Olen nyt lopulta päässyt yli siitä tuskasta, ettei Viro lähettänyt punkia viisuihin vuonna 2013. Hyvä kun ei lähettänyt, niin sen saa tehdä Suomi vuonna 2015!
Suomea edustaa Euroviisuissa: Pertti Kurikan Nimipäivät!
lauantai 28. helmikuuta 2015
Suomi valitsi (oikein!)
Olipa jännittävä Uuden Musiikin Kilpailun finaali. Tai ehkä siitä vaan rakennettiin jännittävä raateineen ym. koska hommahan oli selvä koko ajan, jos maailmankaikkeus on oikeudenmukainen ja tottahan se oli.
Olen nyt lopulta päässyt yli siitä tuskasta, ettei Viro lähettänyt punkia viisuihin vuonna 2013. Hyvä kun ei lähettänyt, niin sen saa tehdä Suomi vuonna 2015!
Suomea edustaa Euroviisuissa: Pertti Kurikan Nimipäivät!
Olen nyt lopulta päässyt yli siitä tuskasta, ettei Viro lähettänyt punkia viisuihin vuonna 2013. Hyvä kun ei lähettänyt, niin sen saa tehdä Suomi vuonna 2015!
Suomea edustaa Euroviisuissa: Pertti Kurikan Nimipäivät!
perjantai 27. helmikuuta 2015
Huomenna Suomi valitsee
Huomenna Suomi valitsee viisuedustajan, klo 21 alkaa UMK-finaali. Piti ihan järjestellä työvuoroasioitakin sen takia, olisin päässyt vasta 21.30 töistä, mutta vaihdoin vuoroa toisen iltalaisen kanssa, hän on 21.30 saakka ja minä pääseen lähtemään kotiin klo 21. Riitti kun sanoin taikasanan Euroviisut ja työkaverit nyökkäilivät, että ai jaaa-aaa viisut... On se hyvä kun töissä ymmärtävät miten sekopäinen olen, saan rauhassa olla viisu/Tolkien/Doctor Who/vähänvaikkamikä-hörhö. Jep jep.
Huominen on jännä paikka. Uutisointi on ollut aika johdattelevaa, eli media luukuttaa Pertti Kurikan Nimipäiviä jutuissaan. On lehtijuttua ja nettiuutista ja ulkomaita myöten huomioidaan bändin osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun. Eli vähän on fiilis, että huominen on muut kisaajat vastaan PKN. Ei sillä, mainiohan Pertti Kurikan Nimipäivät (josta lopputekstin ajan laiskuuttani käytän lyhennettä PKN) on. Mutta toivon jännittävää kilpailua ja tiukkaa taistelua ja voisihan Shavakin voittaa mun puolesta...
Huomenna Wienin reissusta kisaavat:
Norlan El Misinario - No voy llorar a ti
Joo ihan kiva. Eli kyllähän tämän kuuntelee, mutta ei hirveästi herätä tunteita. Leppoisaa, ehkä vähän turhankin leppoisaa mun makuun kun tarvitsen selkeästi piristystä kun odottelen kevättä ja yritän selvitä talven rippeistä. Onhan se mukavaa kumminkin kun joku espanjaksikin laulaa, miksi sen vieraan kielen pitäisi aina olla englanti. Harmiton ja kaunis tarina laulun takana, Norlan El Misinario kertoo kirjoittaneensa tämän jokin aika sitten kuollutta isäänsä ajatellen. Sympatipisteet siitä.
Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää
Tätä ei yksinkertaisesti voi arvostella. Ei punk-musiikkia voi arvioida ja pohtia. Punk tulee ja jyrää ja sit biisi loppuu. Siinä. Tämä kisaosallistuminen on saanut ulkomaillakin huomiota, mm. The Guardian -lehti on julkaissut artikkelin yhtyeestä. Musiikillisesti viisuväki ei ole ollut täysin hurmiossa, onhan punk aika mielipiteitä jakavaa musiikkia. Mutta noin niinkuin genren asenteella, ihan sama, täältä tullaan, tää olisi komea viisuissa. Enkä tarkoita yhtyeen taustan vuoksi, joku sanoi mulle olisiko se sitten hyvä laittaa nämä viisuihin jos joku äänestää säälistä. Anteeksi? Juuei, yhtye tuskin itsekään haluaa leimautua viisupärjääjäksi sen takia, että ovat "vammaisia, jotka soittavat punkia". Kyllä kyse on punk-bändistä, jonka jäsenillä nyt erityispiirteenä on eriasteisia kehitysvammoja. Tuo sääli-aspekti suututtaa mua, se saa tuntumaan kuin kehitysvammaisia tai muuten erilaisia tulisi vaan säälistä tsempata, vaikka päällään seisoisivat. Ei oikein rakentava asenne.
Eikö enemminkin ole niin, että jos kehitysvammainen haluaa perustaa bändin, niin siitä vaan ja jos bändin tyypit osaavat soittaa ja laulaa ja tehdä biisejä niin etiäpäin siinä missä muutkin bändit. Ei pidä luoda jotain eri arvosteluasteikkoa, "normaalit bändit" ja "erilaisten bändit". Musiikki on musiikkia, tai oikeastaan kaikki on kaikkea, kirjallisuus kirjallisuutta, taide taidetta, ruuanlaitto ruuanlaittoa, kaikki kaikkea teki sitä kuka tahansa. Ei ihmisiä ja tekemisiään tule arvottaa vain sen mukaan, mikä tekijän tilanne terveysasteikolla on. Joskus sellainen tuntuu jopa alentuvalta: "voi, minä terve ihminen säälin noita kehitysvammaisia kun olen itse terve ja voin hyväntahtoisesti hymähdellen tsempata toimintaansa". Se, että Suomi lähettäisi Pertti Kurikan Nimipäivät, olisi kyllä osoitus siitä, että meillä voi kuka tahansa elämäntilanteestaan huolimatta toteuttaa unelmiaan ja tulee hyväksytyksi ja tsempatuksi. Kaikkialla ei näin ole, joten siinä mielessä PKN-soittajien erityislaatuisuus on hieno asia, osoitus Euroopalle, varsinkin joillekin ei-ihan-niin-vammaisystävällisille maille, että kaikki ovat arvokkaita.
Mutta se ei ole pääasia tässä biisissä, koska tää biisi on rokrok. AINA MUN PITÄÄ!!! Asenne! Aina pitää käydä töissä! Ja tiskata! Ja siivota! Ei ees saa olla koneella ja juoda alkoholia! Ni!
Mulle PKN on myös toivonvälähdys siitä, että Suomi voi korjata sen minkä Viro mokasi kun ei lähettänyt Winny Puhhia viisuihin.
Satin Circus - Crossroads
Söpöä ja sööttiä ja kivan näköiset bändin jäsenet. Eli kiva kevyt poppis, joka ei herätä ainakaan mussa vahvoja tunteita. Ei hävettäisi, jos tämä edustaisi Suomea, mutta tämä ei saisi aikaan mitään isoa hulabalootakaan. Huolellisesti tehtyä ja esitettyä kivapoppista.
