tiistai 17. marraskuuta 2015

Crikey, mate, Australia on mukana taas!

Mukava herätä tähän aamuun kun kerrankin oli mukaviakin uutisia. Australiassa asuva ystäväni oli lähettänyt jo linkin uutiseen, ja kun singahdin nettiin tutkimaan asiaa, niin totta se on:
Australia on mukana viisuissa myös vuonna 2016!

Viime vuonna Australia kutsuttiin mukaan Euroviisuihin yksittäisenä juttuna, viisujen juhlavuoden kunniaksi. Oli tarkoitus, että maa osallistuu vain kerran, ja palaa vain jos voittaa. Jos Australia olisi voittanut, olisi viisut kuitenkin järjestetty Euroopassa, Australia olisi järjestänyt yhdessä jonkun Euroopan maan kanssa kisat. Australia pääsi suoraan finaaliin, ettei se olisi osallistumisellaan semifinaalissa vähentänyt Euroopan maiden mahdollisuuksia päästä finaaliin.

Australian sijoitus oli viides (196 pistettä). Guy Sebastianin esittämä Tonight again oli mielestäni varsin mainio viisu, musiikkityyli mun mieleen, torventöräytyksieen ja kaikkineen. Oliko nimi sitten enne, ja sanoitus - "we can do tonight again"... Nimittäin viime yönä uutisoitiin mukava uutinen: Australia osallistuu Euroviisuihin myös vuonna 2016.

Ensi keväänä Australia osallistuu viisuihin "täysmittaisena kisaajana", eli kisaa semifinaalissa finaalipaikasta kuten kaikki osallistujamaat (paitsi BIG5 ja järjestäjämaa). Mainiota, viisufani-maa pääsee lopultakin kunnolla mukaan viisuihin!

Olen lueskellut uutista ja sen kommentointia eri uutissivuilta + Facebookista, ja vastaanotto on varsin ristiriitaista. On todella paljon uutisesta ihastuneita, mutta myös heitä, jotka ihmettelevät, että eihän Australia ole Eurooppaa... No, itse asiassa Euroviisuihin osallistuminen ei liity maantieteelliseen sijaintiin, vaan televisioyhtiöön. Euroviisuihin saa osallistua maa, joka kuuluu Euroopan yleisradiounioniin (EBU). Eli osallistumista ei katsota kartasta. Australia ei ole EBU:n aktiivijäsen, mutta EBU:lla on ns. "associate member"-jäseneniä eri puolilla maailmaa, myös Australiassa. Viisu-uutisen perusteella näistä associate member -jäsenistä Special Broadcasting Service Corp., SBS, on se televisioyhtiö, jonka kautta Australia kisaan osallistuu. SBS on televisioyhtiö, joka on lähettänyt viisut televisiossa Australiassa vuodesta 1983 alkaen. Eli virallinen osallistumispuoli on ok.

Maantieteellinen sijainti sitten... Kyllä, Australia on melko kaukana kuuluakseen EUROviisujen osallistujamaihin. Mutta. Tässä on muutama mutta, jotka perustelevat mielestäni miksi sijainti on toissijainen seikka, ja Australia sopii hyvin viisuihin. Ensimmäinen mutta: usealla australialaisella on perheen ja suvun tausta Euroopassa, eli eurooppalaisuus ja Euroviisut sopivat kuvioihin mainiosti. Toinen mutta: Australia on suuri viisumaa, Euroviisut on näytetty Australiassa televisiossa yli 30 vuoden ajan, ja Australiassa on paljon viisufaneja. Vuodesta 2010 australialaisilla on ollut oma yleisöäänestys tuloksista, ovat antaneet pisteet finalisteille (tämä ei ole vaikuttanut finaalin lopputulokseen) ja vuonna 2015 Australian osallistuessa maa osallistui pisteidenantoon (tämä siis laskettiin lopputulokseen). Joten ihan mainiosta viisumaasta kyse, ja mielestäni on hauskaa kun pääsevät osallistumaan oikeasti.

Maailma on suuri, ja erot ja välimatkat ihmisten välillä pitkät - jos jokin yhdistää ihmisiä ja saa heidät osallistumaan yhdessä johonkin iloiseen ja hauskaan, niin antaa mennä! Maailman kaaoksessa ja surullisien uutisten keskellä on mukavaa, kun on sellaisiakin uutisia, joissa lähennytään toisia. Koskaan ei ole liikaa asioita, jotka yhdistävät ihmisiä ympäri maailmaa. Tervetuloa viisuihin, Australia, sanon minä!

http://www.eurovision.tv/page/news?id=australia_to_return_to_the_eurovision_song_contest



maanantai 9. marraskuuta 2015

UMK:n juontajaksi ding-dongia

Perjantaina Nenäpäivä-show'ssa paljastettiin, ketkä juontavat tulevan UMK-kisan: Roope Salminen ja Krista Siegfrids. Roope oli juontajana viime vuonnakin, ja ihan mukava oli. Krista ei ole vastaavia hommia aiemmin tehnyt, mutta jotenkin uskon, että se sujuu mainiosti. Hieman keskustelua tuo valinta on aiheuttanut, lähinnä sen vuoksi, ettei kokemusta ole - ja on pieni arvelu, ettei Krista kykene olemaan asiallinen ja selostamaan järkevästi. Hei, haloo, mä ainakin odotan, ettei ole turhan jäykkä ja asiallinen ja järkevä, odotan, että on iloinen, pirskahteleva ja piristävän viihdyttävä! Itse tykkään räiskyvän iloisista juontajista ja esiintyjistä, joten odotan innolla millainen juontajapari Roope ja Krista ovat.

Tällä videolla asia kerrottiin Nenäpäivässä... hm... Ei ihan pienille katsojille... ;-)

lauantai 7. marraskuuta 2015

Pinterest-linkit blogissa

Lueskellessani viisu-uutisia, laitan kiinnostavia muistiin Pinterestiin. Eli eräänlaiselle "ilmoitustaululle", josta voin käydä etsimässä sen uudestaan. Lisäsin tuohon blogin oikeaan laitaan linkit Pinterest-tauluilleni, toinen on Euroviisuille yleensä ja toinen kuluvan kisakauden eli 2016 uutisille ja jutuille. Löydän itsekin sitten helpommin kaiken, kun mietin, että mitenkäs se juttu menikään... Joitain juttuja poimin tännekin ja teen niistä huolella erittäin viiltävää analyysiä, kuinkas muuten, mutta iso osa on lähinnä uutisia ja ajankohtaisuuksia tulevista viisuista (taulu ESC 2016) tai vähän kaikenlaista sekalaista viisuaiheista, juhlaideoista vanhoihin videoihin ja asiajutuista hömpänpömppään (taulu ESC).

Tämmöinen vaan huomioksi. Napsauttelen noita uutisia lueskellessani niitä tuonne Pinterest-taululle, eli silloin tällöin sieltä saattaa bongata uusia uutisia.

Ajattelin, että ehkä tähän löytyisi joku asiallinen, uutishenkinen videopätkä loppuun. Mutta en laitakaan. Muistan kun tää sisustus-Marko ohjelmassaan mietti voiko tehdä jotain just omalla tavallaan ohjelmassaan ja olla omaa mieltään asioista, ja totes, että voin, tää on mun ohjelma - jos ootte eri mieltä, tehkää oma ohjelma. Joten kun tämä on mun blogi niin meen asialinjalta ihan jorpakkoon näin loppukevennykseksi. Tai Pasilaan.


torstai 5. marraskuuta 2015

E niinkuin Eesti Laul

Tämän kirjaimen kohdalla aihevalintani ei varmaan hämmästytä ketään. Satunnainen lukija saattaa todeta, etttä ahaa, tämmöinen valinta. Te muut ootte, että jaaaaaahas, niin ennalta-arvattavaa.

Mutta hei, on kivaa olla ennalta-arvattava jossain asioissa, ainakin voitte luottaa maailmassa johonkin. E on Eesti Laul ja Eesti Laul on mun toinen suuri kateudenaihe naapurimaissa. Toinen on tietysti Melodifestival.

Eesti Laul on Viron yleisradion, ERR -Eesti Rahvusringhääling, järjestämä laulukilpailu. Kilpailu on maan kansallinen Euroviisukarsinta. Eesti Laul -kisalla viisuedustajia on valittu vuodesta 2009 alkaen, sitä ennen viisukarsinta-kilpailu oli Eurolaul.

Eesti Laul -kilpailussa valitut Euroviisuedustajat (ja suluissa sijoitus Euroviisuissa) ovat:

2009: Urban Symphony - Rändajad (6/25)
2010: Malcolm Lincoln & Manpower 4 - Siren (ei päässyt finaaliin)
2011: Getter Jaani - Rockefeller Street (24/25)
2012: Ott Lepland - Kuula (6/26)
2013: Birgit - Et uus saaks alguse (20/26)
2014: Tanja - Amazing (ei päässyt finaaliin)
2015: Elina Born & Stig Rästa - Goodbye to Yesterday (7/27)

EESTI LAUL 2016

Uusi Eesti Laul -kausi on käynnistynyt, kappaleet on jätetty 2.11. mennessä ja semifinalistit julkaistu tänään torstaina 5.11. Kilpailuaikataulu on seuraava:
1. Semifinaali 13.2.2016
2. Semifinaali 20.2.2016
Finaali 5.3.2016

Semifinalistit:

1. Ei ole mul olla / Põhja-Tallinn / Jaanus Saks, Kristjan Soomre, Mark Eric Kammiste, Hannes Agur Vellend, Herlend-Kaspar Raudkivi
2. Hispaania tüdruk / Indrek Ventmann / Allan Kasuk
3. How Many Times / Zebra Island / Rasmus Lill, Helina Risti
4. I'm Facing North / Würffel / Kaspar Kalluste, Rosanna Lints
5. Immortality / Cartoon feat. Kristel Aaslaid / Ago Teppand, Hugo Martin Maasikas, Joosep Järvesaar, Kerli Kõiv, Iiris Vesik, Kristel Aaslaid
6. Kaugel sinust / Kati Laev / Urmas Kõiv, Anneli Kõiv
7. Lonely Boy / Kéa / Egert Milder, Robert Stanley Montes, Ian Karell
8. Love a Little Bit / The Jingles / Jonathan Flack, Hain Hoppe, Rauno Vaher, Tanel Liiberg
9. Meet Halfway / Púr Múdd / Oliver Rõõmus, Joonas Alvre
10. Miljon korda / Gertu Pabbo / Priit Pajusaar, Maian-Anna Kärmas
11. Parmupillihullus / Meisterjaan / Jaan Tätte Juunior
12. Patience / I Wear* Experiment / Hando Jaksi, Mikk Simson, Johanna Eenmaa
13. Play / Jüri Pootsmann / Fred Krieger, Stig Rästa
14. Sally / Go Away Bird / Stanislav Bulganin
15. Salty Wounds / Windy Beach / Priit Uustulnd, Tuuli Rand, Mari Tamm
16. Seis / Mick Pedaja / Mick Pedaja
17. Stories Untold / Grete Paia / Sven Lõhmus
18. Strong / Anett Kulbin / Anett Kulbin
19. Supersonic / Laura / Sven Lõhmus
20. Unikaalne / La La Ladies / Tatjana Mihhailova, Mihkel Mattisen, Timo Vendt, Inga Tislar

Kappaleita ei ole vielä julkaistu, ne kuullaan myöhemmin, nyt vain tiedot osallistujista. Kappaleiden tulee olla valmiita esitettäväksi & kolmen minuutin aikarajan mukaisiaa 10.12.2015 mennessä, ja ne esitellään ensi vuoden alkupuolella.

