Fire Saga Oscar-ehdokkaana!

 Nyt nimittäin! Islannin Fire Saga on Oscar-ehdokkaana!

Eli: Netflixissä on aivan mahtava elokuva, Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga. Elokuvaa ei voi juonta pilaamatta kuvata muuten kuin: islantilainen duo haaveilee pääsystä Islannin Euroviisuedustajaksi, erityisesti Fire Saga -duon miespuolinen jäsen. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja välillä nähdään viisuista tuttuja tyyppeja ja välillä juonesta, paikoista, roolihahmoista ym. voi bongata viisujuttuja. Kriitikot eivät ole erityisemmin leffaa ilmeisesti arvostaneet, mutta itse pidän siitä paljon. Ehkä täytyy olla viisuhörhö, jotta voi leffasta nauttia ihan täysillä? 

Maanantaina julkaistiin Oscar-ehdokkaat, ja yksi elokuvan kappaleista on ehdokkaana parhaaksi kappaleeksi. Ilahduin tästä valtavasti, ihanaa, Euroviisut, ihanaa! Ehkä joku hieno ja syvällinen elokuva ja sen kappale voittavat, mutta ihanaa kun tällainen symppis viisuhenkisyys noteerataan näin korkealle. Tässä kaikki ehdokkaat:

MUSIC (ORIGINAL SONG) -NOMINEES

FIGHT FOR YOU

from Judas and the Black Messiah; Music by H.E.R. and Dernst Emile II; Lyric by H.E.R. and Tiara Thomas

HEAR MY VOICE

from The Trial of the Chicago 7; Music by Daniel Pemberton; Lyric by Daniel Pemberton and Celeste Waite

HUSAVIK

from Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga; Music and Lyric by Savan Kotecha, Fat Max Gsus and Rickard Göransson

IO SÌ (SEEN)

from The Life Ahead (La Vita Davanti a Se); Music by Diane Warren; Lyric by Diane Warren and Laura Pausini

SPEAK NOW

from One Night in Miami...; Music and Lyric by Leslie Odom, Jr. and Sam Ashworth

Varoitan: seuraavassa on juonenpaljastusta ja jos vaikka mitä. Mutta jos haluatte oikein superpläjäyksen viisucameoita, tsekatkaa tämä, ovat juhlissa ja yhteislaulukohtauksessa on jokunen viisuilija. Itse löysin 10 eri viisuedustajaa tästä... 

 

Ruotsi ja Melodifestivalen

 Melodifestivalen-sirkus on tältä vuodelta ohi, ja Ruotsin viisuedustajaksi kisasi Tusse kappaleella Voices. Mielestäni aika keskiverto, ei ollut lemppareitani Mellossa tänä vuonna. Mutta toki viisukelpoinen kappale, ja koska kyseessä on Ruotsi, pääsee varmasti semifinaalista finaaliin. 

Mistä sitten tykkäsin Melodifestivalenilla tänä vuonna? No käytäisiinkö tämä läpi vaikka osakilpailu kerrallaan?

Osakilpailu 1: Lempparini oli niin kovin ruotsalainen Arvingarna kappaleellaan Tänker inte alls gå hem. Hei, tämä laulettiin ruotsiksi, tietysti olin, että jee. Tosi reipasta ja modulaatio ja kaikkea!

Osakilpailu 2: Toki tähän voisi sanoa jotain kuten Dotter kappaleella Little dot, mutta hei, jokin ihan muu on aina ihan huikeinta, joten Eva Rydberg & Ewa Roos + Rena rama ding dong. Sillä "kom allihopa nicke-docka med oss, dansa loss, sing-a-long, rena rama ding dong" ja ehdottomasti DING DONG!!

Osakilpailu 3: Tässä on kappaleen nimi sitä luokkaa, että tämä pitää valita tästä osakilpailusta, ihan sama oliko paras kappale vai ei. Nu kör vi, Emil Assergård & Om allting skiter sig. 