Jouni Aslak - Lions and lambs
No niin, isoa ja näyttävää. Sellainen mahtipontinen viisuvetäisy, ja esiintyjän ulkoasu on hommaan mainio. Ei oikein muuta sanottavaa, tykkään tästä kyllä, ei ole ykkössuosikkejani, mutta kestäisin kyllä jos tämä voittaisi viisupaikan. Lavatsydeemissä kehittämisen varaa, esim. mikä hitsi se rumpali on? Hämmentävää... Jos voitto tulisi, pitäisi väkeä lavalla karsia, kuusi on maksimi viisuissa, olisi kiva nähdä sellainen versio finaalissa kappaleista. Lavashow kuitenkin osa viisuja, ja jos karsintafinaalissa esitys on isompi ja mahtipontisempi ja väkeä lavalla mielin määrin, ei se anna selkeää kuvaa mitä esitys olisi sitten viisuissa. Tämä siis ajatuksena muistakin kuin tästä, esim. Shavan esityksessä mietin kestääkö lava koko sitä sakkia autoineen päivineen.
Opera Skaala - Heart of Light
No sitten taas erilaista, joka on erilaisuudessaan jo trendikästä. Nimittäin tuo oopperan ja popin yhdistäminen. Keskimmäinen tykkää tästä, lapsi on selkeästi omilla linjoillaan lapsikatraassa. Nimittäin yksi suosikkejaan kautta aikojen on Romanian edustaja vuodelta 2013, Cezarin esittämä It's my life. Ja nyt tämä. Keskimmäinen halusi katsoa nämä molemmat, Opera Skaalan ja Cezarin, muutama päivä sitten ja pohti missä voisi nähdä ja kuulla oopperaa, onko sitä jossain teatterissa ja pitääkö sitä varten mennä ulkomaille. Yhden lapsen vien One Directionin keikalle ja toisen oopperaan? Ei käy tylsäksi meillä elämä.
En oikein tiedä miksi, mutta itselläni napsahti heti tämän kappaleen alkutahdeilla mieleen Esman ja Lozanon kappale Imperija, jonka piti edustaa Makedoniaa viisuissa vuonna 2013, mutta kappale vaihdettiin toiseen (paljon huonompaan, Imperija on yks lemppareitani kautta aikojen). Ei kyse plagiaatista, samantyylisestä musiikkisuuntauksesta tai mistään, en sitä tarkoita, mutta jotenkin vain tuli sellainen mielleyhtymä. Tämä siis hyvässä mielessä, jos jostain napsahtaa mieleen niinkin hyvä kappale, niin jep, hieno homma. Taas hyvä syy linkittää wanhoja hywiä viisuja. Kiitos, Opera Skaala. Kelpaisi hyvin viisuedustajaksi tämäkin.
Shava - Ostarilla
Tämä on mun ykkönen korvamato-mittarilla. Oon laulellut tätä päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Tykkään. Tämä saa mut iloiseksi, ja jos musiikkikappale pystyy siihen, on se kyllä loistava kappale. Tulee aurinkoinen olo ja sellainen, että olisi itselläkin vauhtia ja virtaa tehdä vaikka mitä. Vaikka tanssia bhangraa vaikkei osaisi.
Tämän semifinaali-esityksessä oli sama juttu kuin esim. Jouni Aslakilla, esityksessä oli tärkeää tanssijat ja koko show, mutta henkilömäärä lavalla on suurempi kuin mikä sitten viisuissa sallitaan. Olisi kiva nähdä tästä finaalissa versio, joka on viisusäännösten mukainen. Mun puolesta voisi vaikka olla sääntö, jonka mukaan UMK-finaalissa nähtäisiin lavashow, jossa on lavalla maksimissaan kuusi henkilöä, kuten viisuissakin olisi. Nythän äänestettävä show on ihan eri kuin se, mikä sitten lähetetään viisuihin.
Shava on joka tapauksessa mun suosikki, Pertti Kurikan Nimipäivien lisäksi, ja olisin ikionnellinen jos tämä menisi Wieniin Suomen edustajaksi. Olisi väriä ja näkyvyyttä ja fiilistä ja jäisi mieleen.
Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla
Tästä en oikein osaa sanoa mitään. Tällainen radiopop-biisi tämä on... Mukavaa kun on suomeksi laulettu. Olisi ihan kiva lähettää jotain suomenkielistä viisuihin, tänä vuonna siihen onkin hyvät mahdollisuudet kun on useitakin potentiaalisia menestyjiä suomeksi. Tätä en voittajaksi odota UMK:ssa, mutta radiosoittoa voisi saada, ihan mukavastihan sitä ajelisi autoa jos tällainen soisi autostereoissa.
Angelo De Nile - All For Victory
Angelo De Nile, useiden inkarnaatioiden mies, ajassa ja paikassa eri hahmoina seikkailut suuri mies... Keisarista ja sotasankarista... viisuedustajaksi? No, kyllähän Angelo De Nilen arvolle sekin käy, sankarin taustajoukot ainakin haastatteluissa ovat antaneet niin ymmärtää: ”Angelo on ehtinyt sen verran mellastaa maailman sivulla, että nyt voi keulia esiintymislavalla. Eikä Angelon UMK-lavailmeessä tule olemaan mitään vaatimatonta!”
Angelo De Nile kertoo hieman itsestään Wiwibloggsin videohaastattelussa. Eikä nyt sotketa tähän arkisesti nimiä kuten Kimmo Blom vaan nyt huudetaan ANGELOOOO! Mies, joka kuuluu viisuihin jo Abban Waterloon kunniaksi - mieshän on itse ollut Waterloon taistelussa eräässä elämässään. Niin!
Mahtipontista, tarina, tulta ja heviä. Kappale itsessään lähtee tosiaan kunnolla keulien, mutta ihan ei mopo säntää käsistä ojanpohjille vaan vauhti jää kohtuullisen turvalliseksi ja lopussa jo toivoo, että päräytettäisiin perille ja parkkiin. Tiivistystä ja tiukkuutta ehkä hieman ja se on siinä jos hevipläjäystä historian sankarilta kaivataan.
Solju - Hold Your Colours
Pidän tästä, mutta olisin halunnut tältä enemmän. Duo on hieno, äiti ja tytär, on englantia, on saamelaisuutta, on kaunis sanoma... Mutta tämä jää vähän vaisuksi. Vähän vahvempi laulu ja tykimpi asenne ja esitys, sitä tämä olisi ainakin vaatinut. Jää vähän liian eteeriseksi mun makuun. En tarkoita, että tämän olisi pitänyt olla joku rock-veto, vaan jotenkin tiukempi paketti. Solju-duo on kyllä aivan valtavan suloinen, Ulla-äiti ja Hilda-tytär, ja uuden ja vanhan kulttuurin yhdistäminen kaunis ajatus.
Mutta nyt saunaan ja huilaamaan, että jaksaa huomenna työpäivän jälkeen vielä täysillä kannattaa suosikkeja finaalissa. Hyvä Suomi!
