Se lienee olennaisin ja tärkein tieto, vieläkö muuta tarvitaan?
No ok. Tämän vuoden semifinaalit sujuivat hämmentävän hyvin, kaikki top 10 -listani kisaajat ovat finaalissa. Neljä heistä ekasta semifinaalista, neljä toisesta semifinaalista ja kaksi on suoraan finaalissa. Kympin kärki on siis:
1. Unkari
2.
3. Suomi
4. Alankomaat
5. Moldova
6. Tanska
7. Ranska
8. Liettua
9. Italia
10. Itävalta
Sijat 4-10 ovat joka päivä vähän eri järjestyksessä, mutta kolmen kärki on just noin. Ja ykkössijan Unkari on parasta vuosiin!
Finaalin esiintymisjärjestys on julkaistu, ihan hyvä:
Näköjään tää Euroviisaiden joka jakson teema on se, että on sillisalaatti turhia ja tylsiä viisuja, sellaisia, jotka oon varmasti kuullut aikaisempinakin vuosina - vaikutteiden määrä on huumaavaa. Ja sitten - POKS - paukahtaa kuuluville (ja nähtäväksi) ihan huikeita viisuja.
Jakso lähtee liikkeelle Ruotsin harmittomalla popviisulla. Seuraava! Serbia on suhteellisen kiinnostava, tässä on niin monta eri viisua, teemaa, musiikkityyliä ja ideaa lainattu yhdeksi paketiksi, että wau! Aikamoisen hulinaa, meinaa hengästyä kun yrittää pysyä mukana. Portugalilla on pyrkimys vähän samantyyppiseen linjaan kuin millä viime vuonna tuli voitto, ihan soljuvan kaunista, muttei mun lemppariballadi tänä vuonna. Vaan kylläpä on kauniin kuuloista portugalin kieli laulettuna. Espanjan viisu ei ihan hirveästi tunteita herättänyt, mutta kyllä Tu Canción ihan soman kuulas ja kepeä balladi on. Ovatkohan tekijät joskus kuunnelleet Antti Tuiskun Hyökyaaltoa? Iso-Britannian viisu oli myös sellaista "tän pätkän oon kuullut jossain", mutta mainiota on kun laulajan taitojen puolesta ei tartte jännittää ja kappale on siististi paketoitu kokonaisuus. Mutta toisaalta ehkä liiankin siisti - itse viisu on pliisu. Pidetään toisiamme kädestä ja kyllä me selvitään maailman myrskyt ja sitä rataa. Kyllä me maailma parannetaan tässä samalla.
Viisuissa joskus maailmanrauha ja rakkaus ovat jopa koomisia lauluihin ja sanoituksiin tungettuna, tyyliin sha-la-laa parannetaan maailma tanssien minihameessa la-la-laa! Mutta Italia pistää tänä vuonna kovat piippuun ja pamauttaa maailman karuuden eteemme. Ei mikään nopeasti mieleen tarttuva viisu, mutta kaunis ja kasvaa joka kuuntelulla. Ja video... Viisuissahan pitäisi arvioida kappale, mutta mulle tämä kolahti erityisesti videon vuoksi. Suhteellisen synkkä näkymä kyllä eikä suorastaan sellaista "nyt me laulellaan niin tulee maailmaan rauha ja kaikki on hiphei", mutta sitähän tilanne on. Välillä tuntuu ihan lohduttomalta kun potee maailmantuskaa. Ja sit tämmöinen. Sanokaa vaan, että ois laskelmoitua ja jotain, mutta mulle tää osuu ja uppoaa. Vielä kun kirjoittavat sanoituksessaan täsmälleen mitä ajattelen uskonnoistakin, kaikki ovat saman suuremman voiman ilmentymiä eikä olisi tarvetta riidellä kuka on enemmän oikeassa kuin toinen... Englanniksi se kohta viisusta:
Some people cross themselves, some pray on rugs
Churches and mosques, imams and all the priests
Separate entrances to the same house
Billions of people hoping for something
Maailman nykytilanteen kautta viisuaan rakentaa Ranskakin. Laulun nimi on Mercy, ja laulun taustalla on tositarina pakolaisia Välimerellä kuljettaneesta veneestä pelastuneesta naisesta, joka synnytti lapsen ja lapsen nimeksi tuli Mercy. Okei, nenäliinatilanne! Tämmöinen kolisee mulle tosiaan ihan holtittoman paljon. Parannetaan maailma ja luodaan toivoa, viisu kerrallaan! Kertosäe englanniksi:
I was born this morning
My name is Mercy
They offered me a hand
And I’m alive
I am all those children
Who were taken by the sea
I’ll live a hundred thousand years
My name is Mercy
Ja sit viimeistään nenäliinat esiin! Suomen pehmopaperiteollisuus nousuun!! Saksan viisun sanoitus... Juu, eka kuuntelu ja mä jo liikutuin kohtuuttomasti. Huudelkaa vaan puskista Ed Sheeran tai mitä vaan, mutta mä aion ihan joka kerta tämän kuullessani liikuttua. Ja kun Michael laulaa "Every now and then I'm drawn to places where I hear your voice or see your face and every little thought will lead me right back to you" mulle tulee aivan pohjaton ikävä mun mummaa ja ukkia ja mummoa ja kaikkia, joita ei enää ole ja jotka ovat olleet niin tärkeitä mulle. Nytkin kirjoittaessa itkeä vollotan. Sovitaan, että mulla on nyt PMS, kun liikutun näin herkästi. PMS koko viisukauden...