Ja sitten sukellan hieman syvemmälle aiheeseen Eesti Laul, ja Viro ja laulu, Viro ja musiikki...
Virolaiset ovat musiikkikansaa ja laulu on heillä aina ollut iso juttu, neuvostoaikanakin kuorot olivat tärkeä juttu - myös kansalliselle identiteetille. Esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa Viron tuhannet kuorot kerrotaan musiikin, kuorojen ja Laulujuhlien merkityksestä Viron kansallistunteelle ja itsenäisyydelle - ja sen palauttamiselle. Samasta aiheesta myös Tuglas-seuran artikkelissa Laulava kansa, musiikki on aina ollut tärkeää kansallistunteelle Virossa.

Kuoromusiikin lisäksi muutkin musiikinlajit ovat luoneet kansallishenkeä musiikillaan, myös rokkarit. Olen muutamaankin kertaan katsonut mainion dokumentin "Eesti vabaks! Rockfestivaali joka ei päättynyt", suomalaismuusikoiden muistoista vuoden 1988 rockfestivaalista Tallinnassa. Tapahtuma oli legendaarinen Rock Summer -festivaali, alanimellä Glasnost Rock - Rock For Peace! Festarit pidettiin Tallinnan Laululavalla 26.-28.8.1988 ja yleisöä arvioidaan noiden päivien aikana olleen noin 200 000.

Tuota dokumenttia ei Ylen sivuilta enää löydy, mutta YouTubesta poimittava yksi mainio tilanne kun Sakari Kuosmanen ja Sleepy Sleepers räväyttivät miettien joko kohta miliisit vie mukanaan...


Viron lippu oli kielletty Neuvostoliiton miehitettyä Viron 1940-luvulla, muutenkaan kansallishenkeä - jos se ei ollut neuvostohenkeä - ei katsottu hyvällä. Ihmisiä katosi, kyyditettiin Siperiaan, osa ei päässyt hengissä edes kyydityksiin saakka. Mutta tuolloin 1988 rockfestivaaleilla... Eestlane olen ja eestlaseks jään ja kaikki nuo Viron liput... Komeaa. Vallankumous, laulaen. 


Tästä ajanjaksosta on paljonkin tietoa netissä, esim. hakusanoilla Laulava Vallankumous ja Singing Revolution löytyy paljon, en käy siksi tähän linkittämään juttuja. Tähän ajanjaksoon ja tapahtumien kehittymiseen liittyy myös upea tapahtuma, Balti kett eli Baltian ketju, Baltic Way. 23. elokuuta 1989 arviolta kaksi miljoonaa ihmistä otti toisiaan kädestä - ja muodosti 600 kilometriä pitkän, maailman pisimmän ihmisketjun, joka kulki Tallinnasta Riian kautta Vilnaan, läpi Baltian. Tuona päivänä oli kulunut 50 vuotta Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan allekirjoittamisesta, tuolla pöytäkirjalla jaettiin Eurooppa natsi-Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Baltian ketjusta tiedotettiin etukäteen lähinnä suullisesti ihmisiltä toisille, ettei tieto leviäisi liikaa vallanpitäjille. Alueittain sovittiin tieosuuksista, jotta kaikkialla olisi ihmisiä ketjuksi. Upea, rauhanomainen mielenilmaus! 

Unescon sivu Baltian ketjusta:

YouTubesta löytyi kuudesluokkalaisen Kristine S:n historian projekti, ytimekäs kymmenen minuutin kuvaus Baltian ketjusta, sen taustoista, toteutuksesta ja merkityksestä ja vaikutuksesta tulevaan. Toivottavasti tyttö on saanut projektistaan hyvän arvosanan, video on aikamoinen tiivis tietopläjäys, suosittelen lämpimästi katsomaan!


Lopuksi paluu musiikkiin ja aakkosten aiheeseen, Eesti Laul. Kappalevalinta on selkeä, tämä on mun kaikkien aikojen viisutilastossa kakkosena heti Marie Myriamin L'oiseau et l'enfant jälkeen. Upea kappale, suorastaan taianomainen tunnelma - ja vironkieliset sanat. Kun väitetään ettei suomeksi laulaen voisi menestyä niin hei, Viron parhaimmat sijoitukset kahden semifinaalin järjestelmän aikana (vuodesta 2009 alkaen) ovat kaksi kuudetta sijaa, ja molemmilla kerroilla kappaleet olivat viroksi - vuonna 2009 Rändajad ja vuonna 2012 Kuula. Itse kannatan aina innokkaasti alkuperäiskielen käyttöä, se kuulostaa hienolta vaikken sanaakaan tajuaisi. Esim. Balkanin alueen maiden kielet kuulostavat kauniilta laulettuna - voisivat laulaa vaikka jätteiden lajittelusta tai auton huolto-oppaasta, ja mä olisin ihastuksissani.

Tässä siis: Urban Symphony - Rändajad, Viron edustuskappale vuonna 2009. Sijoitus finaalissa oli 6.sija, omassa semifinaalissaan kappale oli kolmas.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Turkki päätti - harmikseni jäävät pois

Yskän valvottamana, ja uutisten kiehtomana tutkailin hieman näitä perus-viisusivustoja. Wiwibloggsista bongasin eilen 3.11. julkaistun tiedonpalasen... Turkkilainen bloggaaja on lähettänyt sivustolle kuvan Turkin teksti-tv:stä, uutisen, jonka mukaan Turkki ei osallistu v. 2016 viisuihin. Turkkihan vetäytyi viisuista jo aiemmin, mutta on vihjaillut paluun olevan ehkä mahdollinen. Mutta ei tällä kertaa sitten kuitenkaan.

Painavimmat syyt viisuista poistumiselle olivat Turkin television TRT:n mukaan semifinaalien esiintymisjärjestys (järjestystä ei enää arvota, arvotaan vain kummalla puoliajalla esiintyy ja järjestävä organisaatio päättää sitten esiintymisjärjestyksen) sekä Big 5 -blokki: Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa, kilpailun suurimmat rahoittajamaat, pääsevät aina suoraan finaaliin.

Oli sitten syy hyvä tai ei, kyllä vähän harmittaa. Turkilla on ollut mainioita kappaleita, erityisesti suuri ihastukseni maNga viisullaan We could be the same. Eurooppa oli samaa mieltä kanssani, kappale sijoittui loistavasti toiseksi vuonna 2010, Lena voitti tuolloin viisulla Satellite. Tai itse asiassa kanssamme, nimittäin kotikatsomossamme Viisutiimi äänesti samoin, Lenan ykköseksi ja maNgan kakkoseksi. Jäsen J:n Lena-hypetys tuotti kotikatsomossa tulosta, ja jäsen P ja minä saimme kovalla työllä maNgan pisteytettyä toiseksi. Äänestyksessä oli lisäksemme talouden matala viisuväestö (pikku-E:t) sekä internetin välityksellä muutamia tiimiläisiä. Kerrankin vuosi, kun Viisutiimin ja Euroopan mielipiteet kohtasivat!


Eesti Laul herätteli uuteen viisukauteen

No niin, nyt on kesän yli talven kynnykselle pidetty viisuhiljaisuutta. Onkin jo aika pläjäyttää uusi kisakausi käyntiin, se napsahti yhtäkkiä eteen kun huomasin uutisen Eesti Laul -karsinnoistaEurovision to go big in Estonia.

Menestyksekkään viisuvuoden 2015 innostamana Virossa on saatu Eesti Laul -karsintoihin ennätysmäärä lauluja: 238 kappaletta kilpailee pääsystä Viron edustuskappaleeksi. Viime kevään viisuedustus oli tosiaan mainio, Stig Rästan ja Elina Bornin esittämä Goodbye to Yesterday oli paljon radiossa soitettu ykköshitti Virossa ja sijoittui viisuissa seitsemänneksi. Nykyinen kahden semifinaalin järjestelmä alkoi  vuonna 2008, eli kahdella semillä on kisattu finaalipaikoista 8 vuotta. Goodbye to Yesterday on näiden vuosien kolmanneksi parhaiten viisuissa menestynyt kappale (7.sija), parhaiten kahden semin järjestelmän aikana menestyneet ovat v.2009 Urban Symphonyn esittämä Rändajad (6.sija) sekä v.2012 Ott Leplandin esittämä Kuula (6.sija). Nykyjärjestelmän aikana Viro on kolmesti jäänyt semiinsä, ei ole päässyt finaaliin (v. 2008 Kreisiraadio - Leto svet, v.2010 Malcolm Lincoln & Manpower 4 - Siren, v.2014 Tanja - Amazing). Finaaliin pääsivät, mutta sijoittuivat parinkymmenen kieppeille kaksi viisua, v.2011 Getter Jaani - Rockefeller Street (sij.24/25 finalistista) ja v.2013 Birgit - Et uus saaks alguse (sij. 20/26 finalistista). Suomeen verrattuna Viron menestys viisuissa on ollut aika lailla loistava, vaikkei kummallekaan ole tullut voittoa kuten vuosituhannen alkupuolella (Viro voitti vuonna 2001 Tanel Padarin ja Dave Bentonin viisuedustuksella Everybody ja Suomi vuonna 2006 Lordin Hard Rock Hallelujah -pläjäyksellä). Virolla sijat 6., 6., 7., 20., ja 24., kolme kertaa pois finaalista
Suomella sijat 11., 21., 22., 24., 25., kolme kertaa pois finaalista

Viro ohittelee Suomea jo tietotekniikassa sun muussa, ja viisuissakin nokittavat meitä napakasti. Pääsen tässä yhteen lempiaiheistani: Virossa (kuten myös Ruotsissa ja niin monessa muussakin maassa) viisukarsinnoissa kisaavat kansan suosikit, tunnetut artistit, vähemmän tunnetutkin, mutta kuitenkin musiikkitaustaa useimmilla on. Suomessa etsitään tätä kuuluisaa Uutta Musiikkia. Hm. Ehkä ihan kiva juttu ja idealistinen hieno ajatus, mutta. Etsitäänkö nyt jotain uutta nousevaa juttua, joka ehkä muistetaan seuraavana vuonna, ehkä ei, vai yritetäänkö pärjätä viisuissa? Ihan vaan ohimennen mainitsen, kun tuli näin sopiva sauma tehdä se. UMK on viihdyttävä ohjelma, okei, mutta kyllä mä kaipaan tunnettujen esiintyjienkin kisaamista viisupaikasta. Ja nyt loppu tämä off-topic... Paluu Eesti Laul -kisaan.

Eesti Laul kisataan helmikuussa, eli odoteltavaa riittää, mutta osallistujat saadaan tietää jo pian! Kappaleet piti jättää kisaan 2.11. klo 15 mennessä, nyt 11 hengen raati kuuntelee kappaleita urakalla ja valitsee 20 semifinalistia. Näiden 20 viisukarsijan nimet julkaistaan jo tämän viikon torstaina, 5.11. klo 19 Suomen aikaa ETV:n Ringvaade-ohjelmassa. Jänskää!

Nyt sitten odottelemaan, keitä kaikkia noiden kahdenkymmenen joukossa on. Viisukausi alkaa n-y-t NYT, tästä se lähtee! Nyt olen flunssassa ja pää täynnä pöpperöä, joten en edes yritä tutkailla viisutilannetta eri maissa. Kunhan tästä paranen ja pääsen tolpilleni, tsekkaan millaiset karsinta-aikataulut eri maissa on. Viisuhiljaisuus on virallisesti ohi!