Huominen on jännä paikka. Uutisointi on ollut aika johdattelevaa, eli media luukuttaa Pertti Kurikan Nimipäiviä jutuissaan. On lehtijuttua ja nettiuutista ja ulkomaita myöten huomioidaan bändin osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun. Eli vähän on fiilis, että huominen on muut kisaajat vastaan PKN. Ei sillä, mainiohan Pertti Kurikan Nimipäivät (josta lopputekstin ajan laiskuuttani käytän lyhennettä PKN) on. Mutta toivon jännittävää kilpailua ja tiukkaa taistelua ja voisihan Shavakin voittaa mun puolesta...
Huomenna Wienin reissusta kisaavat:
Norlan El Misinario - No voy llorar a ti
Joo ihan kiva. Eli kyllähän tämän kuuntelee, mutta ei hirveästi herätä tunteita. Leppoisaa, ehkä vähän turhankin leppoisaa mun makuun kun tarvitsen selkeästi piristystä kun odottelen kevättä ja yritän selvitä talven rippeistä. Onhan se mukavaa kumminkin kun joku espanjaksikin laulaa, miksi sen vieraan kielen pitäisi aina olla englanti. Harmiton ja kaunis tarina laulun takana, Norlan El Misinario kertoo kirjoittaneensa tämän jokin aika sitten kuollutta isäänsä ajatellen. Sympatipisteet siitä.
Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää
Tätä ei yksinkertaisesti voi arvostella. Ei punk-musiikkia voi arvioida ja pohtia. Punk tulee ja jyrää ja sit biisi loppuu. Siinä. Tämä kisaosallistuminen on saanut ulkomaillakin huomiota, mm. The Guardian -lehti on julkaissut artikkelin yhtyeestä. Musiikillisesti viisuväki ei ole ollut täysin hurmiossa, onhan punk aika mielipiteitä jakavaa musiikkia. Mutta noin niinkuin genren asenteella, ihan sama, täältä tullaan, tää olisi komea viisuissa. Enkä tarkoita yhtyeen taustan vuoksi, joku sanoi mulle olisiko se sitten hyvä laittaa nämä viisuihin jos joku äänestää säälistä. Anteeksi? Juuei, yhtye tuskin itsekään haluaa leimautua viisupärjääjäksi sen takia, että ovat "vammaisia, jotka soittavat punkia". Kyllä kyse on punk-bändistä, jonka jäsenillä nyt erityispiirteenä on eriasteisia kehitysvammoja. Tuo sääli-aspekti suututtaa mua, se saa tuntumaan kuin kehitysvammaisia tai muuten erilaisia tulisi vaan säälistä tsempata, vaikka päällään seisoisivat. Ei oikein rakentava asenne.
Eikö enemminkin ole niin, että jos kehitysvammainen haluaa perustaa bändin, niin siitä vaan ja jos bändin tyypit osaavat soittaa ja laulaa ja tehdä biisejä niin etiäpäin siinä missä muutkin bändit. Ei pidä luoda jotain eri arvosteluasteikkoa, "normaalit bändit" ja "erilaisten bändit". Musiikki on musiikkia, tai oikeastaan kaikki on kaikkea, kirjallisuus kirjallisuutta, taide taidetta, ruuanlaitto ruuanlaittoa, kaikki kaikkea teki sitä kuka tahansa. Ei ihmisiä ja tekemisiään tule arvottaa vain sen mukaan, mikä tekijän tilanne terveysasteikolla on. Joskus sellainen tuntuu jopa alentuvalta: "voi, minä terve ihminen säälin noita kehitysvammaisia kun olen itse terve ja voin hyväntahtoisesti hymähdellen tsempata toimintaansa". Se, että Suomi lähettäisi Pertti Kurikan Nimipäivät, olisi kyllä osoitus siitä, että meillä voi kuka tahansa elämäntilanteestaan huolimatta toteuttaa unelmiaan ja tulee hyväksytyksi ja tsempatuksi. Kaikkialla ei näin ole, joten siinä mielessä PKN-soittajien erityislaatuisuus on hieno asia, osoitus Euroopalle, varsinkin joillekin ei-ihan-niin-vammaisystävällisille maille, että kaikki ovat arvokkaita.
Mutta se ei ole pääasia tässä biisissä, koska tää biisi on rokrok. AINA MUN PITÄÄ!!! Asenne! Aina pitää käydä töissä! Ja tiskata! Ja siivota! Ei ees saa olla koneella ja juoda alkoholia! Ni!
Mulle PKN on myös toivonvälähdys siitä, että Suomi voi korjata sen minkä Viro mokasi kun ei lähettänyt Winny Puhhia viisuihin.
Satin Circus - Crossroads
Söpöä ja sööttiä ja kivan näköiset bändin jäsenet. Eli kiva kevyt poppis, joka ei herätä ainakaan mussa vahvoja tunteita. Ei hävettäisi, jos tämä edustaisi Suomea, mutta tämä ei saisi aikaan mitään isoa hulabalootakaan. Huolellisesti tehtyä ja esitettyä kivapoppista.
Jouni Aslak - Lions and lambs
No niin, isoa ja näyttävää. Sellainen mahtipontinen viisuvetäisy, ja esiintyjän ulkoasu on hommaan mainio. Ei oikein muuta sanottavaa, tykkään tästä kyllä, ei ole ykkössuosikkejani, mutta kestäisin kyllä jos tämä voittaisi viisupaikan. Lavatsydeemissä kehittämisen varaa, esim. mikä hitsi se rumpali on? Hämmentävää... Jos voitto tulisi, pitäisi väkeä lavalla karsia, kuusi on maksimi viisuissa, olisi kiva nähdä sellainen versio finaalissa kappaleista. Lavashow kuitenkin osa viisuja, ja jos karsintafinaalissa esitys on isompi ja mahtipontisempi ja väkeä lavalla mielin määrin, ei se anna selkeää kuvaa mitä esitys olisi sitten viisuissa. Tämä siis ajatuksena muistakin kuin tästä, esim. Shavan esityksessä mietin kestääkö lava koko sitä sakkia autoineen päivineen.
Opera Skaala - Heart of Light
No sitten taas erilaista, joka on erilaisuudessaan jo trendikästä. Nimittäin tuo oopperan ja popin yhdistäminen. Keskimmäinen tykkää tästä, lapsi on selkeästi omilla linjoillaan lapsikatraassa. Nimittäin yksi suosikkejaan kautta aikojen on Romanian edustaja vuodelta 2013, Cezarin esittämä It's my life. Ja nyt tämä. Keskimmäinen halusi katsoa nämä molemmat, Opera Skaalan ja Cezarin, muutama päivä sitten ja pohti missä voisi nähdä ja kuulla oopperaa, onko sitä jossain teatterissa ja pitääkö sitä varten mennä ulkomaille. Yhden lapsen vien One Directionin keikalle ja toisen oopperaan? Ei käy tylsäksi meillä elämä.