Osakilpailu 4: Eipä tässä selittelyjä tarvita, The Mamas kappaleella In The Middle. Itse oisin laittanut tämän viisuihin.

Biisipaketissa maa jos toinenkin

Joskus on kappaleita, jotka vaan kuuntelee ja kuuntelee toisenkin kerran ja ne vaan alkavat, loppuvat eikä oikein mitään sen kummempaa tunnekohtaamista tullut. Yksi esimerkki tänä vuonna on Alankomaiden viisu, ja no, tässä toinen, Pohjois-Makedonian viisu Here I Stand, esittäjänä Vasil. Oikein on kovasti tunteita tässä, ja oikein paljon tulkitaan ja eläydytään. Se vaan ei saanut nyt mun tunteita yhtään liikahtamaan mihinkään suuntaan, ei ihastukseen eikä ärtymykseen. Vasil olisi edustanut Pohjois-Makedoniaa myös viime vuonna, mutta ei tuplaedustuksellaan silti pääse ennätyksenhaltijaksi maassa: Kaliopi on edustanut Pohjois-Makedoniaa kolmesti. Kaliopi oli vuonna 1996 maan ensimmäinen viisuedustaja kappaleella Samo ti, vuonna 2012 kappaleella Crno I belo ja vuonna 2016 kappaleella Dona. Näistä kolmesta Crno I belo on oma suosikkini, ja se on myös näistä kappaleista menestynein, sijoittui kolmanneksitoista finaalissa, kaksi muuta karsiutui semifinaalissa eikä päässyt finaaliin.

Ja kun Briteissäkin huomioitiin hömpänpömppää, niin miksei sitten Pohjois-Makedoniassakin? Hiphei Elena Risteka ja Ninanajna. Tämmöisellekin lienee niin sanottua "tilausta", kappale sijoittui kahdenneksitoista vuonna 2006. Eli paremmin kuin Kaliopin Crno I belo. Jossain määrin mykistävä ajatus. 

Puolaa edustaa tänä vuonna Rafał kappaleella The Ride. Huolimatta siitä, että olen tämän kuullut kovin monena vuonna kovin monen maan vetäisemänä, huomaan hämmentävästi, että tämähän on ihan kiva. Ei huippumahtava, mutta keskiverron kiva. Odotan kuitenkin, milloin mikään Puolan viisu kolisisi mulle yhtä kovaa kuin kahden vuoden takainen kappaleensa, Tulian esittämä Pali sie. joka on kaikkien aikojen suosikkini Puolalta, pyörii mulla "Viisut ja wannabe-viisut" -soittolistalla yhä vaan ja kappaleen karsiutuminen finaalista on yhä suuri harmitus. Eikä Pali sie ole vain yksi Puolan parhaimmistoa, vaan ihan kaiken kaikkiaan viisuparhaimmistoa viime vuosilta. Ja Tulia on yksi niistä iloisista löydöistä, joiden vuoksi rakastan Euroviisuja, löydän artisteja, joista en ole aiemmin kuullutkaan.

Latvian edustaja on Samantha Tina viisulla The Moon is Rising. Tämän puntarointiin en vaan kykene vielä. Hetkittäin tämä on ärsyttävintä aikoihin ja hetkittäin oon ihan että woohoo the queen of the night is coming, the blood moon is rising ja oon ihan, että woohoo, minä vahva nainen. Mutta tällä hetkellä menee kyllä ärsytyksen puolelle hitusen enemmän. Päivitys 24.4.2021: Tällä hetkellä oon enemmän, että WOHOO, minä olen vahva nainen jee!

Azerbaidžan, viime vuonna Cleopatra, nyt Mata Hari, mitä ensi vuonna? Margareth Thatcher? Tänä vuonna Efendi edustaa Azerbaidžania viisulla Mata Hari, ja mitä tästä nyt voi sanoa? Voinko kirjoittaa yhtään virkettä tähän ilman kysymysmerkkiä? Kokeillaan. Onnistui. Siis kirjoittaa ilman kysymysmerkkiä, tämä kappale sinällään ei. Nyt voin muuten jopa kehua Efendin viime vuoden kappaletta Cleopatraa, oli mielestäni tätä parempi. 

