Kevät 2020, omituinen aika. Koko maailma on poikkeustilassa koronaviruksen vuoksi, tavallinen elämä on laitettu hetkeksi pakettiin ja odottamaan parempia aikoja. Kalenteria katsoessa yleisin sana on PERUTTU. Myös Euroviisut on peruttu tältä keväältä, niiden järjestäminen tässä tilanteessa ei olisi turvallista eikä edes mahdollista maiden suljettua rajojaan ja lentoliikenteen ja muun matkustamisen tyrehdyttyä rajoitusten vuoksi.
Kaiken keskellä sentään iloinen asia: YLEltä tulee Euroviisaat, vaikkei Euroviisuja järjestetäkään tänä vuonna. Kirjoitan siis viisuarvioni Euroviisaiden tahtiin. Löydettäisiinkö tänäkin vuonna jotain mainiota, jännää tai omituista?
Euroviisaita voi televisiolähetysten lisäksi seurata Yle Areenassa, jaksoja esitetään kuusi ja nyt puntaroinnissa on ensimmäinen jakso. Euroviisaat juontaa tänäkin vuonna Eva Frantz ja Johan Lindroos ja joka jaksossa on mukana myös vierailija arvioimassa viisuja. Tällä kertaa vieraana oli lavakoomikko Anders Helenius. Ensimmäisessä jaksossa arvioitiin seitsemän maan videot: Irlanti, , Pohjois-Makedonia, Ruotsi, Slovenia, Liettua ja Australia.
Ja nyt, kuten Euroviisaatkin totesivat: ”Nu kör vi!” Tästä se lähtee!
Tosin ei meinannut lähteä. Ensimmäinen video oli Irlannin Lesley Roy ja ah, niin pirtsakka viisu Story Of My Life. Jee. Kiva asenne ja niin päin pois, mutta ei tässä ollut mitään, mitä ei oltaisi kuultu jo vuosikymmenien ajan popmusiikissa. Plussaa se, ettei ärsyttänyt mitenkään, jos ei jäänyt mieleenkään.
Seuraava viisu onkin minulle jo tuttu, Ruotsin The Mamas ja Move. Seurasin, kuten joka vuosi, kateellisena Melodifestivalenia. Oi Ruotsi, viisukarsintanne tuntuvat olevan teillä isompi juttu kuin itse Euroviisut! The Mamas kilpaili Melodifestivalenin ensimmäisessä osakilpailussa, ja pääsi suoraan finaaliin. Finaalitulos oli jännittävä, sillä The Mamas voitti äänissä toiseksi sijoittuneen Dotterin esittämän viisun Bulletproof yhdellä pisteellä! The Mamas ovat itse asiassa toista vuotta putkeen viisulavalla, he olivat viime vuoden edustajan John Lundvikin Too Late For Love -viisun taustalaulajia. Tähän esitykseen olenkin sitten ihastunut ihan kunnolla, heti MF:n ensimmäisen osakilpailun jälkeen toivoin menestystä The Mamasille.
Sitten taas vähän hidastetaan vauhtia... Tänä vuonna on paljon balladeja? Tai no, taidan joka vuonna ihmetellä, että onpa tänä vuonna paljon balladeja. Ehkä se johtuu mun balladeja kohtaan epäluuloisesta luonteenpiirteestä, kuvittelen, että balladit ovat aina tylsiä viisuja, joissa traaginen mieshahmo tai valkoisiin pukeutunut nainen hoilaavat kovaa ja korkealta ja tunteella plus tuulikone luo lisää dramatiikkaa. Eihän se aina niin ole, on niitä (joitain) hyviäkin, miettikää nyt vaikka Ott Lepland ja Kuula-viisua. Niin siis takaisin asiaan ja Slovenian Ana Soklič viisulla Voda. Tässä valkoisiin pukeutunut nainen laulaa tunteikkaasti... Mutta hei, plussaa tuulikoneettomuudesta! Analla on miellyttävä ääni, ja se isoin plussa on viisun kieli. Seisköön esiintyjä vaikka päällään lavalla hoilaten jotain jollotusta kolme minuuttia, mutta tekee sen omalla kielellään, olen ihan että hoo, kuulkaas kuulkaas tätä! Itse viisu... Niin että mikä se olikaan se kappale? Unohdin jo.
No mutta Liettua! Liettua on muutamia kertoja onnistunut ihastuttamaan minua valtavasti. LT Unitedin We are the winners oli hulvattoman hieno, toki tuolloin 2006 oli sen verran kovemman luokan viisu kisoissa, ettei muilla ollut mahdollisuuksia... Yksi mielestäni viisuhistorian suurimmista vääryyksistä osui Liettuan kohdalle vuonna 2010, kun InCulto ei päässyt finaaliin viisullaan Eastern European Funk, ei vaikka esityksessä oli hopeabokseritkin! Viisu oli aivan mahtava! Toki vuosi 2010 on ollut yksi kovimmista, mutta niin oli InCultokin. Suivaannuimme tästä jopa niin, että viisutiimin jäsen PS laittoi kyseiselle bändille viestiä järkytyksestämme ja sai vastauksenkin. Tästä on kymmenen vuotta ja yhä vaan pännii. Ai joo, ja Liettua on onnistunut jopa sulattamaan balladeille immuunia sydäntäni sen verran, että liikutun ja itkeä tirautan kun katselen vuoden 2018 viisuvideotaan, Ieva Zasimauskaitėn When We're Old, tai no, liikutun viisuesityksestäkin... Lopussa kun Ievan puoliso tulee lavalle, ottaa kädestä kiinni ja Ievan ääni värisee, okei, antakaa nenäliina. Tai kymmenen.