En oikein tiedä miksi, mutta itselläni napsahti heti tämän kappaleen alkutahdeilla mieleen Esman ja Lozanon kappale Imperija, jonka piti edustaa Makedoniaa viisuissa vuonna 2013, mutta kappale vaihdettiin toiseen (paljon huonompaan, Imperija on yks lemppareitani kautta aikojen). Ei kyse plagiaatista, samantyylisestä musiikkisuuntauksesta tai mistään, en sitä tarkoita, mutta jotenkin vain tuli sellainen mielleyhtymä. Tämä siis hyvässä mielessä, jos jostain napsahtaa mieleen niinkin hyvä kappale, niin jep, hieno homma. Taas hyvä syy linkittää wanhoja hywiä viisuja. Kiitos, Opera Skaala. Kelpaisi hyvin viisuedustajaksi tämäkin.
Shava - Ostarilla
Tämä on mun ykkönen korvamato-mittarilla. Oon laulellut tätä päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Tykkään. Tämä saa mut iloiseksi, ja jos musiikkikappale pystyy siihen, on se kyllä loistava kappale. Tulee aurinkoinen olo ja sellainen, että olisi itselläkin vauhtia ja virtaa tehdä vaikka mitä. Vaikka tanssia bhangraa vaikkei osaisi.
Tämän semifinaali-esityksessä oli sama juttu kuin esim. Jouni Aslakilla, esityksessä oli tärkeää tanssijat ja koko show, mutta henkilömäärä lavalla on suurempi kuin mikä sitten viisuissa sallitaan. Olisi kiva nähdä tästä finaalissa versio, joka on viisusäännösten mukainen. Mun puolesta voisi vaikka olla sääntö, jonka mukaan UMK-finaalissa nähtäisiin lavashow, jossa on lavalla maksimissaan kuusi henkilöä, kuten viisuissakin olisi. Nythän äänestettävä show on ihan eri kuin se, mikä sitten lähetetään viisuihin.
Shava on joka tapauksessa mun suosikki, Pertti Kurikan Nimipäivien lisäksi, ja olisin ikionnellinen jos tämä menisi Wieniin Suomen edustajaksi. Olisi väriä ja näkyvyyttä ja fiilistä ja jäisi mieleen.
Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla
Tästä en oikein osaa sanoa mitään. Tällainen radiopop-biisi tämä on... Mukavaa kun on suomeksi laulettu. Olisi ihan kiva lähettää jotain suomenkielistä viisuihin, tänä vuonna siihen onkin hyvät mahdollisuudet kun on useitakin potentiaalisia menestyjiä suomeksi. Tätä en voittajaksi odota UMK:ssa, mutta radiosoittoa voisi saada, ihan mukavastihan sitä ajelisi autoa jos tällainen soisi autostereoissa.
Angelo De Nile - All For Victory
Angelo De Nile, useiden inkarnaatioiden mies, ajassa ja paikassa eri hahmoina seikkailut suuri mies... Keisarista ja sotasankarista... viisuedustajaksi? No, kyllähän Angelo De Nilen arvolle sekin käy, sankarin taustajoukot ainakin haastatteluissa ovat antaneet niin ymmärtää: ”Angelo on ehtinyt sen verran mellastaa maailman sivulla, että nyt voi keulia esiintymislavalla. Eikä Angelon UMK-lavailmeessä tule olemaan mitään vaatimatonta!”
Angelo De Nile kertoo hieman itsestään Wiwibloggsin videohaastattelussa. Eikä nyt sotketa tähän arkisesti nimiä kuten Kimmo Blom vaan nyt huudetaan ANGELOOOO! Mies, joka kuuluu viisuihin jo Abban Waterloon kunniaksi - mieshän on itse ollut Waterloon taistelussa eräässä elämässään. Niin!
Mahtipontista, tarina, tulta ja heviä. Kappale itsessään lähtee tosiaan kunnolla keulien, mutta ihan ei mopo säntää käsistä ojanpohjille vaan vauhti jää kohtuullisen turvalliseksi ja lopussa jo toivoo, että päräytettäisiin perille ja parkkiin. Tiivistystä ja tiukkuutta ehkä hieman ja se on siinä jos hevipläjäystä historian sankarilta kaivataan.
Solju - Hold Your Colours
Pidän tästä, mutta olisin halunnut tältä enemmän. Duo on hieno, äiti ja tytär, on englantia, on saamelaisuutta, on kaunis sanoma... Mutta tämä jää vähän vaisuksi. Vähän vahvempi laulu ja tykimpi asenne ja esitys, sitä tämä olisi ainakin vaatinut. Jää vähän liian eteeriseksi mun makuun. En tarkoita, että tämän olisi pitänyt olla joku rock-veto, vaan jotenkin tiukempi paketti. Solju-duo on kyllä aivan valtavan suloinen, Ulla-äiti ja Hilda-tytär, ja uuden ja vanhan kulttuurin yhdistäminen kaunis ajatus.
Mutta nyt saunaan ja huilaamaan, että jaksaa huomenna työpäivän jälkeen vielä täysillä kannattaa suosikkeja finaalissa. Hyvä Suomi!
lauantai 21. helmikuuta 2015
Viro valitsi
Katson just keskimmäisen kanssa Eesti Laul -finaalia ja vaikkei mun ykköslemppari eikä hänenkään päässyt edustamaan Viroa, ollaan kumpikin tyytyväisiä tästä. Ja iloisia kun jo aiemminkin viisuedustajiksi pyrkineet Elina ja erityisesti Stig (monta kisaa takana) pääsevät nyt toteuttamaan haaveensa. Menköön tämä tulos ja nyt katsomaan livelähetyksen loppua, tänään on joutunut kanavasurffailemaan kun parhaimmillaan kolme ohjelmaa yhtä aikaa: UMK, Melodifestivalen ja Eesti Laul.
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Tämä päivä ei lähde liikkeelle...
Laiska ja väsynyt päivä tänään, en jaksa oikein tehdä mitään. Joten löhöilen, virittelen viisublogia, viisu-tumblr-sivuani, viisu-pinterest-sivujani ja mietin mitä tekisi, jotain ns. oikeaa.
Tarvitsen selvästi jotain piristävää, värikästä, aurinkoista tähän päivään. Mitäpä siinä muuta voi kun kaivaa YouTubesta Serbian väripläjäyksen vuodelta 2011, Caroban (Magical) esittäjänään Nina - taikaa päivään!
Euroopan Australia, eikun miten se nyt meni...
Nyt sitten on Australiakin Eurooppaa, perinteinen lausahdus "kyllä maailma on sitten pieni" sai ihan uuden vivahteen. Joo en ole ihan pimahtanut, tai no siis olen, mutta tässä asiassa olen ihan virallisen vakava (niin vakava kuin kykenen) ja uutisesta innostunut...
Australia on kutsuttu osallistumaan Euroviisuihin tänä vuonna, Euroopan yleisradioliitto EBU ja Itävallan yleisradioyhtiö ORF kutsuivat maan viisuilemaan tänä vuonna juhlan kunniaksi - viisut järjestetään nyt 60. kerran. Osallistumisen lisäksi australialaiset pääsevät äänestämään viisuissa. Crikey, mate!