Georgian edustaja tänä vuonna on Tornike Kipiani viisulla You. Balladi. Enough said. Kovin totista. Kaunis merimaisema kyllä videolla. Ja.... no, seuraava. 

Tänä vuonna on selvästi vahvojen naisten vuosi. Maltalta sitä asennetta toitottaa Destiny viisullaan Je Me Casse. Ihan tarttuvaa meininkiä, kyllä tätä kestää kuunnella, ainakin muutaman kerran, ei kyllä samalla non-stop-tykityiksellä kuin neljän-viiden tähden puntaroituja viisuja.

 Islanti! Tuo mahtava viisumaa! Ei uskoisi niin pienestä maasta, sieltähän tulee jatkuvasti ihan parhautta. Enkä nyt puhu pelkästään Netflixin viisuleffasta, The Story of Fire Saga... vaikka siitä voisin kyllä kirjoittaa ihan oman tekstinsä. Sen sijaan puhun vaikkapa tämän (ja viime vuoden) viisuedustajasta Daði og Gagnamagnið. Tänä vuonna kappaleensa on 10 Years, ja tulen siitä ihan loistavan hyvälle tuulelle. Nyt on kunnollista!! Pidin myös heidän viime vuoden viisustaan, Think About Things. 

Islannillahan on yhtä jos toista mainiota ollut viisuissa, kuten Silvia Nightin Congratulations, jonka parodiaa ihan kaikki eivät hoksanneet, Eythor Ingin Ég Á Líf, oo, islanniksi, ja kappaleen video on yksi ihanimpia ikinä, supermahtipontinen Greta Salómen & Jónsin Never Forget, jotain aivan muuta viisuihin räjäyttänyt, aivan mahtava Hatarin Hatrið mun sigra sekä yksi sanomaltaan rakkaimmista ja suloisimmista viisuista ikinä, Pollapönkin No Prejudice. Olen tästä kirjoittanut oman tekstinsäkin, sanoitusta käytetty tekstissä Pollapönkin luvalla, varmistin ennen julkaisua laittamalla heille englanniksi väsäämäni version. Olivat todella ystävällisiä, ja aina tulen tästä videosta hyvälle tuulelle ja maailma tuntuu ihanalta ja värikkäältä.

"... it’s not trigonometry 

inside we’re the same"

Brittisvengiä

 Iso-Britannia on joskus ilahduttanut ja joskus ollut pettymys. Tänä vuonna heillä on ihan mukava ja svengaava viisu, ja laulajallakin on kiva ääni. Edustajansa on James Newman kappaleella Embers ja kappale on mainoin brittiviisu moneen vuoteen. 

Niin, mainioin viisuissa kisannut kappale moneen vuoteen, siis. James Newman olisi edustanut Iso-Britanniaa viime vuoden viisuissakin, tuolloin kappale olisi ollut My Last Breath. Ei huono tämäkään:

Iso-Britanniaa käsitellessä täytyy tietysti mainita eräs viisuesitys... Nimittäin yksi viisutiimin jäsen J:n suosikkiviisuista kautta aikojen. Jep, siinä missä Norjan kohdalla on pakko mainita Fairytale, on brittien kohdalla mainittava vuoden 1996 edustajansa: Gina G ja Ooh Aah... Just a Little Bit. Tämä sijoittui kahdeksanneksi 77 pisteellä, Suomi oli tuona vuonna viimeinen yhdeksällä pisteellä, edustajana Jasmine viisulla Niin kaunis on taivas. 

Iso-Britannialla on ollut hyviä viisuja, käsitellään tässä niitä, jookos, ja unohdetaan sellaiset jutut kuten vuoden 2007 Scoochin Flying the Flag (for You), okei? Tähän loppuun mieltä kohottamaan ja päivää valaisemaan Iso-Britannian voittoviisu vuodelta 1997: Katrina and the Waves & Love shine a light. 