Goodbye to Yesterday

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Grattis Sverige!

Niinhän siinä kävi, että ennakkosuosikki Ruotsi voitti viisut. Onnea, Ruotsi! Ei siinä mitä, mainio kappale ja lavaesitys nosti sen viiden tähden viisuksi, laulajan ja animaation yhteistyö oli upeaa katsottavaa.



Hyvä tulostaulukko löytyy Eurovision.tv-sivustolta, voi klikkailla osallistujat joko lopputuloksen mukaiseen järjestykseen tai esiintymisjärjestykseen, jolloin voi vaikka analysoida vaikuttaako esiintymispaikka pisteisiin.

Pisteistä vielä sen verran, että Heroes sai 365 pistettä, ja on kolmanneksi eniten pisteitä saanut viisu (osallistujamaita tänä vuonna 40). Pisteykkönen kautta aikojen on vuonna 2009 Norjalle voiton tuonut Fairytale, joka sai 387 pistettä (tällöin osallistujamaita oli 42). Kakkosena on 2012 Ruotsin voittoviisu Euphoria, 372 pistettä (tällöin osallistujamaita oli 42). Neljäntenä tässä ennätyspiste-listalla on Lordin Hard Rock Hallelujah, joka toi viisuvoiton vihdoin Suomeen vuonna 2006, 292 pisteellä (tällöin osallistujamaita oli 37). Viisutiimin nuoriso-osaston jäsen Kaikista Nuorin ja jäsen Keskimmäinen ovat näitä piste-ennätyksiä kyselleet tänään.

Meidän kisastudion ykkönen Ruotsi ei kuitenkaan ollut. Viisutiimin jäsen Kaikista Nuorin oli Ruotsi-fani ja antoi täydet 12 Heroesille, mutta ylivoimainen voittaja meillä oli Viro. Viisutiimin jäsen J teki perinteisesti Excel-taulukon aiheesta, ja tänä vuonna hän lanseerasi aivan uuden jutun, online-pisteytyksen. Eli kappaleen soidessa annettiin välittömästi arvio, pisteitä nollasta kolmeen. Jännästi tämä online-pisteytys ja varsinainen pisteytys olivat kisakatsomossamme erilaiset, kun vertailee tuloksia.

Euroviisujen finaalin lopputulokset kisakatsomossamme, ensimmäinen numero sijoitus, toinen numero kappaleen esiintymisnumero, sen perusteella meillä esiintymispaikka ei kauheasti vaikuttanut sijoitukseen, kappaleen jälkeen viisutiimimme antamat pisteet. Tähän on laskettu seitsemän viisutiimin jäsenen pisteet, oikeaoppisen pisteidenantotavan mukaisesti (1-8, 10 ja 12 pistettä). Nuorimmaiset osallistuivat vain online-pisteytykseen. Voittaja Viro oli tosiaan ylivoimainen - sai täydet 12 pistettä peräti viideltä Viisutiimin jäseneltä: jäsen P, jäsen J, jäsen Teini sekä teiniosaston vierailevat jäsenet M ja E. Jäsen PS sijoitti Italian ykköseksi, jäsen T Australian. Huomioitavaa Viisutiimin tuloksissa on se, että viisuissa kakkoseksi sijoittunut    sai meiltä nolla pistettä. Meidän ja Euroopan (ja Australian) maku on hiukan erilainen? Olemme ehkä kriittisempiä maailmanparannuksen suhteen - milloin se on sööttiä ja milloin menee kornin puolelle...

  1. 4 Estonia Goodbye to Yesterday - 73 pistettä
  2. 27 Italy Grande Amore - 46 pistettä
  3. 10 Sweden Heroes - 41 pistettä
  4. 5 United Kingdom Still In Love - 40 pistettä

  5. 20 Romania De La Capat - 24 pistettä
  6. 12 Australia Tonight Again - 22 pistettä
  7. 17 Germany Black Smoke - 19 pistettä
  8. 2 France N’oubliez pas - 16 pistettä
  9. 8 Serbia Beauty Never Lies - 16 pistettä
  10. 9 Norway A Monster Like Me - 16 pistettä
  11. 1 Slovenia Here for You - 12 pistettä
  12. 16 Montenegro Adio - 9 pistettä
  13. 21 Spain Amanecer - 9 pistettä
  14. 13 Belgium Rhythm Inside - 8 pistettä
  15. 7 Lithuania This Time - 7 pistettä
  16. 14 Austria I Am Yours - 6 pistettä
  17. 22 Hungary Wars For Nothing - 5 pistettä
  18. 23 Georgia Warrior - 4 pistettä
  19. 19 Latvia Love Injected - 3 pistettä
  20. 6 Armenia Face The Shadow- 0
  21. 11 Cyprus One Thing I Should Have Done - 0
  22. 15 Greece One Last Breath - 0
  23. 18 Poland In The Name Of Love - 0
  24. 24 Azerbaijan Hour Of The Wolf - 0

  25. 26 Albania I'm Alive - 0

Vertailuksi uuden online-pisteytyksemme tulokset, tässä myös ensimmäinen numero sijoitus, toinen esiintymisnumero ja lopussa pisteet. Tähän pisteytykseen osallistui koko kisakatsomo, myös nuorimmaiset.
  1. 4 Estonia Goodbye to Yesterday - 27 pistettä (täydet kolme kaikilta yhdeksältä viisutiimiläiseltä!)
  2. 5 United Kingdom Still In Love - 24 pistettä

  3. 10 Sweden Heroes - 22 pistettä
  4. 27 Italy Grande Amore - 20 pistettä
  5. 1 Slovenia Here for You - 19 pistettä
  6. 2 France N’oubliez pas - 17 pistettä
  7. 6 Armenia Face The Shadow - 17 pistettä
  8. 8 Serbia Beauty Never Lies - 17 pistettä
  9. 9 Norway A Monster Like Me - 17 pistettä
  10. 12 Australia Tonight Again - 17 pistettä
  11. 16 Montenegro Adio - 17 pistettä
  12. 21 Spain Amanecer - 15 pistettä
  13. 14 Austria I Am Yours - 14 pistettä
  14. 20 Romania De La Capat - 14 pistettä
  15. 13 Belgium Rhythm Inside - 13 pistettä
  16. 17 Germany Black Smoke - 13 pistettä
  17. 23 Georgia Warrior - 10 pistettä
  18. 7 Lithuania This Time - 9 pistettä
  19. 22 Hungary Wars For Nothing - 9 pistettä
  20. 26 Albania I'm Alive - 7 pistettä
  21. 19 Latvia Love Injected - 6 pistettä

  22. 11 Cyprus One Thing I Should Have Done - 4 pistettä
  23. 24 Azerbaijan Hour Of The Wolf - 4 pistettä
  24. 15 Greece One Last Breath - 3 pistettä
  25. 18 Poland In The Name Of Love - 1 piste
Näitä "salamapisteitä" jakoi anteliaimmin Viisutiimin teini-osaston vieraileva jäsen M, yhteensä 44 pistettä, ja nihkeimmin online-pisteitä jakoi jäsen J, 32 pistettä. 

Nyt lähdemme viisuhenkisesti lähiravintolaan syömään kebabia - ihan sen kunniaksi kun Turkki palaa viisuihin ensi vuonna. Jee! Mikä mahtava tekosyy, kun on pientä väsymystä ilmassa eikä kukaan jaksa kokata... 

Viisutiimi kiittää ja kuittaa, tulokset julkaistu, tulosten analysointi jatkuu ja tulevien Ruotsin viisujen odottelu, se käynnistyi jo viime yönä. Ehkäpä koko vakituinen Viisutiimimme, aikuisjäsenet sekä nuoriso-osasto, lennähtävät ensi toukokuussa Ruotsiin, saa nähdä. Ainakin voi haaveilla!


Jäsen PS ja jäsen P kannatusväreissä

perjantai 22. toukokuuta 2015

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Loma alkoi ja viisuvalmistelut räjähtivät käyntiin ihan huimalla innolla. Huomenna on juhlapäivä! Kävin ostelemassa juomapuolta tänään, niin limua kuin aikuisten juomiakin. Ja tein tänään synttäritarjoiluja, huomenna on viisujen lisäksi synttäripäiväni, oikein mukava synttärilahja kun on viisufinaali samana päivänä. 

Ostin limuille tuommoiset pienet ämpärit, niihin mahtuu monta tölkkiä tarjolle (jatkokäyttö elintarvikekäytössä suunniteltu jo). 


Appelsiinilimua ja kofeiinikamaa lapsille, pärisevät sitten ainakin pisteidenlaskun loppuun asti? ;-)

Aikuisille valitsin ystävällisen Alkon myyjän kanssa suosikkimaiden tuotteita. Myyjä muistikin minut aiemmilta vuosilta ja auttoi mielellään, ja kun muut oli valmista, keksi ehdottaa australialaista kuohuviiniä vielä kun kerran Australia mukana. 

Tämä olut oli vaan ihan pakko ostaa Pertti Kurikan Nimipäivien kunniaksi. Sinivalkoinen PUNK-etiketti. Välttämätön viisutuote.

Viisujäsen P on Italia-fani, joten italialainen punaviini on pakollinen juttu. Riikinkukko on varsin sopiva etikettikuva viisuviinille, ja vielä lipun värit pyrstössä, täydellistä.

Joo ja tietysti vaatetuskin täytyy huomioida. Tämä vuosi on selkeästi viittavuosi. Esityksien suosikkijuttuja ovat mm. viitat ja puut ja parit kultaiset kengät. Joten kaivan esiin "gyllne skor" huomenna ja ompelen mustaan paitaan kiinni ostamani liuhukekankaat, olkapäille viitaksi... Kuten Keskimmäinen totesi: Äiti, sie oot huomenna Viron lippu.

Aivan. Kannatan Viroa aivan täysin ja innolla! Menin jopa heittämään lapsille, että hei, jos Viro voittaa, lähdetään viisuihin koko perhe. Joten hieman mietin olisiko sittenkin parempi ettei Viro voita, joutuisin lunastamaan arvokkaan lupauksen... Mutta kyllä on niin hieno viisu Virolla, että jos maailma on oikeudenmukainen, Viro voittaa. No jaa, milloinkas viisutulokset ovat ihan oikeudenmukaisia olleet... Okei, 2010 oli kyllä ja 2006 ja 2001. Niin ja 1977. Mutta noin muuten.

Hei, HUOMENNA! Suuri päivä on huomenna!!!




keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ekan semin meininki

Tulokset - jatkoon pääsivät
Albania
Armenia
Belgia
Georgia
Kreikka
Romania
Serbia
Unkari

Viro

Pudonneet
Alankomaat
Makedonia
Moldova
Suomi
Tanska


No niin, eka semi kisattu. Ensimmäiseksi pläjäytän teille sen pettymyksen: Pertti Kurikan Nimipäivät ei päässyt finaaliin. Se oli toisaalta odotettavissa, oletin, että joko sijoittuu melko hyvin tai putoaa heti semissä, välimuotoja ei ole. Kansainvälisen viisufanien järjestön OGAE:n ennakkoon tekemän äänestyksen perusteella putoaminen oli oletettavaa, Suomi ei siinä saanut yhtään ääntä. Lisäksi voidaan spekuloida semifinaalin vaikutusta - vahvasti Itä-Eurooppa -painotteinen semi oli Suomelle vaikea, näiden maiden raateja väitetään konservatiivisiksi ja maiden antamat pisteet koostuvat puoliksi yleisöäänistä puoliksi raadin äänistä. Joten mikään hämmästys ja kummastus tulos ei ollut. Mutta harmittipa silti.