Miksi sitten Australia? Jos on viisuja seurannut, on varmaan huomannut väliohjelmissa viittauksia Australiaan. Viime vuonna australialaiset kyselivät osallistumislupaa, ja saivat vastauksen "jos onnistutte siirtämään Australian Eurooppaan saatte tietysti osallistua Euroviisuihin..." ja hehän ryhtyivät hommiin - siirsivät Australian ihan tuohon Brittein saarten kupeeseen. Australia-aiheisen esityksen lisäksi australialainen laulaja Jessica Mauboy esitti kappaleen Sea of flags. Toissa vuonna istuimme muutaman australialaishemmon vieressä viisujen finaalissa Malmö Arenalla, olivat innoissaan kun olivat vuosia haaveilleet nähneensä viisut, ja oli hilpeää kun väliaikaohjelmissa oli heittoja Australiasta... En harmi kyllä löytänyt videota siitä pätkästä, jossa näytettiin, kuinka Australiassa kaikki, lapsista vanhuksiin, kokoontuvat innoissaan katsomaan viisuja vaikka keskellä yötä - kuvaa australialaisesta olohuoneesta - kaikki nukkuvat... Oli tuossa tilanteessa hulvattoman hauska juttu, kun sai seurata kohderyhmän innostunutta reaktiota huumoriin. Euroviisut ovat Australiassa suosittua viihdettä, tuolloin 2013 oli siellä juhlavuosi: 30 vuotta viisujen tv-lähetysten alkamisesta.
Tänä vuonna Australia pääsee sitten kilpailemaan ihan oikeasti viisuihin. Australia pääsee suoraan finaaliin, siksi suoraan finaaliin ettei heikentäisi semifinalistien mahdollisuuksia päästä finaaliin - ja tietysti koska tämä on niin erityinen tilanne, osallistuminen on ainutkertainen, vain tänä vuonna. Tosin jos Australia voittaa, pääsee maa tietysti osallistumaan uudelleen, mutta kisaa ei järjestetä Australiassa vaan "jossain Euroopan kaupungissa".
Australialaisia on viisuhumussa nähty kyllä aiemminkin, ei tosin maansa edustajina vaan brittiedustajina, ainakin:
Australia on kutsuttu osallistumaan Euroviisuihin tänä vuonna, Euroopan yleisradioliitto EBU ja Itävallan yleisradioyhtiö ORF kutsuivat maan viisuilemaan tänä vuonna juhlan kunniaksi - viisut järjestetään nyt 60. kerran. Osallistumisen lisäksi australialaiset pääsevät äänestämään viisuissa. Crikey, mate!
Miksi sitten Australia? Jos on viisuja seurannut, on varmaan huomannut väliohjelmissa viittauksia Australiaan. Viime vuonna australialaiset kyselivät osallistumislupaa, ja saivat vastauksen "jos onnistutte siirtämään Australian Eurooppaan saatte tietysti osallistua Euroviisuihin..." ja hehän ryhtyivät hommiin - siirsivät Australian ihan tuohon Brittein saarten kupeeseen. Australia-aiheisen esityksen lisäksi australialainen laulaja Jessica Mauboy esitti kappaleen Sea of flags. Toissa vuonna istuimme muutaman australialaishemmon vieressä viisujen finaalissa Malmö Arenalla, olivat innoissaan kun olivat vuosia haaveilleet nähneensä viisut, ja oli hilpeää kun väliaikaohjelmissa oli heittoja Australiasta... En harmi kyllä löytänyt videota siitä pätkästä, jossa näytettiin, kuinka Australiassa kaikki, lapsista vanhuksiin, kokoontuvat innoissaan katsomaan viisuja vaikka keskellä yötä - kuvaa australialaisesta olohuoneesta - kaikki nukkuvat... Oli tuossa tilanteessa hulvattoman hauska juttu, kun sai seurata kohderyhmän innostunutta reaktiota huumoriin. Euroviisut ovat Australiassa suosittua viihdettä, tuolloin 2013 oli siellä juhlavuosi: 30 vuotta viisujen tv-lähetysten alkamisesta.
Tänä vuonna Australia pääsee sitten kilpailemaan ihan oikeasti viisuihin. Australia pääsee suoraan finaaliin, siksi suoraan finaaliin ettei heikentäisi semifinalistien mahdollisuuksia päästä finaaliin - ja tietysti koska tämä on niin erityinen tilanne, osallistuminen on ainutkertainen, vain tänä vuonna. Tosin jos Australia voittaa, pääsee maa tietysti osallistumaan uudelleen, mutta kisaa ei järjestetä Australiassa vaan "jossain Euroopan kaupungissa".
Australialaisia on viisuhumussa nähty kyllä aiemminkin, ei tosin maansa edustajina vaan brittiedustajina, ainakin:
- The New Seekers, jossa oli jäseniä Englannista, Saksasta ja Australiasta, edusti Iso-Britanniaa vuonna 1972 kappaleella Beg, steal or borrow (voittaja tuona vuonna oli Luxembourg Vicky Leandrosin esittämällä kappaleella Après toi)
- Olivia Newton-John (no, syntynyt Cambridgessa, mutta muutti lapsena Australiaan, lasketaan tässä yhteydessä australialaiseksi) edusti Iso-Britanniaa vuonna 1972 kappaleella Long live love (voittaja tuona vuonna oli Ruotsi ABBAn esittämällä kappaleella Waterloo)
- Gina G edusti Iso-Britanniaa vuonna 1996 kappaleella Ooh Aah... Just a little bit (voittaja tuonna vuonna oli Irlanti Eimear Quinnin esittämällä kappaleella The Voice)
Nyt sitten jännäämään mitä Australia lähettää viisuihin. Olisihan se jännittävää kuulla "Australia - douze points".
lauantai 7. helmikuuta 2015
Uuden Musiikin Kilpailu - karsinta 1
Tänään nähtiin Uuden Musiikin Kilpailun tämän vuoden ensimmäinen karsinta. Mukana olivat:
Ohjelmasta itsestään: UMK:n formaatti on ollut hiukan jäykkä tuomareineen, vaikka kiinnostavat tuomarit olleet mukana jne. Kuitenkin olen - ihan muutamankin kerran - kaivannut kovaan ääneen viihteellisempää juttua (ei mainita tässä sitä mikä mainittiin UMK-lähetyksen alussa... alkaa M:llä ja tapahtuu Ruotsissa). Nyt selkeästi yritettiin yleisölle hauskempaa katselukokemusta, ja ihan kiinnostavalta vaikutti. Ainakin itse viihdyin. Hauskimpia juttuja olivat kohtaamiset backstagella, kun esiintyjä / esiintyjät kävelivät käytäviä lavalle.
Ainakin nyt tuotiin selkeästi esiin miksi kilpailu järjestetään, tai siis se viisutausta. Vielä viime vuonnakin joillekin tuttavilleni oli uusi asia, että UMK = Suomen Euroviisukarsinta. Nyt sitä ei voinut välttyä huomaamasta, hyvä niin. Sitä olen kaivannut enemmän näkyväksi tuossa formaatissa. Normi-viisukliseet tuotiin esiin ja huumoria oli. Ihan jees. Katsotaan mitä tästä kehittyy, ainakin parempaan suuntaan mennään. Tai sanotaanko: enemmän mun makuun mennään. Eli parempaan, kun se tässä blogissa sanotaan koska - lainaan tässä Marko Paanalaa joka sanoi ohjelmastaan näin - tämä on mun blogi niin silloin se on niin, jos on eri mieltä niin tehkää oma blogi. Haha. Jotain semmoista. Luulen, että moni muukin on tyytyväinen viihdyttävämpään suuntaan kääntämisestä. Levyraati arvioituomaristoineen on sitten erikseen.