Monta maata samassa pläjäyksessä

 Nyt kun viisujulkaisuissa on suorastaan ruuhka, teen tämmöisen kokoomatekstin. Kun on yhtä jos toista viisuhörhöilyn ulkopuolellakin (voiko näin tosiaan olla!?), on hiukka hankala tehdä jokaisesta omaa analyysia. Joten tässä poiminnat viime päiviltä.

Ekana porukasta San Marino julkaisi viisunsa sunnuntaina 7.3., Adrenalina, esittäjänä Senhit. Tämä on... No. Vähän lainailua menneestä ja vähän väriä ja rytmiä ja homma paketissa. En oikein tälle syty.

Sitten vuoden toinen aamen, Itävallan Vincent Buenon Amen. Balladi... Eli joo, ei mennyt viisupuntarissani kovin korkealle. Tunteella laulaa ja näin, mutta ei ihan välity mulle se tunne ihokarvoja nostattavasti, eli lemppareiksi päätyvän balladin kriteerini eivät täyty. Sisäsiisti ja nätti, ei aiheuta ärsytystä, mutta ei jää mieleenkään.

Sveitsistä viisuihin lähtee Gjon’s Tears kappaleella Tout l’Univers. Balladi. Eli katso teksti tuosta Itävallan viisusta, aika samoilla mennään. Ehkä hiukan korkeammalle tämä menee, ihan vain siksi kun olen heikkona ranskan kieleen. 

Eilinen 10.3. olikin oikein neljän viisun julkaisupäivä. Vetäistääs tähän vielä kaksi eilistä. Bulgarian viisu on Victorian esittämä Growing Up Is Getting Old. Oikein somaa, mutta ei tämäkään oikein kolise. Tunnelmointia ja vastapainoksi mahtipontisuutta, se on kovin tuttua viisuissa. 

Jaksakaa jaksakaa, vielä yksi! Kreikka julkaisi viisunsa, Stefanian kappaleen Last Dance. Tämä vähän herätteli minua balladihorroksesta. Ihan ok, ja hei, videon käsikirjoittaja lienee Harry Potter -fani, muun muassa, ja scifinsä katsonut. Joten jos ei kappale niinkään saanut pysähtymään, niin videoversiota katsoessani kyllä töllötin ja mietin, että katopas vaan, leijuvat kynttilät ja kaikkea. Vielä varhaista sanoa, kun tuli tämmöinen viriketulva ja yritän erottaa kappaleita toisistaan, mutta tällä pika-analysoinnillad tämä on keskiviikon 10.3. julkaisutulvasta se, josta tykkään eniten.

Portugalista englanniksi

 Eilen Portugalissa valittiin viisua ja voittaja, The Black Mamba -yhtyeen esittämä Love Is on My Side -kappale on Portugalin ensimmäinen viisu, joka on kokonaan englannin kielellä. Myönnän olevani hieman pettynyt, olen hupsuna viisuihin, jotka esitetään kilpailijamaan omalla kielellä / jollain maan kielistä. No, ei tämä huono ole, mutta en nyt oikein innostunut. Vähän jäi myös tänään kuuntelussa Tanskan ja Italian jalkoihin. Ihan ok, siinä kaikki. 

Eesti laul 2021

 Virossa kisattiin Eesti laul -finaali tänään. Viisuedustajaksi valittiin Uku Suviste kappaleella The Lucky One. Ihan ok, mutta ei mun suosikki. Oisin mieluummin laittanut viisuihin useammankin muun kappaleen, esimeriksi Suured Tüdrukud -duon biisin Heaven’s Not That Far Tonight tai Ivo Linnan, Robert Linnan ja Supernovan biisin Ma olen siin. Jo siitä syystä, että Ivo Linna on legenda, kuten tässä vuoden 1988 videosta Rock Summer -88 -festivaaleilta näkee. Superfinaalissa kolmen joukossa oli Sissi kappaleella Time, senkin olisin mieluummin viisuihin laittanut, ihan siitä huvista, että hän on on Dave Bentonin tytär, ja Dave voitti Tanel Padarin kanssa kappaleella Everybody viisuvoiton Virolle 20 vuotta sitten, vuonna 2001. Pätkä tästä kappaleesta on päässyt blogini otsikkokuvaankin: Come on everybody let’s sing along and feel the power of a song.