Ja nyt sitten ihastuttaa The Roop viisullaan On Fire! Erityisesti tämä kansallisen karsinnan live-esitys on mahtava, virallinen viisuvideo toki mainio, mutta tuo live-esityksen fiilis on vaan niin eri juttu. Tämä on tämän illan Euroviisaiden paras viisu, Euroviisaiden 1-10 mittarilla se on täysi kymppi.
Australia, tuo perinteinen viisumaa! Australiassa viisut ovat suosittu juttu, ohjelman on vuodesta 1983 siellä lähettänyt kanava SBS - Special Broadcasting Service Corp. Kyseinen kanava on EBU:n eli Euroopan yleisradiounionin "associate member", ja kanava on neuvotellut EBU:n kanssa Australian osallistumisesta viisuihin. Australian ensiesiintyminen viisuissa oli vuonna 2015, kun EBU kutsui Australian mukaan viisujen 60-vuotisjuhlien kunniaksi. Tuolloin Australia pääsi ylimääräisenä suoraan finaaliin, jottei heikentäisi kilpailijamaiden mahdollisuutta selvitä semifinaalista finaaliin. Alunperin tarkoitus oli tosiaan olla kertaluonteinen juttu, mutta neuvottelujen myötä Australia on ollut siitä asti mukana, tosin nyt kuten muutkin maat, kilpailee semifinaaleissa paikastaan finaaliin. Neljänä kilpailleena vuonna maa onkin päässyt joka kerta finaaliin.
Jos viisut tänä vuonna järjestettäisiin, Australia todennäköisesti pääsisi taas finaaliin Montaignen viisulla Don't Break Me. Itse olen vähän kiikun kaakun, onko tämä millainen. Ihan ok, mutta ei isompaa. Ja ehkä jokin tuossa laulamisessa on sellaista minkä vuoksi viisu ei vaan mulle kolahda, keskityn liikaa siihen ja itse kappale menee ihan ohi.
Tässä kohden Euroviisaissa todettiin, että tässä ne olivat tältä illalta. Ja minä harmittelin, että joko se on ohi! Onneksi on vielä ensi viikko ja seuraava ja seuraava... Ilahduin tosiaan Euroviisaiden esittämisestä viisujen peruuntumisesta huolimatta niin paljon, että tirautin iloitkut. Jotain on tässäkin keväässä oikein kaiken poikkeuksellisen keskellä.
Pitääkin ehdottaa viisutiimille videoviisuja: arvioitaisiin vaikka 10-20 finalistia näistä eri maiden viisutyrkyistä ja annettaisiin pisteet kuten viisuissa tavallisestikin. Pitäisihän se viisuille saada voittaja ja excel-taulukko, poikkeustila tai ei! Ja koska viisutiimin jäsenistä jäsen PS ja minä olemme ne pätevimmät (haha), saamme valita finalistit? Pitää vielä kysyä nuoriso-osastolta onko heillä jotain ehdotonta viisutyrkkyä, joka kuuluisi finaaliin. Osa nuoriso-osastosta on jo muuttanut kotoa, niin se aika kuluu. Jo on tovi siitä, kun esittivät äitienpäivänä vuonna 2010 playbackina viisuja yhtyeenä nimeltä The Candies. Niin se elämä menee eteenpäin, viisukausi kerrallaan. Ja kohta onkin jo ensi viikko ja Euroviisaat 2/6!
Ring-a-ding-girlin viisupuntarointia Euroviisaiden jaksosta 1/6:
Ensin viisupuntaroinnista:
Arvioin viisut yhdestä viiteen tähteen, ja arviointiperustelut ovat täysin mielivaltaiset. Jos on ankea viisu, mutta oman kielen käyttö nostaa, saattaa ponkaista yhdestä kahteen tähteen. Jos on tänään vaikka neljän tähden viisu, mutta tehokuuntelulla kolisee sekopäisen kovasti, nostan kyllä sujuvasti viiteen tähteen. Eli tästäkin saattaa tilanne muuttua, ajantasainen puntari on sivun yläosan valikossa: Viisupuntari 2020. Puntaroin sinne viisuja sitä mukaa kun muodostan niistä edes jonkinlaisen mielipiteen - ja muutan tuloksia, jos muutan mielipidettäni.
*****
Liettua: The Roop - On Fire
Ruotsi: The Mamas - Move
****
***
Pohjois-Makedonia: Vasil - YOU
Irlanti: Lesley Roy - Story Of My Life
Australia: Montaigne - Don't Break Me
**
Slovenia: Ana Soklič - Voda
-
*