Huolimatta lopputuloksesta olen todella ylpeä Suomen edustuksesta. Lavaesitys on se näkyvin osa viisuja katsoessa, mutta siellä on muutaman viikon ajan härdelli muutenkin - haastattelut, juhlatilaisuudet, kaikenlainen edustus - ja siinä Pertti Kurikan Nimipäivät oli loistava. Olivat suosittuja ja väki tykkäsi. Ja eilinen lavaesitys oli aivan mahtava pläjäys kaikkien tuulikone-balladien välissä. Loistavaa Suomi, loistavaa PKN!

Viro pääsi jatkoon, siitä olen onnellinen. Kappale on suosikkini tänä vuonna, ja esitys oli yksinkertaisuudessaan upea:


Ja siitä, että näköjään en ole yksin veljeskansa-ajatteluni kanssa, siitä olen onnellinen. Olen kasvanut kuullen mummani sanat: "Sie muista, että Viro on itsenäinen maa, ei osa Neuvostoliittoa, virolaiset ovat veljeskansa". Viroon hurahdinkin kun Viro itsenäistyi, lukemattomia matkoja matkattu sinne, olin sairaanhoitajaksi opiskellessa harjoittelussa Tallinnan lastensairaalassa, Pärnu on suuri rakkautemme (edessä kymmenes kesäloma siellä) ja olen opiskellut puhumaan viroa, lempikieleni vieraista kielistä. Veljeskansa, sukulaismaa, ja rakkaus on näköjään molemminpuolista: Tänään on uutisoitu siitä, kuinka Viron edustajat Stig Rästa ja Elina Born esiintyivät semifinaalin jälkeisessä voittajien lehdistötilaisuudessa Suomen lipun kanssa:
Postimees - Üliarmas žest! Stig Rästa tuli finalistide pressikonverentsile Soome lipuga
Upea ele! Viron edustajat heiluttivat Suomen lippua voittajien pressissä

Viron edustajilta kysyttiin lehdistötilaisuudessa, miksi heillä on mukana Suomen lippu ja voisivatko kertoa jotain tästä maiden välisestä erityisestä suhteesta:

Why did Stig bring a Finnish flag? "We have a similar language, we have the same anthem, we live just accross the sea. And I love the Finnish song", he said. "We have to support each other - we love each other", Elina added.

About the Finnish band PKN, Stig added: "I've known this band for a few years already. Music-wise it's a bold choice, and the song stood out from the others I guess."

Kiitos. Niin mekin teitä.

 


tiistai 19. toukokuuta 2015

TÄNÄÄN se alkaa! PKN!

Vihdoin on viisuviikko! Jotenkin se taas livahti salakavalasti ajankohtaiseksi, eilen vasta tosiaan tajusin, että heeeiiii tällä viikolla se tapahtuu.

Ja tänään  on suuri päivä, jännittävä päivä. Pitäisi iltavuoro rämpiä läpi, että lopulta on ilta ja ensimmäinen semifinaali. Tänään semissä kisaa Suomi ja Pertti Kurikan Nimipäivät! Meno on ollut mainiota Wienissä tähän astikin, joten pidetään peukkuja ettei se siitä sen laimeammaksi muuttuisikaan! No, asenne on kohdallaan bändillä, kuten Eurovision.tv-sivuston artistiesittelyn lopussa olevasta tiivistelmästä voi nähdä. No, asennetta on oltavakin kun ollaan uranuurtajia, bändi joka tuo ensimmäisenä punkin Euroviisuihin. PKN!! 

Pertti Kurikan Nimipäivien meininkiä Wienissä voi tsekata edellämainitun Eurovision.tv-sivuston videoilta, bändi löytyy sivustolta tag-merkinnällä PKN ja Pertti Kurikan Nimipäivät.

Ja vielä video bändin toisista harjoituksista ja koska kappale on näppärän pituinen, pätkään mahtuu sekä koko kappale, että bändin fiiliksiä.


Ja bändin lehdistötilaisuus kokonaisuudessaan. Olipa fiksuja kysymyksiä, kuten kysymys kappaleen lyhyydestä (joo joo, viisuhistorian lyhin kappale - vastaus on "punk rock is short". Onko joku teistä kuullut punk-biisiä, joka olisi pituudeltaan 1970-luvun progebändien megabiisien mittainen... Ei. Se olisi väärin. Ni. Ja tuossa kymmenen minuutin paikkeilla oli hurmaava kysymys ja vastaus muista kappaleistaan, kuten Osaa eläimetkin pieree. Suomenkielinen lehdistö selvästi arvosti mittavaa ja yksityiskohtaista vastausta... ja käännös englanniksi oli ytimekäs animals can fart too.


Ja Eurovision Meet & Greet -tilaisuus, ensin esittelyä ja sitten kysymyksiä. Ja missään kohdassahan ei karata aiheesta sivuraiteille. Paljon. No ok, paljon, mutta just näin. Mä olen todella ylpeä edustajistamme. 


Ja ihan sama miten viisuissa käy - tai kuten Mr. Lordi sanoo "turha miettiä miten Pertti Kurikan Nimipäiville käy Euroviisuissa - pikemminkin pitäisi kääntää niin, että miten Euroviisuille käy Pertti Kurikan Nimipäivien jälkeen" 

Kävi miten kävi, suuri voitto on jo se, että PKN on Wienissä viisuissa edustamassa Suomea. Se on upeaa.

TORILLA TAVATAAN!!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Blogihiljaisuus johtuu.. tylsästä viisuvuodesta...

Katselemme tässä Euroviisujen esikatselu-maratonia ja annamme pisteitä kappaleille. Asteikko on 1-10, kun television raadillakin on, ja yleisin pistemäärä meiltä on 2-4. Kuvastaa tämän vuoden viisuja. T-y-l-s-ä-ä.

Joten ei ole ollut paljon kirjoitettavaa. Jospa kiteyttäisin vain linkittämällä ne kappaleet, jotka edes vähän jäävät mieleen - eli eivät ole sitä-samaa balladi-maailmanparannus-kovaa-ja-korkealta -tuulikoneveisuja.

Tietysti Suomi. Ekan semin hitaiden tylsyyksien keskellä Pertti Kurikan Nimipäivät todellakin herättää. Hyvä Suomi, jee! Toivon todella todella todella paljon, että pääsevät finaaliin!! Voi olla, että pärjäävät todella hyvin - tai todella huonosti. Se on ihan planeettojen asemasta sun muusta kiinni. Katsotaan, tiistaina ainakin tuo finaaliasia selviää kun Suomi kisaa ekassa semissä finaalipaikasta. PKN!!!

Sitten on Viro. Ok, on mun suosikkimaita muutenkin, mutta kyllä tänä vuonna on niiiiin ihana viisu. Oon tätä päässäni laulellut jo viikkoja!


Oi, ja myös Iso-Britannian viisuun olen aivan rakastunut. Ihanaa entisajan yökerhomeininkiä ja sellaista... Ok, voitte kertoa, että on mauton ja kitsch, mutta mikäpä viisuissa ei ole. Joten ihan estoitta ja innoissani rakastan tätä!


Ja Ranska. Oi Ranska. Vanhojen aikojen tuulahduksia, iso, komea, ranskankielinen viisu. Voisinko olla hurmaantumatta tähän? No en. Ihan totaalirepsahdus ja rakastuminen heti kun kuulin. Ja tarina. Parannetaan maailma, ei unohdeta mennyttä, mutta mennään eteenpäin. Ihana.


Mitä vielä... No ok. Olkoon hieman klisheinen ja kaikkea, ehkä vähän kitcsh ja sitä sun tätä mutta. Italia. Il Volo, nuorennettu versio Il Divosta? Joka tapauksessa tämä on kiva pläjäys ihan kaikkea sellaista Euroviisu-laulujen suunnittelulistalta poimittua, vähän sitä ja lisää tuota, ja siinä: Grande amore. Tadaa!


Ok. Espanja on sinällään ihan kiva, kun on omalla kielellä ja silleen. Ei mitään suurta. Monella on ihan kivoja.... balladeja. Oikeasti, onko tarkoitus viettää musiikkijuhlaa vai nukuttaa viisukatsojat... En kyllä ymmärrä miten kappaleeseen liittyy kaikki se sekamelska mitä videolla on. Kaaosmeininki on pop.

Ai niin. Meinasin unohtaa rakkaan naapurimaamme, Ruotsin. Måns Zelmerlöw ja Heroes, veikkausfirmojen ykkössuosikiksi veikkaama. Ei ihan kärkikappaleitani, mutta sellainen, minkä vaikka radiosta kuuntelisi vaihtamatta kanavaa (toisin kuin moni muu tämän vuoden viisu, vaihtaisin äkkiä kanavaa siinä pelossa, että nukahtaisin rattiin jos kuuntelisin pidempään). 


Ja mikä oli kotiraatimme kärkikolmikko esikatselun perusteella? No:

1. SUOMI
2. Iso-Britannia
3. Viro

Ehkei ihan se lopputulos, jonka Eurooppa viikon kuluttua äänestää, mutta ei valitettaisi, vaikka olisikin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Still in love with you, Miss Kiss Kiss Bang...

Oijoi, Iso-Britannia lähettää tänä vuonna viisuihin pläjäyksen johon rakastuin ihan kertaheitolla. Ihana kappale, musiikkityyli, video, kaikki, Ja laulajattaren punainen mekko on hurrrrrmaava!


Tällainen vanhahtava tyyli kopsahtaa ja kolisee mulle. Arvatkaa mihin tämä kommentti johtaa? Arvaatte? Ette? Vinkki: vähän tämän tyylistä musiikkia, Saksa, Euroviisut 2009... 

Eli saan kerrankin jonkinlaisen kolisevan ja notkuvan aasinsillan, jota pitkin voin köpötellä kerrankin linkittämään Saksan vuoden 2009 edustusviisun, Miss Kiss Kiss Bang, esittäjänä Alex Swings Oscar Sings. Pakkohan tämä oli ennemmin tai myöhemmin saada johonkin tekstiin salakavalasti heitettyä, joo kappale kiva ja silleen, mutta hei, tässä on lavashow'ssa mukana Dita Von Teese. Miss Kiss Kisss Bang come let us sing ja eikun menoks:


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Aurinkoa Australiasta

Ei-niin perinteinen viisumaa (mutta perinteinen viisufani-valtio) osallistuu tänä vuonna kutsuvieraana Euroviisuihin, ihan kilpailijana. Viisujen 60-vuotissynttäreiden kunniaksi Australia kutsuttiin mukaan kisaamaan. Mielestäni oikein hauska ja mainio juttu! Australia hyppää suoraan finaaliin, ettei sen mukaan tulo lisäisi yhtä kilpailijaa semifinaaleihin ja vaikeuttaisi näin ko. semifinaalia.

Australia valitsi edustajakseen Guy Sebastianin, reilu kolmikymppinen  australialaislaulaja. Kappaleeksi edustajalle valikoitui Tonight Again, mainio tsipale, joka tuo mielestäni mainiosti Australian aurinkoa Eurooppaan. Letkeän menevää, viisu on mun makuun ja ainakin nyt näillä kuunteluilla tämän vuoden parhaimmistossa.