Mutta voittaja oli joka tapauksessa Uku Suviste ja The Lucky One, näillä mennään.

Rock on, Italia!

 Italiassa valittiin viisuedustajaa eilen San Remon festivaaleilla. Italiassahan San Remon voittajalle tarjotaan paikkaa viisuedustajana, ja yleisimmin voittaja sen hyväksyy. Näin tälläkin kertaa, yhtye Måneskin voitti kappaleella Zitti e buoni ja sunnuntaina tiedotettiin heidän olevan Italian viisuedustaja. 

Nyt kyllä on mulla hyvä vuosi, rock-musaa enemmän kuin yksi biisi. Ihan mahtavaa, ja tästä tuli heti tämän vuoden puntariini uusi viiden tähden viisu! Ja esityskielenä italia, sekin vielä, eilinen superlauantai meni ainakin joidenkin maiden osalta parhain päin. 

Muokkaus: Kappale oli San Remon festareilla hieman liian pitkä viisukappaleeksi + siinä oli kirosanoja. Eli biisi piti vähän fiksata viisuihin. Tässä viisuversio:

Tanska ja paluu teinidiskoiluni aikaan

 Tanska valitsi viisunsa eilen. Aamuvuorot, joten menin ajoissa nukkumaan ja heräsin aamulla ajoissa, että ehdin ennen töihin lähtöä katsoa mitä superlauantaina oli valittu. Tanskassa valittiin edustajaksi Fyr & Flamme kappaleellaan Øve os på hinanden. Tämä pyörimään ja kyllähän heräsin! Autossakin kuuntelin jokusen kerran (hyvin ehtii kun matkaa on suuntaansa liki 50 kilometriä). Ja töissäkin vielä lallattelin tätä itsekseni. 

Ihan kuin aikamatka teini-iän diskoiltoihin, valoineen ja tanssiliikkeineen päivineen. Tästä tulee kyllä hyvälle tuulelle, ei ollut suurin suosikkini karsinnan kisaajista, mutta kelpaa mainiosti kyllä. Ja siis vielä omalla kielellä, nyt kyllä on mukavaa!

Serbia

 Serbia, viisuedustajansa Hurricane ja kappale Loco Loco - toki tätä tarvitaan, onhan mun viisupuntarissa oltava yhden tähden viisujakin! Enempää palstatilaa tämä ei tarvitse:

Serbia on osallistunut Euroviisuihin Helsingin viisuista vuodesta 2007 alkaen. Maa lähti hommaan räväkästi voittamalla heti koko homman Marija Šerifovićin viisulla Molitva. Serbian viisut ovat muuten olleet useimmiten omalla kielellä, serbiaksi: kymmenen serbiaksi ja kolme englanniksi. Viisuvuosi 2010 on ollut yksi parhaista, myös Serbialla. Maan edustaja oli Milan Stankovic viisulla Ovo Je Balkan, viisutiimin nuorisojäsenet E.I, E.J ja E.E kutsuivat tätä silloin ”iloisen pojan lauluksi” ja hilpeä tämä onkin! Oma suosikkini Serbialta on tuon iloisen pojan laulun lisäksi ihanan nostalginen ja pirteä vuoden 2011 viisu, Ninan esittämä Caroban. 