Ring-a-ding-girl'in pisteet - Euroviisaat 2018 jakso 5:
Euroviisaat jakavat ohjelmassa pisteitä 1-10, ok, luovun tämän ohjelman kommentoinnissa viisupisteytyksestä ja toimin saman mallin mukaan. Mutta itsepäisenä viisuhörhönä pidän sen linjan, että annan vain kerran samat pisteet, eli kerran kymppi, kerran ysi jne. Taaskin hellyin sen verran etten kelleen antanut ykköstä (voi miten kiltti olen). Pieni rako piti tuossa seiskan kohdalla tehdä jakson muiden viisujen ja kärkikolmikon välillä....
Poppia ja
mieslaulua rivissä komeasti… ja comeback, jota ei olisi tarvinnut tehdä (viisun
vuoksi, ei esiintyjän), sellaista on tämä jakso. Itse asiassa tämä neljäs osa
on tähän mennessä puuduttavin ja tylsin. Nelospätkä olisi ihan karmea jos jaksoa ei pelastaisi SUPERHELMI!! Absoluuttista parhautta tänä vuonna on Unkarin
viisu, johon ihastuin jo Spotify-kuuntelulla kun tutustuin viisuihin ilman
videota. Nyt meinaan on rokrokrok, ykkössuosikkini tänä vuonna!! Mun musaa!! Ja
vielä omalla kielellä esitetty, ihan loistavaa!!! Miten mä vielä tätä hehkutan? Mahtuisiko tekstiin vielä pari huutomerkkiä? Kokeillaan!!!!! HEI HALOO UNKARI ON TÄMÄN VUODEN PARAS!! Tosin enhän mä oo nähnyt tätä livenä,
joskus rokimmat ovat vähän sliipatumpia viisulavalla kuin ennakkovideolla….
Mutta jospa nää tulee ja örisee ja mörisee yhtälailla kuin ennakoidusti, sit
kyl jeeeee. Mun on mietittävä miten meidän ”All aboard – Viisuristeily
Excel-aluksella” -teemaan sopivat Unkarin värit, tai no sopivat tai eivät niin siinä
on mun värit viisuillalle!!
Jospa nopeasti jotain kommentoisin jokaisesta, aiemmista jaksoista en ole ihan näin täsmällisen hienosti tehnyt analyysia, mutta nyt villiinnyn antamaan terävän viiltävää analyysia pisteytykseni perusteiksi. Mutta ensin pari videota...
Eli Norja... Esiintymässä toistamiseen Alexander Rybak, jonka Fairytale oli ihanan suloinen ja mainio viisu. Tällä kertaa viisu on "That's how you write a song"...
That’s how you write a song... or more likely:
That’s not
how you write a song. Nothing else to say.
Ja tässä se on, nyt nimittäin! En muista milloin ois ollut näin täsmälleen mun musamakuun pläjäytetty viisu kisaamassa. Ja tässä se nyt siis on. Unkarin AWS viisulla Vislat Nyár eli hyvästi kesä, toivottavasti ei kuitenkaan sitä vielä kun vasta kevät nyt... Mut hei nyt tukka heilumaan ja rokrokrok! Joku saattaisi jo vähän epäillä mun innostuneen, ja arvella tietävänsä kenelle menee mun 12 pistettä, douze points. Juu aika tarkkaavaista huomiota!