Esityksiin... Olivat ihan kivoja. Siis sellaisia ihan kivoja eikä kuitenkaan kolahtanut ihan kauheasti. Mun mieleen olivat eniten Pihka ja myrsky sekä tietysti Pertti Kurikan Nimipäivät. Jännitystä taisi olla jonkin verran, laulajilla erityisesti - tai laulajilla sen helpoiten huomaa - muttei haitannut kyllä pahemmin. Ehkä yksi kappale vähän lässähti esityksen vuoksi siitä, mitä odotin videon perusteella, muttei mitenkään pahasti. Jäi vähän etäiseksi.
Lopputulos oli ja ei ollut yllätys. Kuudesta esityksestä valittiin kolme finaaliin, joka on kolmen viikon kuluttua. Yhteensä finalisteja on yhdeksän, vielä kaksi karsintaa jäljellä. Finaaliin pääsi, kuten odotinkin, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Satin Circus oli myös aika lailla odotettavissa, söpöjä poikia joilla on jo jonkin verran faneja = äänestäjiä. Kolmas finalisti oli sitten hieman yllättävä, Norlan El Misinario. Ei huono, en sitä tarkoita, en vaan odottanut juuri sen kappaleen olevan kolmas finalisti. Ehkä en ala tekemään rahasta viisuveikkauksia tai voi tulla pahasti takkiin. Tänään siis finaaliin valittiin seuraavat:
- Satin Circus – Crossroads
- Hans On The Bass – Loveshine
- Vilikasper Kanth – Äänenkantamattomiin
- Pihka ja myrsky – Sydän ei nuku
- Norlan El Misionario – No Voy A llorar Por Ti
- Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää
Ohjelmasta itsestään: UMK:n formaatti on ollut hiukan jäykkä tuomareineen, vaikka kiinnostavat tuomarit olleet mukana jne. Kuitenkin olen - ihan muutamankin kerran - kaivannut kovaan ääneen viihteellisempää juttua (ei mainita tässä sitä mikä mainittiin UMK-lähetyksen alussa... alkaa M:llä ja tapahtuu Ruotsissa). Nyt selkeästi yritettiin yleisölle hauskempaa katselukokemusta, ja ihan kiinnostavalta vaikutti. Ainakin itse viihdyin. Hauskimpia juttuja olivat kohtaamiset backstagella, kun esiintyjä / esiintyjät kävelivät käytäviä lavalle.
Ainakin nyt tuotiin selkeästi esiin miksi kilpailu järjestetään, tai siis se viisutausta. Vielä viime vuonnakin joillekin tuttavilleni oli uusi asia, että UMK = Suomen Euroviisukarsinta. Nyt sitä ei voinut välttyä huomaamasta, hyvä niin. Sitä olen kaivannut enemmän näkyväksi tuossa formaatissa. Normi-viisukliseet tuotiin esiin ja huumoria oli. Ihan jees. Katsotaan mitä tästä kehittyy, ainakin parempaan suuntaan mennään. Tai sanotaanko: enemmän mun makuun mennään. Eli parempaan, kun se tässä blogissa sanotaan koska - lainaan tässä Marko Paanalaa joka sanoi ohjelmastaan näin - tämä on mun blogi niin silloin se on niin, jos on eri mieltä niin tehkää oma blogi. Haha. Jotain semmoista. Luulen, että moni muukin on tyytyväinen viihdyttävämpään suuntaan kääntämisestä. Levyraati arvioituomaristoineen on sitten erikseen.
Esityksiin... Olivat ihan kivoja. Siis sellaisia ihan kivoja eikä kuitenkaan kolahtanut ihan kauheasti. Mun mieleen olivat eniten Pihka ja myrsky sekä tietysti Pertti Kurikan Nimipäivät. Jännitystä taisi olla jonkin verran, laulajilla erityisesti - tai laulajilla sen helpoiten huomaa - muttei haitannut kyllä pahemmin. Ehkä yksi kappale vähän lässähti esityksen vuoksi siitä, mitä odotin videon perusteella, muttei mitenkään pahasti. Jäi vähän etäiseksi.
Lopputulos oli ja ei ollut yllätys. Kuudesta esityksestä valittiin kolme finaaliin, joka on kolmen viikon kuluttua. Yhteensä finalisteja on yhdeksän, vielä kaksi karsintaa jäljellä. Finaaliin pääsi, kuten odotinkin, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Satin Circus oli myös aika lailla odotettavissa, söpöjä poikia joilla on jo jonkin verran faneja = äänestäjiä. Kolmas finalisti oli sitten hieman yllättävä, Norlan El Misinario. Ei huono, en sitä tarkoita, en vaan odottanut juuri sen kappaleen olevan kolmas finalisti. Ehkä en ala tekemään rahasta viisuveikkauksia tai voi tulla pahasti takkiin. Tänään siis finaaliin valittiin seuraavat:
perjantai 6. helmikuuta 2015
Väärin valittu vm. 2000
Viisukarsinnat ovat varmasti aina innostuksen lähde viisuanalyytikoille - "miksi ihmeessä SE kappale valittiin kun TUO olisi ollut paljon parempi ja voitto olisi napsahtanut ihan varmasti". Eilinen Ralf Gyllenhammarin hienon kappaleen Bed on Fire muistelu toi mieleen väärin valittuja Suomen kappaleita. Ja jos sellaista miettii, ei voi muuta kuin pätkähtää vuoteen 2000 jolloin vedin telkkarin ääressä itkupotkuraivareita kun ns. asiantuntijaraati sähläsi totaalisesti ja erinomaiset viisuehdokkaat putosivat ja voittoon nousi keskinkertainen Nina Åströmin A little bit. Ei, en tahdo moittia Åströmiä, kappale oli ihan sievä ja esitys soma, mutta kun. Kun miettii vaihtoehtoja, niin eihän sitä voi kun miettiä, että mitä *kuvittele ruma sana tähän* oikein tapahtui!!!!!
Alla kappaleista karsintaesiintymisen videot, jotta olisivat samasta tilanteesta.
Voittajaksi ja viisuedustajaksi siis valikoitui tämä kappale:
Kappale ei ollut yleisöäänien ykkönen, eikä edes kakkonen vaan kuudes 672 äänellä.