Australia, Euroviisumaa

Australiassa Euroviisut ovat suosittu juttu, televisiokanava SBS on näyttänyt viisuja siellä vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2015 viisujen 60-vuotisjuhlien kunniaksi Australia pääsikin mukaan viisuihin, alkuperäisen suunnitelman mukaan kertaluonteiseksi juhlavuonna. Australian osallistumisesta tuli kuitenkin tuli useamman vuoden juttu, Euroopan yleisradiounioni (EBU) ja Australian yleisradio (SBS) ovat tehneet sopimuksen Australian osallistumisesta vuoteen 2023 saakka. Sitten saa nähdä mitä käy! Ensin Australia pääsi suoraan finaaliin, ettei maa osallistujamaiden määrää nostamalla vaikeuttaisi toisten maiden pääsyä semifinaalista finaaliin. Nyt Australia kuitenkin osallistuu kuin muutkin maat, eli kisaa semifinaalissa muiden osallistujamaiden kanssa pääsystä finaaliin. 

Australiassa valittiin tänä vuonna viisuedustajaksi Montaigne, sama artisti, joka olisi ollut maan viisuedustaja viime vuonna kappaleella Don't Break Me. Tänä vuonna kappaleensa on Technicolour. Tämä vaatinee vieläkin useamman kuuntelun, enemmän kuin tämä pari päivää. Ekalla kuuntelulla en oikein innostunut, sitten kun olen kuunnellut useamman kerran, alkaa biisi ehkä vähän aueta. Mutta ei vieläkään siitä "ei hyvä ei huono" -kategoriasta eli vankasta kolmen tähden viisusta heilahda minnekään. 

Miten Australia voi olla viisuissa? No, Euroviisuihin voivat osallistua Euroopan yleisradiounionin eli EBU:n aktiiviset jäsenmaat, joiden televisioyhtiö lähettää kisaan uuden kappaleen. Tarkkaan ottaen Australia ei ole jäsenmaa vaan liitännäisjäsen, mutta tällaisellakin jäsenmaalla on mahdollisuus hakea osallistumisoikeutta. Ei siinä mitä, hauskaahan Australian osallistuminen on! Tässä videossa innostutaan Australian osallistumisluvasta viisuihin:

Alankomaat ei herätä nuokkuvaa viisukatsojaa

 Tämän viisujulkaisupäivän neljäs viisu on Alankomaiden Jeangu Macrooyn kappale Birth Of A New Age. En tiedä onko jo kuuntelu-uupumusta, mutta kappaleen live-ensi-illan esitys herätti vain kysymyksen, että mitäs, mutta ei herättänyt minua. Ok, ihan kiva, mutta ei. En ehkä vaan enää jaksa vastaanottaa kappaleita, jotka ovat vaan jotain ihan jees ilman mitään mikä herättää innostuksen. Ehkä tämä jotenkin avautuu useammalla kuuntelulla, mutta näin keskellä yötä ei oikein nouse lentoon tämä juttu. Viisun pitäisi pläjäyttää viisukatsojat television äärellä tarkkaavaisiksi, että hei mikäs tämä on ja mikä tämän äänestysnumero on. Tämä vähän jää junnaamaan ilman sellaista nousua ja kasvamista, pahimmassa tapauksessa viisukatselija saattaa tämän aikana käydä jääkaapilla. Jotenkin odotan Alankomailta paljon, siksi ehkä en ole niin tyytyväinen keskivertoon heiltä... 

Alankomaita ei voi käsitellä blogissani mainitsematta vuoden 1975 voittoviisuaan: Teach In ja Ding-A-Dong. Ding-dong, tuo viisujen syvin olemus! Viime vuosina Alankomaat on ihastuttanut mua mm. vuonna 2014 The Common Linnetsin biisillä Calm After The Storm. Suurin elämys on kuitenkin ollut vuoden 2013 viisunsa, Anoukin Birds. Olimme paikan päällä kun Anouk esitti kappaleen finaalissa,  esitys oli niin intensiivinen, että se täytti koko salin, melkein salpasi hengityksen. En ole tarkkaan puntaroinut, mutta luulenpa, että tämä on kaikkien aikojen suosikkini Alankomailta:

Romania, olenko kuullut tämän useamminkin?