Mainiota, Australia, mainiota. Mukavaa kun ovat mukana, hauska piristys kuvioihin. Osallistuminen on tosiaan juhlavuoden juttuja, eli ainutkertainen - paitsi jos Australia voittaa, silloin saisi osallistua vielä ensi vuonna. Ai niin, jos mietitte mitä kävisi jos Australia voittaisi: Euroviisut eivät siirtyisi Australiaan seuraavana vuonna, vaan ne pidettäisiin jossain Euroopan maassa.

Tässä tämä pläjäys, leppoisaa aurinkoista fiilistä, nauttikaa!

  


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Aina mun pitää pohtia...

Loistavaa.

Enää ei niin paljon harmita se ettei Viro lähettänyt Winny Puhhia viisuihin (vaikken usko siitä ihan kokonaan toipuvani koskaan). Nyt Suomi saa olla eka joka laittaa lavalle kisojen ensimmäisen punk-pläjäyksen.

Säälipisteet ovat varmaan bändin kohdalla väistämätön asia, jossain määrin, mutta sellainen on mielestäni puppua. On jotenkin aliarvioivaa ajatella, että voi voi poikaparkoja, äänestänpä koska ovat säälittäviä vammojensa vuoksi, tai huolehtia etteivät saisi osallistua kisoihin, koska se on hyväksikäyttöä laittaa heidät esiintymään tai reissu voi olla liian rankka tms... Hohhei. Tällainen ajattelu tekee vammaisista objektin, ei oman elämänsä toimijaa, ohjaajaa. Ihan kuin he olisivat toisten ihmisten sätkynukkeja tai olisivat vammaisuutensa vuoksi säälittäviä ja itse terveenä voi ajatella, että voi voi miten kurjaa, onneksi itse olen terve. Kyllä bändin jäsenet ovat rock-elämää jo kokeneet ja osaavat ajatella omilla aivoillaan, lisäksi taustajoukot varmasti huolehtivat reissun järjestelyt ym. kohdilleen. Joku taas voi sanoa, että bändiä käytetään hyväksi, kerätään säälipisteitä lähettämällä heidät Euroviisuihin. Mitenkä jos ajattelisi, että bändi käyttää itse Euroviisuja hyväksi, pyrki ja pääsi sinne päästäkseen esiintymään valtavalle yleisömäärälle, huolimatta useiden vuosien keikkailuista (niin Suomessa kuin ulkomaillakin) eivät ole vielä päässeet vastaaviin katsojamääriin kuin viisujen kautta pääsevät. Itse he kisaan hakivat, Pertti on viisufani joten ehkä siitä lähtenyt idea, itse toimivat ja pyrkivät haaveisiinsa. Pitäisikö heidät suojella omalta elämältään ja haaveiltaan vammaisuutensa vuoksi? Tällainen kommentointi ärsyttää... Ihmiset, jotka noin miettivät, ajattelevat varmaan hyvää, huolestuvat ettei vammaisuutta käytetä hyväksi tai etteivät bändin jäsenet ahdistu viisuhulabaloossa ym. Mutta eräänlaista ennakkoluuloisuutta hyvän ajattelun keskellä sekin on, oletus, etteivät vammaiset kykene tällaiseen. Tiettyyn kaavaan asettamista.

Tämä viisuedustajavalinta näköjään herättää keskustelua jos jonkinlaista, puolesta, vastaan, monella eri tavalla. On hyvä, että vammaisuudesta puhutaan, ja sitä bändiläisetkin haluavat. Uuden Musiikin Kilpailussa Sami Helle sanoi heille olevan tärkeää päästä viemään vammaisten asiaa Eurooppaan, koska joissain Euroopan maissa asiat ovat vammaisilla paljon huonommin. Musiikki on kuitenkin se ensisijainen asia, rokrok, PKN ei ole mikään kansalaisoikeusprojekti kuitenkaan vaan punkbändi. Tai kuten BBC:n World Servicen haastattelussa maanantaina 2.3.2015 basisti Sami Helle vastasi kysyttäessä onko PKN:n ensisijainen tavoite muuttaa ihmisten asenteita kehitysvammaisia kohtaan: "Se on toissijainen tavoite, ensisijainen tavoite on vetää hyvä show ja panna musiikki etusijalle."

Kappaleesta voi olla montaa mieltä, jotkut tykkäävät, jotkut eivät, ja sillä selvä. Se ärsyttää myös, etteivät mielipidekeskusteluissa (näissä netin luotettavissa kansalaismielipiteiden lähteissä...) jotkut hyväksy tätä. Jos kappaleesta ei tykkää, on rasisti, joka tylyttää vammaisia. Ettämitähäh? Itselläni tämä on alusta asti ollut viiden tähden viisu, sanoituskin kuin omasta elämästä, jumaliste aina mun pitää siivota ja tiskata ja käydä töissä ja syödä kunnolla ja juoda kunnolla eikä ikinä saa istua rauhassa koneella ja syödä hyvällä omatunnolla karkkia ja mässyä saati juoda alkoholia... Story of my life. Mutta jos joku ei kappaleesta pidä ja sen sanoo, niin kyllä se mulle tarkoittaa, että ei pidä kappaleesta. Ei se tarkoita, että olisi vammaisten oikeuksia vastaan tms. Tässä tämä keskustelu kyllä menee metsään niin että ikihongat humajaa. Kaikki eivät tykkää kaikesta. Itse kuuntelen melko lailla sujuvasti kaikenlaista musiikkia, mutta on niitä tyylejä, esiintyjiä ja kappaleita, joita en vaan jaksa kuunnella ja jotka aiheuttavat välittömän kanavanvaihdon radiossa soidessa. Ei se tarkoita, etten jostain esiintyjään liittyvästä pitäisi, vaan ihan yksinkertaisesti ja selkeästi: en tykkää kappaleesta. Miksei se tässäkin voisi olla niin yksinkertaista?

Ajatuksia, paljon ajatuksia.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Suomi valitsi (oikein!)

Olipa jännittävä Uuden Musiikin Kilpailun finaali. Tai ehkä siitä vaan rakennettiin jännittävä raateineen ym. koska hommahan oli selvä koko ajan, jos maailmankaikkeus on oikeudenmukainen ja tottahan se oli.

Olen nyt lopulta päässyt yli siitä tuskasta, ettei Viro lähettänyt punkia viisuihin vuonna 2013. Hyvä kun ei lähettänyt, niin sen saa tehdä Suomi vuonna 2015!

Suomea edustaa Euroviisuissa: Pertti Kurikan Nimipäivät!


perjantai 27. helmikuuta 2015

Huomenna Suomi valitsee

Huomenna Suomi valitsee viisuedustajan, klo 21 alkaa UMK-finaali. Piti ihan järjestellä työvuoroasioitakin sen takia, olisin päässyt vasta 21.30 töistä, mutta vaihdoin vuoroa toisen iltalaisen kanssa, hän on 21.30 saakka ja minä pääseen lähtemään kotiin klo 21. Riitti kun sanoin taikasanan Euroviisut ja työkaverit nyökkäilivät, että ai jaaa-aaa viisut... On se hyvä kun töissä ymmärtävät miten sekopäinen olen, saan rauhassa olla viisu/Tolkien/Doctor Who/vähänvaikkamikä-hörhö. Jep jep.

Huominen on jännä paikka. Uutisointi on ollut aika johdattelevaa, eli media luukuttaa Pertti Kurikan Nimipäiviä jutuissaan. On lehtijuttua ja nettiuutista ja ulkomaita myöten huomioidaan bändin osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun. Eli vähän on fiilis, että huominen on muut kisaajat vastaan PKN. Ei sillä, mainiohan Pertti Kurikan Nimipäivät (josta lopputekstin ajan laiskuuttani käytän lyhennettä PKN) on. Mutta toivon jännittävää kilpailua ja tiukkaa taistelua ja voisihan Shavakin voittaa mun puolesta...

Huomenna Wienin reissusta kisaavat:

Norlan El Misinario - No voy llorar a ti

Joo ihan kiva. Eli kyllähän tämän kuuntelee, mutta ei hirveästi herätä tunteita. Leppoisaa, ehkä vähän turhankin leppoisaa mun makuun kun tarvitsen selkeästi piristystä kun odottelen kevättä ja yritän selvitä talven rippeistä. Onhan se mukavaa kumminkin kun joku espanjaksikin laulaa, miksi sen vieraan kielen pitäisi aina olla englanti. Harmiton ja kaunis tarina laulun takana, Norlan El Misinario kertoo kirjoittaneensa tämän jokin aika sitten kuollutta isäänsä ajatellen. Sympatipisteet siitä.

Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää

Tätä ei yksinkertaisesti voi arvostella. Ei punk-musiikkia voi arvioida ja pohtia. Punk tulee ja jyrää ja sit biisi loppuu. Siinä. Tämä kisaosallistuminen on saanut ulkomaillakin huomiota, mm. The Guardian -lehti on julkaissut artikkelin yhtyeestä. Musiikillisesti viisuväki ei ole ollut täysin hurmiossa, onhan punk aika mielipiteitä jakavaa musiikkia. Mutta noin niinkuin genren asenteella, ihan sama, täältä tullaan, tää olisi komea viisuissa. Enkä tarkoita yhtyeen taustan vuoksi, joku sanoi mulle olisiko se sitten hyvä laittaa nämä viisuihin jos joku äänestää säälistä. Anteeksi? Juuei, yhtye tuskin itsekään haluaa leimautua  viisupärjääjäksi sen takia, että ovat "vammaisia, jotka soittavat punkia". Kyllä kyse on punk-bändistä, jonka jäsenillä nyt erityispiirteenä on eriasteisia kehitysvammoja. Tuo sääli-aspekti suututtaa mua, se saa tuntumaan kuin kehitysvammaisia tai muuten erilaisia tulisi vaan säälistä tsempata, vaikka päällään seisoisivat. Ei oikein rakentava asenne.

Eikö enemminkin ole niin, että jos kehitysvammainen haluaa perustaa bändin, niin siitä vaan ja jos bändin tyypit osaavat soittaa ja laulaa ja tehdä biisejä niin etiäpäin siinä missä muutkin bändit. Ei pidä luoda jotain eri arvosteluasteikkoa, "normaalit bändit" ja "erilaisten bändit". Musiikki on musiikkia, tai oikeastaan kaikki on kaikkea, kirjallisuus kirjallisuutta, taide taidetta, ruuanlaitto ruuanlaittoa, kaikki kaikkea teki sitä kuka tahansa. Ei ihmisiä ja tekemisiään tule arvottaa vain sen mukaan, mikä tekijän tilanne terveysasteikolla on. Joskus sellainen tuntuu jopa alentuvalta: "voi, minä terve ihminen säälin noita kehitysvammaisia kun olen itse terve ja voin hyväntahtoisesti hymähdellen tsempata toimintaansa". Se, että Suomi lähettäisi Pertti Kurikan Nimipäivät, olisi kyllä osoitus siitä, että meillä voi kuka tahansa elämäntilanteestaan huolimatta toteuttaa unelmiaan ja tulee hyväksytyksi ja tsempatuksi. Kaikkialla ei näin ole, joten siinä mielessä PKN-soittajien erityislaatuisuus on hieno asia, osoitus Euroopalle, varsinkin joillekin ei-ihan-niin-vammaisystävällisille maille, että kaikki ovat arvokkaita.