Yleisöäänien selkeä ykkönen (1217 ääntä vs. kakkosen 977 ääntä) oli Nightwish kappaleella Sleepwalker. En voi ajatella koko juttua tarkemmin, saan päänsäryn kun ajattelen, että Nightwish olisi voinut edustaa Suomea viisuissa. Olisi voinut, elämä on konditionaalia, nimittäin sitten tilanteeseen puuttui tämä legendaarinen asiantuntjaraati. Oishan tämä ollut komea:
Mukana oli myös yksi suurimmista harmituksista sarjassa karsiutuneet, Petri Laaksosen tekemä ja Anna Erikssonin esittämä Oot voimani mun -kappale. Laulu menestyi kansainvälisen Euroviisu-fanclubjärjestön OGAE:n Second Chance Contestissa, jossa jokaisen maan viisuklubi äänestää kappaleistaan edustajan ja kansainväliset yhdistykset äänestävät ehdokkaista voittajan. Tässä viisufanien omassa äänestyksessä Oot voimani mun voitti kilpailun, ja on tähän mennessä Suomen ainoa tämän kilpailun voittaja. Tämän OGAE:n kisan voitto kyllä pakottaa ajattelemaan mitä olisi käynyt, jos Anna Eriksson olisi lähtenyt edustamaan Suomea... Tämä on yksi suurimmista viisukappaleiden haaskauksista ikinä, harmittaa mua varmaan maailman tappiin.
1. Nightwish - Sleepwalker 1217 ääntä
2. The Reseptors - Flower Child 977 ääntä
3. Sisterhood - Ordinary Life 970 ääntä
4. Nylon Beat - Viha ja rakkaus 915 ääntä
5. Anna Eriksson - Oot voimani mun 700 ääntä
6. Nina Åström - A little bit 672 ääntä
Ja sitten se finaali. Yleisön ja asiantuntijaraadin äänet painottuivat pisteinä eri tavoin. Tämä ns. asiantuntijaraati esimerkiksi sijoitti Nightwishin arvioissaan toiseksi viimeiseksi, joten kun asiantuntijaraadin pisteytys painottui enemmän, saatiin näin hieno lopputulos (kyllä, sana hieno on tässä yhteydessä ironisessa käytössä):
LOPPUTULOS:
1. Nina Åström - A little bit 91 pistettä
2. Anna Eriksson - Oot voimani mun 87 pistettä
3. Nightwish - Sleepwalker 78 pistettä
4. Sisterhood - Ordinary life 70 pistettä
5. Nylon Beat - Viha ja rakkaus 69 pistettä
6. The Reseptors - Flower child 25 pistettä
Alla kappaleista karsintaesiintymisen videot, jotta olisivat samasta tilanteesta.
Voittajaksi ja viisuedustajaksi siis valikoitui tämä kappale:
Kappale ei ollut yleisöäänien ykkönen, eikä edes kakkonen vaan kuudes 672 äänellä.
Yleisöäänien selkeä ykkönen (1217 ääntä vs. kakkosen 977 ääntä) oli Nightwish kappaleella Sleepwalker. En voi ajatella koko juttua tarkemmin, saan päänsäryn kun ajattelen, että Nightwish olisi voinut edustaa Suomea viisuissa. Olisi voinut, elämä on konditionaalia, nimittäin sitten tilanteeseen puuttui tämä legendaarinen asiantuntjaraati. Oishan tämä ollut komea:
Eikä siinä vielä kaikki. Ehei. Koska kyseessä on yksi legendaarisimmista, ellei se suurin Väärin Valittu Vuosi, oli tarjolla muutakin mainiota. Kuten Nylon Beat, joka oli yleisöäänestyksen neljäs 915 äänellä.
Mukana oli myös yksi suurimmista harmituksista sarjassa karsiutuneet, Petri Laaksosen tekemä ja Anna Erikssonin esittämä Oot voimani mun -kappale. Laulu menestyi kansainvälisen Euroviisu-fanclubjärjestön OGAE:n Second Chance Contestissa, jossa jokaisen maan viisuklubi äänestää kappaleistaan edustajan ja kansainväliset yhdistykset äänestävät ehdokkaista voittajan. Tässä viisufanien omassa äänestyksessä Oot voimani mun voitti kilpailun, ja on tähän mennessä Suomen ainoa tämän kilpailun voittaja. Tämän OGAE:n kisan voitto kyllä pakottaa ajattelemaan mitä olisi käynyt, jos Anna Eriksson olisi lähtenyt edustamaan Suomea... Tämä on yksi suurimmista viisukappaleiden haaskauksista ikinä, harmittaa mua varmaan maailman tappiin.
Karsintaan osallistui myös Ultra Bra, joka ei kuitenkaan päässyt kuuden viimeisen finalistin joukkoon (en selitä karsintakuviota kovin tarkasti tässä, se oli jotain todella omituista ja epäselvää, ytimekkäästi jos kykenen: 12 ehdokaskappaletta esitettiin radiossa -> yleisö äänesti -> karsittiin -> finalistit esitettiin Hotelli Sointu -ohjelmassa neljänä lauantaina muutama kerrallaan -> yleisö äänesti -> finaali Hotelli Lordin ravintolassa Helsingissä, yleisöäänet + asiantuntijaraadin äänet, ja silloinpa sitten asiantuntijaraati otti ja *sensuroitu*.
(tästä ei siis ole finaaliversiota kun karsiutui aiemmin)
Eli sitten se pisteytys, jos siitä jotain tolkkua saa...
Yleisöäänestyksen tulos:
2. The Reseptors - Flower Child 977 ääntä
3. Sisterhood - Ordinary Life 970 ääntä
4. Nylon Beat - Viha ja rakkaus 915 ääntä
5. Anna Eriksson - Oot voimani mun 700 ääntä
6. Nina Åström - A little bit 672 ääntä
Ja sitten se finaali. Yleisön ja asiantuntijaraadin äänet painottuivat pisteinä eri tavoin. Tämä ns. asiantuntijaraati esimerkiksi sijoitti Nightwishin arvioissaan toiseksi viimeiseksi, joten kun asiantuntijaraadin pisteytys painottui enemmän, saatiin näin hieno lopputulos (kyllä, sana hieno on tässä yhteydessä ironisessa käytössä):
LOPPUTULOS:
1. Nina Åström - A little bit 91 pistettä
2. Anna Eriksson - Oot voimani mun 87 pistettä
3. Nightwish - Sleepwalker 78 pistettä
4. Sisterhood - Ordinary life 70 pistettä
5. Nylon Beat - Viha ja rakkaus 69 pistettä
6. The Reseptors - Flower child 25 pistettä
torstai 5. helmikuuta 2015
Joskus sitä miettii kansallisten karsintojen valintoja...
Kuten taas tänään.
Rakentelen taas Spotifyssa Viisut-soittolistaani. Kaikkea viisumusaa, myös karsintoihin jääneitä, monessa maassa karsintoihin kompastuu hienoja kappaleita. Esimerkkinä tämä, Ralf Gyllenhammarin (Mustach-yhtyeen laulaja) Bed on Fire -biisi. Oijee!!! Tätä ois ollut komeaa kuunnella Malmö Arenalla livenä! Hieno kappale, ja taas yksi syy olla kateellinen ruotsalaisille Melodifestivalenista. Olette kenties muutaman kerran huomanneet jotain pientä sellaista kateudenpoikasta länsinaapureiden Melodifestivalen-sirkuksen vuoksi... Näin hieno kappale eivätkä tollot laittaneet sitä edustamaan!
Sen sijaan Andra chansen -karsinnan kautta (pudonneita, jotka saavat toisen mahdollisuuden karsia finaaliin pääsystä) viisuedustajaksi nousi sinällään ihan söpö Robin ja jollotus You.