 Kolmas tämän päivän viisujulkaisija on Romania. Ihan siisti viisu, mutten tiedä koinko mitään uutta ja ihmeellistä tämän kuuntelemalla. Tämä on sarjaa ”tämä on tehty viisuihin jo useamman kerran”. Kun tarpeeksi monta tällaista kuuntelee, alkaa jo mieli puutua ja kaikki kuulostavat samalta, eikä pysty edes miettimään kappaleita erikseen. Ei huono, mutta ei sytyttänyt mussa mitään. Ei innostusta kuunnella kerta toisensa jälkeen uudelleen, eikä myöskään ärtymystä. Kappale vaan valui ohi. 

Romanian paras sijoitus on ollut kolmas sija, kahdesti: vuosina 2005 Luminita Anghelin ja Sistemin viisulla Let Me Try ja vuoden 2010 Paula Selingin ja Ovin viisulla Playing with Fire. Legendaarisin lienee  kuitenkin vuoden 2013 viisu, Cezarin esittämä It’s My Life. Livevedon Malmön viisuissa nähneenä ja erityisesti kuulleena voin sanoa, että oli kyllä aikamoinen. Ei ollut ainakaan perushuttua...

Sokeriöverit Moldovasta

 Tänään on ollut varsin runsas viisupäivä, viisunsa ovat julkaisseet Belgia, Moldova, Alankomaat ja Romania. Moldovan Natalia Gordienkon Sugar on aikamoinen sokeriöveri, muttei siirappinen. Semmoinen suhtperus poppispläjäys, jonka video on kuin kotileipurin nonparellipussi olisi kaatunut pitkin poikin ja muffinsikuorrutteetkin roiskuneet vähän sinne tänne... Eipä siinä mitään, ei tämä surkein viisupoppis ole, ei paraskaan. Video ainakin erottuu kaikessa pinkkiydessään ja sokerikuorrutuksessaan. 

Moldova osallistui viisuihin ensimmäisen kerran vuonna 2005, ja on lähettänyt viisuihin useammankin edustajan, joista olen tykännyt. Yksi legendaarisimmista lienee vuoden 2010 edustuspoppoo, Sunstrike Project & Olia Tira viisulla Run Away, erityisesti mieleen jääneen ”epic sax guyn” takia, ja valokaapeliviulun, kuten meillä sanottiin. Tuon vuoden viisut innostivat meidän lapset ja naapurin tytön laittamaan läjään cover-bändin Candies, joka esitti äitienpäivänä meille äideille vuoden 2010 viisuja covereina, toki myös viisutiimin nuorisojäsen E.I:n viulu oli mukana show’ssa. Ja viisutiimin nuorisojäsen E.J:n tanssishow vatsalihasten rullauksineen Jessy Matadorin Allez! Ola! Olé! -viisussa oli eeppistä sekin. En liitä tähän kuva/videomateriaalia, sillä oletan viisutiimin nuorisojaoston kieltävän moisen kysymättäkin, täysin ja kokonaan. Sunstrike Project on myös tuonut Moldovalle sen parhaan sijoituksen viisuissa, kolmas sija viisulla Hey Mamma. Oma suosikkini poppoolta on kuitenkin tuo vuoden 2010 Run Away, vaikka Eurooppa sijoitti sen vasta 22. sijalle finaalissa.

Moldovalla on lyhyehköön viisuhistoriaansa nähden suhteellisen paljon mainioita viisuja, odotan aina tietyllä mielenkiinnolla Moldovan viisujulkaisua. Esimerkiksi vuoden 2012 viisu, Pasha Parfenyn Lăutar oli mainio, kappaleen nimi, pelimanni, kuvaa kappaletta hyvin. Tässä tosin fiiliksemme vähän lässähti, video oli mainio, mutta liveveto ei innostuttanut niin paljon. En tiedä mihin musiikin napakkuus siinä hävisi. Vuonna 2018 itseäni piristi DoReDoSin viisu My Lucky Day, sai päiväni tuntumaan iloiselta ja onnekkaalta. Tosin tässäkään liveveto ei pärjännyt videolle.