Mutta se ei ole pääasia tässä biisissä, koska tää biisi on rokrok. AINA MUN PITÄÄ!!! Asenne! Aina pitää käydä töissä! Ja tiskata! Ja siivota! Ei ees saa olla koneella ja juoda alkoholia! Ni!

Mulle PKN on myös toivonvälähdys siitä, että Suomi voi korjata sen minkä Viro mokasi kun ei lähettänyt Winny Puhhia viisuihin.

Satin Circus - Crossroads

Söpöä ja sööttiä ja kivan näköiset bändin jäsenet. Eli kiva kevyt poppis, joka ei herätä ainakaan mussa vahvoja tunteita. Ei hävettäisi, jos tämä edustaisi Suomea, mutta tämä ei saisi aikaan mitään isoa hulabalootakaan. Huolellisesti tehtyä ja esitettyä kivapoppista.

Jouni Aslak - Lions and lambs

No niin, isoa ja näyttävää. Sellainen mahtipontinen viisuvetäisy, ja esiintyjän ulkoasu on hommaan mainio. Ei oikein muuta sanottavaa, tykkään tästä kyllä, ei ole ykkössuosikkejani, mutta kestäisin kyllä jos tämä voittaisi viisupaikan. Lavatsydeemissä kehittämisen varaa, esim. mikä hitsi se rumpali on? Hämmentävää... Jos voitto tulisi, pitäisi väkeä lavalla karsia, kuusi on maksimi viisuissa, olisi kiva nähdä sellainen versio finaalissa kappaleista. Lavashow kuitenkin osa viisuja, ja jos karsintafinaalissa esitys on isompi ja mahtipontisempi ja väkeä lavalla mielin määrin, ei se anna selkeää kuvaa mitä esitys olisi sitten viisuissa. Tämä siis ajatuksena muistakin kuin tästä, esim. Shavan esityksessä mietin kestääkö lava koko sitä sakkia autoineen päivineen.

Opera Skaala - Heart of Light

No sitten taas erilaista, joka on erilaisuudessaan jo trendikästä. Nimittäin tuo oopperan ja popin yhdistäminen. Keskimmäinen tykkää tästä, lapsi on selkeästi omilla linjoillaan lapsikatraassa. Nimittäin yksi suosikkejaan kautta aikojen on Romanian edustaja vuodelta 2013, Cezarin esittämä It's my life. Ja nyt tämä. Keskimmäinen halusi katsoa nämä molemmat, Opera Skaalan ja Cezarin, muutama päivä sitten ja pohti missä voisi nähdä ja kuulla oopperaa, onko sitä jossain teatterissa ja pitääkö sitä varten mennä ulkomaille. Yhden lapsen vien One Directionin keikalle ja toisen oopperaan? Ei käy tylsäksi meillä elämä.

En oikein tiedä miksi, mutta itselläni napsahti heti tämän kappaleen alkutahdeilla mieleen Esman ja Lozanon kappale Imperija, jonka piti edustaa Makedoniaa viisuissa vuonna 2013, mutta kappale vaihdettiin toiseen (paljon huonompaan, Imperija on yks lemppareitani kautta aikojen). Ei kyse plagiaatista, samantyylisestä musiikkisuuntauksesta tai mistään, en sitä tarkoita, mutta jotenkin vain tuli sellainen mielleyhtymä. Tämä siis hyvässä mielessä, jos jostain napsahtaa mieleen niinkin hyvä kappale, niin jep, hieno homma. Taas hyvä syy linkittää wanhoja hywiä viisuja. Kiitos, Opera Skaala. Kelpaisi hyvin viisuedustajaksi tämäkin.

Shava - Ostarilla 

Tämä on mun ykkönen korvamato-mittarilla. Oon laulellut tätä päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Tykkään. Tämä saa mut iloiseksi, ja jos musiikkikappale pystyy siihen, on se kyllä loistava kappale. Tulee aurinkoinen olo ja sellainen, että olisi itselläkin vauhtia ja virtaa tehdä vaikka mitä. Vaikka tanssia bhangraa vaikkei osaisi.

Tämän semifinaali-esityksessä oli sama juttu kuin esim. Jouni Aslakilla, esityksessä oli tärkeää tanssijat ja koko show, mutta henkilömäärä lavalla on suurempi kuin mikä sitten viisuissa sallitaan. Olisi kiva nähdä tästä finaalissa versio, joka on viisusäännösten mukainen. Mun puolesta voisi vaikka olla sääntö, jonka mukaan UMK-finaalissa nähtäisiin lavashow, jossa on lavalla maksimissaan kuusi henkilöä, kuten viisuissakin olisi. Nythän äänestettävä show on ihan eri kuin se, mikä sitten lähetetään viisuihin.

Shava on joka tapauksessa mun suosikki, Pertti Kurikan Nimipäivien lisäksi, ja olisin ikionnellinen jos tämä menisi Wieniin Suomen edustajaksi. Olisi väriä ja näkyvyyttä ja fiilistä ja jäisi mieleen.

Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla

Tästä en oikein osaa sanoa mitään. Tällainen radiopop-biisi tämä on... Mukavaa kun on suomeksi laulettu. Olisi ihan kiva lähettää jotain suomenkielistä viisuihin, tänä vuonna siihen onkin hyvät mahdollisuudet kun on useitakin potentiaalisia menestyjiä suomeksi. Tätä en voittajaksi odota UMK:ssa, mutta radiosoittoa voisi saada, ihan mukavastihan sitä ajelisi autoa jos tällainen soisi autostereoissa.

Angelo De Nile - All For Victory

Angelo De Nile, useiden inkarnaatioiden mies, ajassa ja paikassa eri hahmoina seikkailut suuri mies... Keisarista ja sotasankarista... viisuedustajaksi? No, kyllähän Angelo De Nilen arvolle sekin käy, sankarin taustajoukot ainakin haastatteluissa ovat antaneet niin ymmärtää: ”Angelo on ehtinyt sen verran mellastaa maailman sivulla, että nyt voi keulia esiintymislavalla. Eikä Angelon UMK-lavailmeessä tule olemaan mitään vaatimatonta!”

Angelo De Nile kertoo hieman itsestään Wiwibloggsin videohaastattelussa. Eikä nyt sotketa tähän arkisesti nimiä kuten Kimmo Blom vaan nyt huudetaan ANGELOOOO! Mies, joka kuuluu viisuihin jo Abban Waterloon kunniaksi - mieshän on itse ollut Waterloon taistelussa eräässä elämässään. Niin!

Mahtipontista, tarina, tulta ja heviä. Kappale itsessään lähtee tosiaan kunnolla keulien, mutta ihan ei mopo säntää käsistä ojanpohjille vaan vauhti jää kohtuullisen turvalliseksi ja lopussa jo toivoo, että päräytettäisiin perille ja parkkiin. Tiivistystä ja tiukkuutta ehkä hieman ja se on siinä jos hevipläjäystä historian sankarilta kaivataan.

Solju - Hold Your Colours

Pidän tästä, mutta olisin halunnut tältä enemmän. Duo on hieno, äiti ja tytär, on englantia, on saamelaisuutta, on kaunis sanoma... Mutta tämä jää vähän vaisuksi. Vähän vahvempi laulu ja tykimpi asenne ja esitys, sitä tämä olisi ainakin vaatinut. Jää vähän liian eteeriseksi mun makuun. En tarkoita, että tämän olisi pitänyt olla joku rock-veto, vaan jotenkin tiukempi paketti. Solju-duo on kyllä aivan valtavan suloinen, Ulla-äiti ja Hilda-tytär, ja uuden ja vanhan kulttuurin yhdistäminen kaunis ajatus.

Mutta nyt saunaan ja huilaamaan, että jaksaa huomenna työpäivän jälkeen vielä täysillä kannattaa suosikkeja finaalissa. Hyvä Suomi!










lauantai 21. helmikuuta 2015

Viro valitsi

Katson just keskimmäisen kanssa Eesti Laul -finaalia ja vaikkei mun ykköslemppari eikä hänenkään päässyt edustamaan Viroa, ollaan kumpikin tyytyväisiä tästä. Ja iloisia kun jo aiemminkin viisuedustajiksi pyrkineet Elina ja erityisesti Stig (monta kisaa takana) pääsevät nyt toteuttamaan haaveensa. Menköön tämä tulos ja nyt katsomaan livelähetyksen loppua, tänään on joutunut kanavasurffailemaan kun parhaimmillaan kolme ohjelmaa yhtä aikaa: UMK, Melodifestivalen ja Eesti Laul.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tämä päivä ei lähde liikkeelle...

Laiska ja väsynyt päivä tänään, en jaksa oikein tehdä mitään. Joten löhöilen, virittelen viisublogia, viisu-tumblr-sivuani, viisu-pinterest-sivujani ja mietin mitä tekisi, jotain ns. oikeaa.

Tarvitsen selvästi jotain piristävää, värikästä, aurinkoista tähän päivään. Mitäpä siinä muuta voi kun kaivaa YouTubesta Serbian väripläjäyksen vuodelta 2011, Caroban (Magical) esittäjänään Nina - taikaa päivään!

Euroopan Australia, eikun miten se nyt meni...

Nyt sitten on Australiakin Eurooppaa, perinteinen lausahdus "kyllä maailma on sitten pieni" sai ihan uuden vivahteen. Joo en ole ihan pimahtanut, tai no siis olen, mutta tässä asiassa olen ihan virallisen vakava (niin vakava kuin kykenen) ja uutisesta innostunut...

Australia on kutsuttu osallistumaan Euroviisuihin tänä vuonna, Euroopan yleisradioliitto EBU ja Itävallan yleisradioyhtiö ORF kutsuivat maan viisuilemaan tänä vuonna juhlan kunniaksi - viisut järjestetään nyt 60. kerran. Osallistumisen lisäksi australialaiset pääsevät äänestämään viisuissa. Crikey, mate!



Miksi sitten Australia? Jos on viisuja seurannut, on varmaan huomannut väliohjelmissa viittauksia Australiaan. Viime vuonna australialaiset kyselivät osallistumislupaa, ja saivat vastauksen "jos onnistutte siirtämään Australian Eurooppaan saatte tietysti osallistua Euroviisuihin..." ja hehän ryhtyivät hommiin - siirsivät Australian ihan tuohon Brittein saarten kupeeseen. Australia-aiheisen esityksen lisäksi australialainen laulaja Jessica Mauboy esitti kappaleen Sea of flags. Toissa vuonna istuimme muutaman australialaishemmon vieressä viisujen finaalissa Malmö Arenalla, olivat innoissaan kun olivat vuosia haaveilleet nähneensä viisut, ja oli hilpeää kun väliaikaohjelmissa oli heittoja Australiasta... En harmi kyllä löytänyt videota siitä pätkästä, jossa näytettiin, kuinka Australiassa kaikki, lapsista vanhuksiin, kokoontuvat innoissaan katsomaan viisuja vaikka keskellä yötä - kuvaa australialaisesta olohuoneesta - kaikki nukkuvat... Oli tuossa tilanteessa hulvattoman hauska juttu, kun sai seurata kohderyhmän innostunutta reaktiota huumoriin. Euroviisut ovat Australiassa suosittua viihdettä, tuolloin 2013 oli siellä juhlavuosi: 30 vuotta viisujen tv-lähetysten alkamisesta.