Rakentelen taas Spotifyssa Viisut-soittolistaani. Kaikkea viisumusaa, myös karsintoihin jääneitä, monessa maassa karsintoihin kompastuu hienoja kappaleita. Esimerkkinä tämä, Ralf Gyllenhammarin (Mustach-yhtyeen laulaja) Bed on Fire -biisi. Oijee!!! Tätä ois ollut komeaa kuunnella Malmö Arenalla livenä! Hieno kappale, ja taas yksi syy olla kateellinen ruotsalaisille Melodifestivalenista. Olette kenties muutaman kerran huomanneet jotain pientä sellaista kateudenpoikasta länsinaapureiden Melodifestivalen-sirkuksen vuoksi... Näin hieno kappale eivätkä tollot laittaneet sitä edustamaan!
Sen sijaan Andra chansen -karsinnan kautta (pudonneita, jotka saavat toisen mahdollisuuden karsia finaaliin pääsystä) viisuedustajaksi nousi sinällään ihan söpö Robin ja jollotus You.
No, ei siinä mitä, mutta kun Melodifestivalenin finaalissa Gyllenhammaria enemmän sai ääniä jopa tämä, Sean Banan ja sekamelska Copacabanana. Jep. Heja Sverige, hejsan hopsan falleralleraa...
No, sentään oli jotain iloa Melodifestivalenista tuona vuonna, hulvaton Lipstick-taistelu juontajien Ginan & Dannyn ja Jedwardin välillä. Jedward. <3 (tällaisessa tilanteessa ihan selkeästi sallitaan sydän-hymiö)
Ja okei, Melodifestivalenin finaalissa nähtiin taas, että kyllähän tuo naapurin karsinta on vähän noin niinkuin näyttävämpää sorttia kuin UMK. Onnea vaan uudelle musiikille ja uusille esiintyjille, mutta no, naapurissa viskattiin väliaikaviihteeksi legenda Carola vetäisemään version Främling - 30 vuotta myöhemmin. Että. Menen mököttämään ja kuuntelemaan Spotifysta jotain ikimuistoisia kappaleita UMK:n historiasta. Kuten esimerkiksi... ööh... vaikka...
No yksi tuli mieleen. Eläköön siitä.
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Ja kuuntelenpas vielä kerran...
Kolme maata on taas valinnut viisunsa, Georgia, Sveitsi ja Ranska. Georgian Warriorin kuuntelin kerran ja riittää. Laulajan aggressio ei riitä vakuuttamaan taistelijaksi. Sveitsin viisu on ihan kiva, laulaja ihan soma, kuuntelin kerran eikä herännyt akuuttia intoa kuunnella toistamiseen.
Mutta Ranska... pysähdyin kappaleen ääreen. Kuuntelin kerran, toisen kerran, kuuntelin heti perään kolmannenkin kerran ja vielä kerran.
Nyt jotenkin kolahtelee mulle ja kunnolla. Rakastan vanhoja ISOJA viisukappaleita, ajalta kun oli suuri orkesteri ja kappaleet olivat suuria, vahvoja, kasvoivat... Nyt mennään jotenkin sillä hengellä Ranskan kappaleessa. Sanatkin ovat tunteisiin kolahtavat ja suuret, sota, muistot kotikylästä ennen sotaa, vahva usko jälleenrakentamiseen - mutta ei saa unohtaa. Ja omalla kielellä! Olen hiukan heikkona ranskaksi ja italiaksi laulettuihin ISOIHIN viisukappaleisiin, joten tämän kappaleen kohdalla olen ihan diudiu ja kuuntelen... vielä kerran. Tähän San Marino varmaan pyrki aiempina vuosina balladeillaan, muttei ihan noussut tällaiseksi... Olen tosiaan ihastunut tähän kappaleeseen, katsotaan laantuuko fiilis kun nyt tuntuisi olevan rakkautta ensikuulemalla! Jos ei laannu, niin taidan julistaa tunnekuohusta sekopäisenä: tässä on mun asteikolla tämän vuoden parhaimmistoa viisuissa!
Ja siis tämä sekopäisyys vaikka yleensä en ole mitenkään isosti balladeihin hupsahtava vaan tykkään enemmän vauhdikkaammista kappaleista. Tiedättepähän, että nyt olen vakavasti tärähtänyt.
Pätkä sanoituksesta:
Je suis ici ce soir, au milieu de ces ruines
Pour vous parler d'espoir et vous chanter la vie
Et je fais le serment, dans ce chemin de sang
De reconstruire ma ville, bien plus belle qu'avant, mais n'oubliez pas.
Yritin vapaasti suomentaa:
Olen täällä tänä iltana, näiden raunioiden keskellä
Puhuakseni teille toivosta ja laulaakseni teille elämästä
Ja vannoakseni valan, tällä verisellä tiellä
Rakennan kyläni uudestaan, kauniimmaksi kuin ennen, mutta älkää unohtako...
Mutta Ranska... pysähdyin kappaleen ääreen. Kuuntelin kerran, toisen kerran, kuuntelin heti perään kolmannenkin kerran ja vielä kerran.
Nyt jotenkin kolahtelee mulle ja kunnolla. Rakastan vanhoja ISOJA viisukappaleita, ajalta kun oli suuri orkesteri ja kappaleet olivat suuria, vahvoja, kasvoivat... Nyt mennään jotenkin sillä hengellä Ranskan kappaleessa. Sanatkin ovat tunteisiin kolahtavat ja suuret, sota, muistot kotikylästä ennen sotaa, vahva usko jälleenrakentamiseen - mutta ei saa unohtaa. Ja omalla kielellä! Olen hiukan heikkona ranskaksi ja italiaksi laulettuihin ISOIHIN viisukappaleisiin, joten tämän kappaleen kohdalla olen ihan diudiu ja kuuntelen... vielä kerran. Tähän San Marino varmaan pyrki aiempina vuosina balladeillaan, muttei ihan noussut tällaiseksi... Olen tosiaan ihastunut tähän kappaleeseen, katsotaan laantuuko fiilis kun nyt tuntuisi olevan rakkautta ensikuulemalla! Jos ei laannu, niin taidan julistaa tunnekuohusta sekopäisenä: tässä on mun asteikolla tämän vuoden parhaimmistoa viisuissa!
Ja siis tämä sekopäisyys vaikka yleensä en ole mitenkään isosti balladeihin hupsahtava vaan tykkään enemmän vauhdikkaammista kappaleista. Tiedättepähän, että nyt olen vakavasti tärähtänyt.
Pätkä sanoituksesta:
Je suis ici ce soir, au milieu de ces ruines
Pour vous parler d'espoir et vous chanter la vie
Et je fais le serment, dans ce chemin de sang
De reconstruire ma ville, bien plus belle qu'avant, mais n'oubliez pas.
Olen täällä tänä iltana, näiden raunioiden keskellä
Puhuakseni teille toivosta ja laulaakseni teille elämästä
Ja vannoakseni valan, tällä verisellä tiellä
Rakennan kyläni uudestaan, kauniimmaksi kuin ennen, mutta älkää unohtako...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)