Loistavaa.
Enää ei niin paljon harmita se ettei Viro lähettänyt Winny Puhhia viisuihin (vaikken usko siitä ihan kokonaan toipuvani koskaan). Nyt Suomi saa olla eka joka laittaa lavalle kisojen ensimmäisen punk-pläjäyksen.
Säälipisteet ovat varmaan bändin kohdalla väistämätön asia, jossain määrin, mutta sellainen on mielestäni puppua. On jotenkin aliarvioivaa ajatella, että voi voi poikaparkoja, äänestänpä koska ovat säälittäviä vammojensa vuoksi, tai huolehtia etteivät saisi osallistua kisoihin, koska se on hyväksikäyttöä laittaa heidät esiintymään tai reissu voi olla liian rankka tms... Hohhei. Tällainen ajattelu tekee vammaisista objektin, ei oman elämänsä toimijaa, ohjaajaa. Ihan kuin he olisivat toisten ihmisten sätkynukkeja tai olisivat vammaisuutensa vuoksi säälittäviä ja itse terveenä voi ajatella, että voi voi miten kurjaa, onneksi itse olen terve. Kyllä bändin jäsenet ovat rock-elämää jo kokeneet ja osaavat ajatella omilla aivoillaan, lisäksi taustajoukot varmasti huolehtivat reissun järjestelyt ym. kohdilleen. Joku taas voi sanoa, että bändiä käytetään hyväksi, kerätään säälipisteitä lähettämällä heidät Euroviisuihin. Mitenkä jos ajattelisi, että bändi käyttää itse Euroviisuja hyväksi, pyrki ja pääsi sinne päästäkseen esiintymään valtavalle yleisömäärälle, huolimatta useiden vuosien keikkailuista (niin Suomessa kuin ulkomaillakin) eivät ole vielä päässeet vastaaviin katsojamääriin kuin viisujen kautta pääsevät. Itse he kisaan hakivat, Pertti on viisufani joten ehkä siitä lähtenyt idea, itse toimivat ja pyrkivät haaveisiinsa. Pitäisikö heidät suojella omalta elämältään ja haaveiltaan vammaisuutensa vuoksi? Tällainen kommentointi ärsyttää... Ihmiset, jotka noin miettivät, ajattelevat varmaan hyvää, huolestuvat ettei vammaisuutta käytetä hyväksi tai etteivät bändin jäsenet ahdistu viisuhulabaloossa ym. Mutta eräänlaista ennakkoluuloisuutta hyvän ajattelun keskellä sekin on, oletus, etteivät vammaiset kykene tällaiseen. Tiettyyn kaavaan asettamista.
Tämä viisuedustajavalinta näköjään herättää keskustelua jos jonkinlaista, puolesta, vastaan, monella eri tavalla. On hyvä, että vammaisuudesta puhutaan, ja sitä bändiläisetkin haluavat. Uuden Musiikin Kilpailussa Sami Helle sanoi heille olevan tärkeää päästä viemään vammaisten asiaa Eurooppaan, koska joissain Euroopan maissa asiat ovat vammaisilla paljon huonommin. Musiikki on kuitenkin se ensisijainen asia, rokrok, PKN ei ole mikään kansalaisoikeusprojekti kuitenkaan vaan punkbändi. Tai kuten
BBC:n World Servicen haastattelussa maanantaina 2.3.2015 basisti Sami Helle vastasi kysyttäessä onko PKN:n ensisijainen tavoite muuttaa ihmisten asenteita kehitysvammaisia kohtaan:
"Se on toissijainen tavoite, ensisijainen tavoite on vetää hyvä show ja panna musiikki etusijalle."
Kappaleesta voi olla montaa mieltä, jotkut tykkäävät, jotkut eivät, ja sillä selvä. Se ärsyttää myös, etteivät mielipidekeskusteluissa (näissä netin luotettavissa kansalaismielipiteiden lähteissä...) jotkut hyväksy tätä. Jos kappaleesta ei tykkää, on rasisti, joka tylyttää vammaisia. Ettämitähäh? Itselläni tämä on alusta asti ollut viiden tähden viisu, sanoituskin kuin omasta elämästä, jumaliste
aina mun pitää siivota ja tiskata ja käydä töissä ja syödä kunnolla ja juoda kunnolla eikä
ikinä saa istua rauhassa koneella ja syödä hyvällä omatunnolla karkkia ja mässyä saati juoda alkoholia... Story of my life. Mutta jos joku ei kappaleesta pidä ja sen sanoo, niin kyllä se mulle tarkoittaa, että ei pidä kappaleesta. Ei se tarkoita, että olisi vammaisten oikeuksia vastaan tms. Tässä tämä keskustelu kyllä menee metsään niin että ikihongat humajaa. Kaikki eivät tykkää kaikesta. Itse kuuntelen melko lailla sujuvasti kaikenlaista musiikkia, mutta on niitä tyylejä, esiintyjiä ja kappaleita, joita en vaan jaksa kuunnella ja jotka aiheuttavat välittömän kanavanvaihdon radiossa soidessa. Ei se tarkoita, etten jostain esiintyjään liittyvästä pitäisi, vaan ihan yksinkertaisesti ja selkeästi: en tykkää kappaleesta. Miksei se tässäkin voisi olla niin yksinkertaista?
Ajatuksia, paljon ajatuksia.