Tänä vuonna Australia pääsee sitten kilpailemaan ihan oikeasti viisuihin. Australia pääsee suoraan finaaliin, siksi suoraan finaaliin ettei heikentäisi semifinalistien mahdollisuuksia päästä finaaliin - ja tietysti koska tämä on niin erityinen tilanne, osallistuminen on ainutkertainen, vain tänä vuonna. Tosin jos Australia voittaa, pääsee maa tietysti osallistumaan uudelleen, mutta kisaa ei järjestetä Australiassa vaan "jossain Euroopan kaupungissa".

Australialaisia on viisuhumussa nähty kyllä aiemminkin, ei tosin maansa edustajina vaan brittiedustajina, ainakin:

  • The New Seekers, jossa oli jäseniä Englannista, Saksasta ja Australiasta, edusti Iso-Britanniaa vuonna 1972 kappaleella Beg, steal or borrow (voittaja tuona vuonna oli Luxembourg Vicky Leandrosin esittämällä kappaleella Après toi)
  • Olivia Newton-John (no, syntynyt Cambridgessa, mutta muutti lapsena Australiaan, lasketaan tässä yhteydessä australialaiseksi) edusti Iso-Britanniaa vuonna 1972 kappaleella Long live love (voittaja tuona vuonna oli Ruotsi ABBAn esittämällä kappaleella Waterloo)
  • Gina G edusti Iso-Britanniaa vuonna 1996 kappaleella Ooh Aah... Just a little bit (voittaja tuonna vuonna oli Irlanti Eimear Quinnin esittämällä kappaleella The Voice)
Nyt sitten jännäämään mitä Australia lähettää viisuihin. Olisihan se jännittävää kuulla "Australia - douze points". 


lauantai 7. helmikuuta 2015

Uuden Musiikin Kilpailu - karsinta 1

Tänään nähtiin Uuden Musiikin Kilpailun tämän vuoden ensimmäinen karsinta. Mukana olivat:



Ohjelmasta itsestään: UMK:n formaatti on ollut hiukan jäykkä tuomareineen, vaikka kiinnostavat tuomarit olleet mukana jne. Kuitenkin olen - ihan muutamankin kerran - kaivannut kovaan ääneen viihteellisempää juttua (ei mainita tässä sitä mikä mainittiin UMK-lähetyksen alussa... alkaa M:llä ja tapahtuu Ruotsissa). Nyt selkeästi yritettiin yleisölle hauskempaa katselukokemusta, ja ihan kiinnostavalta vaikutti. Ainakin itse viihdyin. Hauskimpia juttuja olivat kohtaamiset backstagella, kun esiintyjä / esiintyjät kävelivät käytäviä lavalle.

Ainakin nyt tuotiin selkeästi esiin miksi kilpailu järjestetään, tai siis se viisutausta. Vielä viime vuonnakin joillekin tuttavilleni oli uusi asia, että UMK = Suomen Euroviisukarsinta. Nyt sitä ei voinut välttyä huomaamasta, hyvä niin. Sitä olen kaivannut enemmän näkyväksi tuossa formaatissa. Normi-viisukliseet tuotiin esiin ja huumoria oli. Ihan jees. Katsotaan mitä tästä kehittyy, ainakin parempaan suuntaan mennään. Tai sanotaanko: enemmän mun makuun mennään. Eli parempaan, kun se tässä blogissa sanotaan koska - lainaan tässä Marko Paanalaa joka sanoi ohjelmastaan näin - tämä on mun blogi niin silloin se on niin, jos on eri mieltä niin tehkää oma blogi. Haha. Jotain semmoista. Luulen, että moni muukin on tyytyväinen viihdyttävämpään suuntaan kääntämisestä. Levyraati arvioituomaristoineen on sitten erikseen.

Esityksiin... Olivat ihan kivoja. Siis sellaisia ihan kivoja eikä kuitenkaan kolahtanut ihan kauheasti. Mun mieleen olivat eniten Pihka ja myrsky sekä tietysti Pertti Kurikan Nimipäivät. Jännitystä taisi olla jonkin verran, laulajilla erityisesti - tai laulajilla sen helpoiten huomaa - muttei haitannut kyllä pahemmin. Ehkä yksi kappale vähän lässähti esityksen vuoksi siitä, mitä odotin videon perusteella, muttei mitenkään pahasti. Jäi vähän etäiseksi.

Lopputulos oli ja ei ollut yllätys. Kuudesta esityksestä valittiin kolme finaaliin, joka on kolmen viikon kuluttua. Yhteensä finalisteja on yhdeksän, vielä kaksi karsintaa jäljellä. Finaaliin pääsi, kuten odotinkin, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Satin Circus oli myös aika lailla odotettavissa, söpöjä poikia joilla on jo jonkin verran faneja = äänestäjiä. Kolmas finalisti oli sitten hieman yllättävä, Norlan El Misinario. Ei huono, en sitä tarkoita, en vaan odottanut juuri sen kappaleen olevan kolmas finalisti. Ehkä en ala tekemään rahasta viisuveikkauksia tai voi tulla pahasti takkiin. Tänään siis finaaliin valittiin seuraavat:



perjantai 6. helmikuuta 2015

Väärin valittu vm. 2000

Viisukarsinnat ovat varmasti aina innostuksen lähde viisuanalyytikoille - "miksi ihmeessä SE kappale valittiin kun TUO olisi ollut paljon parempi ja voitto olisi napsahtanut ihan varmasti". Eilinen Ralf Gyllenhammarin hienon kappaleen Bed on Fire muistelu toi mieleen väärin valittuja Suomen kappaleita. Ja jos sellaista miettii, ei voi muuta kuin pätkähtää vuoteen 2000 jolloin vedin telkkarin ääressä itkupotkuraivareita kun ns. asiantuntijaraati sähläsi totaalisesti ja erinomaiset viisuehdokkaat putosivat ja voittoon nousi keskinkertainen Nina Åströmin A little bit. Ei, en tahdo moittia Åströmiä, kappale oli ihan sievä ja esitys soma, mutta kun. Kun miettii vaihtoehtoja, niin eihän sitä voi kun miettiä, että mitä *kuvittele ruma sana tähän* oikein tapahtui!!!!!

Alla kappaleista karsintaesiintymisen videot, jotta olisivat samasta tilanteesta.

Voittajaksi ja viisuedustajaksi siis valikoitui tämä kappale:

Kappale ei ollut yleisöäänien ykkönen, eikä edes kakkonen vaan kuudes 672 äänellä.

Yleisöäänien selkeä ykkönen (1217 ääntä vs. kakkosen 977 ääntä) oli Nightwish kappaleella Sleepwalker. En voi ajatella koko juttua tarkemmin, saan päänsäryn kun ajattelen, että Nightwish olisi voinut edustaa Suomea viisuissa. Olisi voinut, elämä on konditionaalia, nimittäin sitten tilanteeseen puuttui tämä legendaarinen asiantuntjaraati. Oishan tämä ollut komea:

Eikä siinä vielä kaikki. Ehei. Koska kyseessä on yksi legendaarisimmista, ellei se suurin Väärin Valittu Vuosi, oli tarjolla muutakin mainiota. Kuten Nylon Beat, joka oli yleisöäänestyksen neljäs 915 äänellä. 



Mukana oli myös yksi suurimmista harmituksista sarjassa karsiutuneet, Petri Laaksosen tekemä ja Anna Erikssonin esittämä Oot voimani mun -kappale. Laulu menestyi kansainvälisen Euroviisu-fanclubjärjestön OGAE:n Second Chance Contestissa, jossa jokaisen maan viisuklubi äänestää kappaleistaan edustajan ja kansainväliset yhdistykset äänestävät ehdokkaista voittajan. Tässä viisufanien omassa äänestyksessä Oot voimani mun voitti kilpailun, ja on tähän mennessä Suomen ainoa tämän kilpailun voittaja. Tämän OGAE:n kisan voitto kyllä pakottaa ajattelemaan mitä olisi käynyt, jos Anna Eriksson olisi lähtenyt edustamaan Suomea... Tämä on yksi suurimmista viisukappaleiden haaskauksista ikinä, harmittaa mua varmaan maailman tappiin.

Karsintaan osallistui myös Ultra Bra, joka ei kuitenkaan päässyt kuuden viimeisen finalistin joukkoon (en selitä karsintakuviota kovin tarkasti tässä, se oli jotain todella omituista ja epäselvää, ytimekkäästi jos kykenen: 12 ehdokaskappaletta esitettiin radiossa -> yleisö äänesti -> karsittiin -> finalistit esitettiin Hotelli Sointu -ohjelmassa neljänä lauantaina muutama kerrallaan -> yleisö äänesti -> finaali Hotelli Lordin ravintolassa Helsingissä, yleisöäänet + asiantuntijaraadin äänet, ja silloinpa sitten asiantuntijaraati otti ja *sensuroitu*.
(tästä ei siis ole finaaliversiota kun karsiutui aiemmin)

Eli sitten se pisteytys, jos siitä jotain tolkkua saa...

Yleisöäänestyksen tulos:

1. Nightwish - Sleepwalker 1217 ääntä
2. The Reseptors - Flower Child 977 ääntä
3. Sisterhood - Ordinary Life 970 ääntä
4. Nylon Beat - Viha ja rakkaus 915 ääntä
5. Anna Eriksson - Oot voimani mun 700 ääntä
6. Nina Åström - A little bit 672 ääntä

Ja sitten se finaali. Yleisön ja asiantuntijaraadin äänet painottuivat pisteinä eri tavoin. Tämä ns. asiantuntijaraati esimerkiksi sijoitti Nightwishin arvioissaan toiseksi viimeiseksi, joten kun asiantuntijaraadin pisteytys painottui enemmän, saatiin näin hieno lopputulos (kyllä, sana hieno on tässä yhteydessä ironisessa käytössä):

LOPPUTULOS:

1. Nina Åström - A little bit 91 pistettä
2. Anna Eriksson - Oot voimani mun 87 pistettä
3. Nightwish - Sleepwalker 78 pistettä
4. Sisterhood - Ordinary life 70 pistettä
5. Nylon Beat - Viha ja rakkaus 69 pistettä
6. The Reseptors - Flower child 25 pistettä

torstai 5. helmikuuta 2015

Joskus sitä miettii kansallisten karsintojen valintoja...

Kuten taas tänään.

Rakentelen taas Spotifyssa Viisut-soittolistaani. Kaikkea viisumusaa, myös karsintoihin jääneitä, monessa maassa karsintoihin kompastuu hienoja kappaleita. Esimerkkinä tämä, Ralf Gyllenhammarin (Mustach-yhtyeen laulaja) Bed on Fire -biisi. Oijee!!! Tätä ois ollut komeaa kuunnella Malmö Arenalla livenä! Hieno kappale, ja taas yksi syy olla kateellinen ruotsalaisille Melodifestivalenista. Olette kenties muutaman kerran huomanneet jotain pientä sellaista kateudenpoikasta länsinaapureiden Melodifestivalen-sirkuksen vuoksi... Näin hieno kappale eivätkä tollot laittaneet sitä edustamaan!




Sen sijaan Andra chansen -karsinnan kautta (pudonneita, jotka saavat toisen mahdollisuuden karsia finaaliin pääsystä) viisuedustajaksi nousi sinällään ihan söpö Robin ja jollotus You.


No, ei siinä mitä, mutta kun Melodifestivalenin finaalissa Gyllenhammaria enemmän sai ääniä jopa tämä, Sean Banan ja sekamelska Copacabanana. Jep. Heja Sverige, hejsan hopsan falleralleraa...




