Biisipaketissa maa jos toinenkin

Joskus on kappaleita, jotka vaan kuuntelee ja kuuntelee toisenkin kerran ja ne vaan alkavat, loppuvat eikä oikein mitään sen kummempaa tunnekohtaamista tullut. Yksi esimerkki tänä vuonna on Alankomaiden viisu, ja no, tässä toinen, Pohjois-Makedonian viisu Here I Stand, esittäjänä Vasil. Oikein on kovasti tunteita tässä, ja oikein paljon tulkitaan ja eläydytään. Se vaan ei saanut nyt mun tunteita yhtään liikahtamaan mihinkään suuntaan, ei ihastukseen eikä ärtymykseen. Vasil olisi edustanut Pohjois-Makedoniaa myös viime vuonna, mutta ei tuplaedustuksellaan silti pääse ennätyksenhaltijaksi maassa: Kaliopi on edustanut Pohjois-Makedoniaa kolmesti. Kaliopi oli vuonna 1996 maan ensimmäinen viisuedustaja kappaleella Samo ti, vuonna 2012 kappaleella Crno I belo ja vuonna 2016 kappaleella Dona. Näistä kolmesta Crno I belo on oma suosikkini, ja se on myös näistä kappaleista menestynein, sijoittui kolmanneksitoista finaalissa, kaksi muuta karsiutui semifinaalissa eikä päässyt finaaliin.

Ja kun Briteissäkin huomioitiin hömpänpömppää, niin miksei sitten Pohjois-Makedoniassakin? Hiphei Elena Risteka ja Ninanajna. Tämmöisellekin lienee niin sanottua "tilausta", kappale sijoittui kahdenneksitoista vuonna 2006. Eli paremmin kuin Kaliopin Crno I belo. Jossain määrin mykistävä ajatus. 

Puolaa edustaa tänä vuonna Rafał kappaleella The Ride. Huolimatta siitä, että olen tämän kuullut kovin monena vuonna kovin monen maan vetäisemänä, huomaan hämmentävästi, että tämähän on ihan kiva. Ei huippumahtava, mutta keskiverron kiva. Odotan kuitenkin, milloin mikään Puolan viisu kolisisi mulle yhtä kovaa kuin kahden vuoden takainen kappaleensa, Tulian esittämä Pali sie. joka on kaikkien aikojen suosikkini Puolalta, pyörii mulla "Viisut ja wannabe-viisut" -soittolistalla yhä vaan ja kappaleen karsiutuminen finaalista on yhä suuri harmitus. Eikä Pali sie ole vain yksi Puolan parhaimmistoa, vaan ihan kaiken kaikkiaan viisuparhaimmistoa viime vuosilta. Ja Tulia on yksi niistä iloisista löydöistä, joiden vuoksi rakastan Euroviisuja, löydän artisteja, joista en ole aiemmin kuullutkaan.

Latvian edustaja on Samantha Tina viisulla The Moon is Rising. Tämän puntarointiin en vaan kykene vielä. Hetkittäin tämä on ärsyttävintä aikoihin ja hetkittäin oon ihan että woohoo the queen of the night is coming, the blood moon is rising ja oon ihan, että woohoo, minä vahva nainen. Mutta tällä hetkellä menee kyllä ärsytyksen puolelle hitusen enemmän. Päivitys 24.4.2021: Tällä hetkellä oon enemmän, että WOHOO, minä olen vahva nainen jee!

Azerbaidžan, viime vuonna Cleopatra, nyt Mata Hari, mitä ensi vuonna? Margareth Thatcher? Tänä vuonna Efendi edustaa Azerbaidžania viisulla Mata Hari, ja mitä tästä nyt voi sanoa? Voinko kirjoittaa yhtään virkettä tähän ilman kysymysmerkkiä? Kokeillaan. Onnistui. Siis kirjoittaa ilman kysymysmerkkiä, tämä kappale sinällään ei. Nyt voin muuten jopa kehua Efendin viime vuoden kappaletta Cleopatraa, oli mielestäni tätä parempi. 

Georgian edustaja tänä vuonna on Tornike Kipiani viisulla You. Balladi. Enough said. Kovin totista. Kaunis merimaisema kyllä videolla. Ja.... no, seuraava. 

Tänä vuonna on selvästi vahvojen naisten vuosi. Maltalta sitä asennetta toitottaa Destiny viisullaan Je Me Casse. Ihan tarttuvaa meininkiä, kyllä tätä kestää kuunnella, ainakin muutaman kerran, ei kyllä samalla non-stop-tykityiksellä kuin neljän-viiden tähden puntaroituja viisuja.