Jos kuitenkin viisutiimin nimissä pitäisi mainita joku koko tiimin suosikki Moldovalta, niin veikkaisin sen olevan vuoden 2011 viisu, kahdenneksitoista sijoittunut Zdob si Zdubin So Lucky, nuo tötteröpäät ja mainio meno:

Belgian fiilistelyä

 Belgia julkaisi tänään viisunsa, Hooverphonicin esittämän The Wrong Place. Ei tämä väärässä paikassa ole, ihan viisuihin sopivaa meininkiä. En kumminkaan tästä oikein saa otetta, ehkä vaan tarvitsen tänä keväänä kunnon jysäystä tai sitten hitaammissa jotain... no jotain. Huolella tehty tämä on, toki, ja hyvin esitetty. Useamman kuuntelun jälkeen on fiilis, että tämä voisi olla jostain elokuvasta, taustalla olennaisessa kohtauksessa tai tunnarina, trailerin taustamusana tai vastaavaa. Mutta omaan makuuni ei sellainen kappale, jonka ihan musiikin kuuntelemisen ilosta kuuntelisin uudestaan. Ehkä olen taas jotenkin ylianalysoiva ja vaativa, mutta kun jotkut maat ovat täräyttäneet viisuja, jotka innostavat mua, on rima vissiin korkealla. Tämä ei ole erityisen hyvä, eikä missään tapauksessa huono, sellainen keskikasti, joka ei ihastuta eikä ärsytä. 

Hooverphonic olisi ollut Belgian edustaja myös vuoden 2020 viisuissa, ja valittiin suoraan Belgian vuoden 2021 viisuedustajaksi. Edustusviisu olisi ollut Release Me, jossa on myös paljon leffafiiliksiä, voisinpa kuvitella tämän vaikka johonkin Bond-filmiin. En tiedä onko kyse siitä, että olen tuota ehtinyt enemmän kuunnella vai mistä, mutta jotenkin tykkään tuosta viime vuoden viisubiisistä enemmän.

Belgialla ja Suomella on ainakin viisumenestyksessä jonkinlaisia yhtäläisyyksiä. Voitto on tullut kerran ja viimeisiä sijoituksia on ihan komeasti, Belgialla kahdeksan. Viisut Belgia voitti Norjan Bergenissä järjestetyissä kisoissa vuonna 1986. Voittajaviisun, J'Aime La Vie, esittäjä oli tuolloin 13-vuotias Sandra Kim, hänellä on enkka kaikkien aikojen nuorimpana viisuvoittajana. Eikä tuo varmaan muutu, sillä tällä hetkellä viisuesiintyjillä on alaikäraja, esiintyjän on oltava 16-vuotias finaalipäivään mennessä. Kuulostaako Sandra Kimin ääni tutulta? Katsoitko piirrettyjä 1980-luvulla (tai vielä sen jälkeenkin), muistatko Olipa kerran elämä -sarjan? Jep. Sandra Kim lauloi sarjan tunnusbiisin. Sinällään hauska, että hän esitti tunnarin sarjaan "Il etait une fois la vie" (Olipa kerran elämä) ja voitti viisut biisillä J'Aime La Vie (Rakastan elämää). Elämäniloa, selkeästi, joie de vivre. Suomen edustusviisu tuolloin oli Kari Kuivalaisen Päivä kahden ihmisen. Viisuissa kappale esitettiin nimellä Never the End, nimi siis käännetty englanniksi, esitys suomeksi. Suomi sijoittui viidenneksitoista, osallistujamaita oli kaksikymmentä. Ai niin, ja hauska yksityiskohta vuoden 1986 viisuissa oli se, että kärkikolmikon kaikki kappaleet olivat ranskankielisiä: edellämainittu Belgian voittajaviisu, toiseksi sijoittui Sveitsin Daniela Simmons viisulla Pas pour moi ja kolmanneksi sijoittui Luxemburgin Sherisse Laurence viisulla L'amour de ma vie. Très bien!