No, sentään oli jotain iloa Melodifestivalenista tuona vuonna, hulvaton Lipstick-taistelu juontajien Ginan & Dannyn ja Jedwardin välillä. Jedward. <3 (tällaisessa tilanteessa ihan selkeästi sallitaan sydän-hymiö)


Ja okei, Melodifestivalenin finaalissa nähtiin taas, että kyllähän tuo naapurin karsinta on vähän noin niinkuin näyttävämpää sorttia kuin UMK. Onnea vaan uudelle musiikille ja uusille esiintyjille, mutta no, naapurissa viskattiin väliaikaviihteeksi legenda Carola vetäisemään version Främling - 30 vuotta myöhemmin. Että. Menen mököttämään ja kuuntelemaan Spotifysta jotain ikimuistoisia kappaleita UMK:n historiasta. Kuten esimerkiksi... ööh... vaikka... 

No yksi tuli mieleen. Eläköön siitä.







sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ja kuuntelenpas vielä kerran...

Kolme maata on taas valinnut viisunsa, Georgia, Sveitsi ja Ranska. Georgian Warriorin kuuntelin kerran ja riittää. Laulajan aggressio ei riitä vakuuttamaan taistelijaksi. Sveitsin viisu on ihan kiva, laulaja ihan soma, kuuntelin kerran eikä herännyt akuuttia intoa kuunnella toistamiseen.

Mutta Ranska... pysähdyin kappaleen ääreen. Kuuntelin kerran, toisen kerran, kuuntelin heti perään kolmannenkin kerran ja vielä kerran.

Nyt jotenkin kolahtelee mulle ja kunnolla. Rakastan vanhoja ISOJA viisukappaleita, ajalta kun oli suuri orkesteri ja kappaleet olivat suuria, vahvoja, kasvoivat... Nyt mennään jotenkin sillä hengellä Ranskan kappaleessa. Sanatkin ovat tunteisiin kolahtavat ja suuret, sota, muistot kotikylästä ennen sotaa, vahva usko jälleenrakentamiseen - mutta ei saa unohtaa. Ja omalla kielellä! Olen hiukan heikkona ranskaksi ja italiaksi laulettuihin ISOIHIN viisukappaleisiin, joten tämän kappaleen kohdalla olen ihan diudiu ja kuuntelen... vielä kerran. Tähän San Marino varmaan pyrki aiempina vuosina balladeillaan, muttei ihan noussut tällaiseksi... Olen tosiaan ihastunut tähän kappaleeseen, katsotaan laantuuko fiilis kun nyt tuntuisi olevan rakkautta ensikuulemalla!  Jos ei laannu, niin taidan julistaa tunnekuohusta sekopäisenä: tässä on mun asteikolla tämän vuoden parhaimmistoa viisuissa!

Ja siis tämä sekopäisyys vaikka yleensä en ole mitenkään isosti balladeihin hupsahtava vaan tykkään enemmän vauhdikkaammista kappaleista. Tiedättepähän, että nyt olen vakavasti tärähtänyt.




Pätkä sanoituksesta:
Je suis ici ce soir, au milieu de ces ruines
Pour vous parler d'espoir et vous chanter la vie
Et je fais le serment, dans ce chemin de sang
De reconstruire ma ville, bien plus belle qu'avant, mais n'oubliez pas.

Yritin vapaasti suomentaa:
Olen täällä tänä iltana, näiden raunioiden keskellä
Puhuakseni teille toivosta ja laulaakseni teille elämästä
Ja vannoakseni valan, tällä verisellä tiellä
Rakennan kyläni uudestaan, kauniimmaksi kuin ennen, mutta älkää unohtako...

torstai 15. tammikuuta 2015

Uuden Musiikin Kuuntelua - Karsinta 1

Tehokuuntelen näitä UMK-biisejä kun mulla on pari vapaapäivää... Pohdinkin vähän, linkit myös niin pääsette itsekin pohdiskelemaan. Kommentoikaa toki, jos mun musiikkimaku ja arvioinnit ovat höpönlöpöä ja olette itse toista mieltä!

Karsinta 1 - YLE TV2 ja yle.fi/umk klo 21.00

Tämä ensimmäinen karsinta on ehkä vähän laimea, noin mun makuun. PAITSI Pertti Kurikan Nimipäivät, rokrokrokrok. Aina mun pitää... mennä Euroviisuihin!!


Hans On The Bass - Loveshine

Sarjaa ihan kiva, siistiä soittoa, nättiä laulua, leppeä biisi... mutta kun kuulin tämän, en sitten muuta kuuntelun jälkeen saanut mieleen, en otetta tähän. Helppoa kuunneltavaa, radiossa harmiton hyväntuulinen kappale, mutta riittääkö se kopsahtamaan kertakuuntelulla semifinaalissa viisukansaan, että TÄSSÄ on se jota haluan äänestää. Vai lipuuko tämä rauhallisen eteerisesti pois...

Hyväntuulen laulu kuitenkin, jotenkin tulee mieleen toissavuoden Maltan viisu, Gianluca Bezzinan esittämä Tomorrow. Ei niin, että kappaleet erityisesti muistuttaisivat toisiaan, mutta niissä on molemmissa samanlaista hyvää fiilistä, aurinkoa, tai kuten Hans On The Bass määrittelee: positiivisuus ja feelgood. Sitäpaitsi Gianluca on söötti ja Tomorrow todellinen feelgood-biisi, joten aina mukavaa löytää joku tekosyy linkittää se.

Vilikasper Kanth - Äänen kantamattomiin

Jotenkin tuli mieleen matkailuopiston aikainen markkinoinnin opettajamme, irlantilainen, joka sanoi pitkien ää- ja öö-äänteiden kuulostavan hänestä ei-suomenkielisenä melko omituiselle. Tässä mukavasti sellainen äänne oikein kappaleen keskipisteessä. Ei siinä mitä, tuskin se kuuluisaa suurta yleisöä paljon haittaa, tulipahan vain mieleen. Tätä mietittyäni ja kappaleen kuunneltuani tästä jäi mieleen... mitä? Njaa, äänen kantamattomiin ja se, että biisissä laulettiin tekstiviestistä. Jep. Symppis kyllä. Siinäpä se. Seuraava kappale.

Norlan El Misinario - No Voy A llorar Por Ti

Tästä pätkähti päähän heti vaikka mitä mietteitä. Ei huono biisi, ihan tarttuva ja leppoisa, ja edustaa... Suomea? No ei sillä, miksei laulaisi espanjaksi, maailmanlaajuinen kieli sekin on siinä missä englantikin. Tietty sain esiintyjästä ja tyylistäkin vähäsen aasinsillan etelänaapuriin Viroon, ja näen tässä taas tilaisuuden laulahtaa erään tietyn pätkän aina kun kuulen tämän...

Kuvitelkaa nyt mua selostamassa: "Ai hei tästä tuli mieleen se Virossa viisuihin pyrkinyt Elmayonesa, se argentiinalainen, joka teki viisutarjokkaansa viroksi, muistattehan se... kes ei tantsi on politsei..." Ja tähän pieni selitys: tuon biisin jälkeen aina kun Virossa ollessa näen poliisiauton mun on ihan pakko laulaa kes ei tantsi on politsei... Perhe yrittääkin hämätä mua, että katsohan tuonne oikealle - jolloin tiedän, että vasemmalla on varmasti poliisiauto. Tällainen hauska juttu tästä Norlan El Misinarion biisistä tuli mieleen, ei liity mitenkään tähän kappaleeseen sinällään, mutta no. Eipähän ainakaan saanut kappale mua pahalle tuulelle. Ei kyllä saanut innostumaankaan. Tai Elmayonesa kyllä saa hupaisasti innostumaan, mutta Norlan El Misinario ei. Eteenpäin.

Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää

Punk, melkoisen vähän kuultu laji viisuissa... tässäkö sitä sitten olisi? Olisi kiva kannustaa Pertti Kurikan Nimipäivät -bändiä, mutta hei joku rämähdys tai jotain biisin loppuun niin ois vakuuttavampi. Ehkä sanat punk ja kappaleen sovitus eivät sovi ihan yhteen, mutta vähän viritystä tälle niin rokrok.

Sanat vakuuttavat kyllä... aina mun pitää siivota, aina mun pitää tiskata, aina mun pitää käydä töissä, aina mun pitää käydä lääkärissä, en saa mennä koneelle en katsoo telkkarii en saa edes nähdä mun kavereita...
Mun elämä, varsinkin kun nyt uudenvuoden terveysinnostuksen vuoksi en saa syödä karkkia en juoda limua, en saa edes juoda alkoholia...
Aina mun pitää!

Tätä meillä kannattaa lapsista Keskimmäinen, kutsuu tätä itkupotkuraivaribiisiksi. Eli antakaa palaa, PKN, voittoon, sanoo Keskimmäinen.

Pihka ja myrsky - Sydän ei nuku

Tämä on jotenkin mukava. Kepeä ja nätti, muttei ihan semmoinen ohi leijuva. Vähän tässä on jotain semmoista tarttumapintaa, ensimmäisiä tämän vuoden kappaleita, joista tuli ajatus, että kuuntelen heti uudelleen. Viisumielessä se on hyvä, tarttumapinta, huomio, keskittymisen pysähtyminen kappaleeseen sen sijaan, että se vaan tulee ja menee. Biisit kun pistetään semifinaalissa pötköksi, ohi leijuvat kappaleet vaan alkavat, loppuvat ja se siitä. Jotta joku innostuisi ja äänestäisi, pitää olla jotain. Miten mulle tuli jossain kohtaa joku PMMP-fiilis, en tiedä.. Mut kyllä mä tätä aion kuunnella useita kertoja ja fiilistellä miten tähän saa otetta. (muokkaus muutaman kuuntelun jälkeen: kappaleen viehtymys on mielentilan mukainen, välillä kolahtaa välillä ei... mut tämän karsinnan parhaimmistoa)

Satin Circus - Crossroads

Kivaa, söpöä ja nuorekasta. Voisi olla mistä maasta tahansa, minkä siis sanon hyvälläkin - huolella tehtyä poppista. Voisi olla ihan edustava, näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, mietin onko liiankin satiinista ja ote lipeää kun on kerran tämän kuullut (ja, kuten taas sanon, se on se yksi kertakuuntelu, joka semifinaalissa katsojilla on, sen perusteella äänestetään finaaliin). Mutta niinhän ne monet kivan näköiset bändit pärjäävät ja saavat faneja, menestyvät. Kuuntelisin tätä vaikka radiosta ihan mielelläni, laulelisin mukanakin, jos vaikka joskus töissä ollessa radiosta tulisi. Laulelisin kertosäettä mukana vanhusten iloksi (tai suruksi, mene ja tiedä, itsehän en joudu omaa lauluani kuuntelemaan...). Kertosäe jäi päähän soimaan, isosti tästä en innostu, mutta en pahastukaan. Harmittoman hyvä. Voi olla, että nyt kun tämä kuunteluerä loppui, nousen tästä, lähden viemään poikaa harrastukseen ja lauleskelen mielessäni tätä. Se on jopa todennäköistä.

Muokkaus: aloittelin kirjoittelun eilen, illalla pojan harrastuksesta kotiintultua huomasin lallatelleeni kahta kappaletta - Pertti Kurikan Nimipäivien punk-pläjäystä ja myöhemmässä karsinnassa kisaavaa Suomi-bhangraa. Jep. Näinkö tässä käy, että mulle napsahtivat taas ne kenties erikoisimmat kappaleet. Aina mun pitää....