Euroviisaat jakavat ohjelmassa pisteitä 1-10, ok, luovun tämän ohjelman kommentoinnissa viisupisteytyksestä ja toimin saman mallin mukaan. Mutta itsepäisenä viisuhörhönä pidän sen linjan, että annan vain kerran samat pisteet, eli kerran kymppi, kerran ysi jne. Taaskin hellyin sen verran etten kelleen antanut ykköstä (voi miten kiltti olen). Ja ykkösviisu on kyllä aika lailla erityispisteytyspapukaijamerkkituplapiste ja plussat päälle -pisteytyksen arvoinen....
Ring-a-ding-girl'in pisteet - Euroviisaat 2018 jakso 4:
Ihan kiva harmiton viisu, mutta kyllähän ois ihan kiva jos osais laulaa…
Ukraina: Mélovin – Under the ladder
Ensin kuultuani tästä studioversion mietin livevideota katsoessani, että kyllä studiotekniikalla saadaan ihmeitä aikaan. Esimerkiksi jos vaikka joku ei osaisi laulaa kunnolla, studioversiolla hänet saataisiin kuulostamaan vaikka kuinka hyvältä. On se jännä juttu. Oo-o-o-ouuu. Jep.
Liettua: Laura Rizzotto – Funny Girl
Jahas, tämän jakson ”ihan kiva”. Ei huono laulu, ei huono laulaja, ei kuitenkaan jää mieleen mitenkään erityisenä elämyksenä. Näitähän on, joka vuosi. Itse asiassa: onkohan olemassa viisuja, joita kierrätetään vuodesta toiseen, mutta kukaan ei huomaa kun niitä edellisiä ei enää muista…
Norja: Alexander Rybak – That’s how you write a song
Miksi oi miksi. Alexander ja Fairytale, söpöyttä ja suloisuutta. Ja nyt... that's not how you write a song. Ihan soma on Rybak, mutta viisu ei ole mistään kotoisin eikä ees sieltäpäin.
Georgia: Iriao – For You
Okei. Joka vuosi pitää olla miehiä laulamassa porukalla klassista. Tää on sit se. Ihan kivasti laulavat.
Malta: Christabelle – Taboo
Joku on katsonut Gladiaattorin, Outolintu-leffasarjan, Nälkäpeli-leffasarjan ja pari muutakin jutskaa ja tehnyt videon. Sit siihen on pitänyt keksiä musiikki taustalle, ja on laitettu eri leffojen soundtrackit tehosekoittimeen, pistetty kunnon sekoitus päälle ja – tadaa. Se on tässä! Mut no ihan kiva ja jotain sellaista, varsinkin video. Taidanpa katsoa jonkun kivan leffan, jotain dystopiameininkiä. Viisusta ei niin väliksi vaikka en kuulisi uudestaan, kun on jo kuultu vuodesta toiseen ja niin päin pois.
Montenegro: Vanja Radovanovic – Inje
Ihan komea balladi, mukavat kansalliskaiut ja oma kieli – varma tapa saada mut pysähtymään kuuntelemaan, ennen kuin ehdin kipaista vessaan. Mulla on selkeästi vuodesta toiseen sympatioita Montenegroa kohtaan... Igranka on viisu, joka on vieläkin soittolistallani ja Rambo Amadeus, ai että oli mainio! Ring-a-ding-girl 💓 Montenegro, se on näköjään aika vakiojuttu!
Unkari: AWS – Viszlát nyár
Kirjoitanko vielä kerran tästä aiheesta? No, kts. ylempää, ja
Saara Aalto, Monsters, Suomen euroviisuedustus 2018. Tästä täytyy kirjoittaa ja sillä selvä. Nimittäin pystyn liikuttumaan aiheesta, innostumaan aiheesta ja yksinkertaisesti kirjoittamaan täysin sekopäisen blogi-tekstin aiheesta. Pystyn myös tähän kaikkeen yhtä aikaa, jatka lukemista jos et usko!
Aina puhuttaessa aiheesta Saara Aalto moni kertoo mulle miten ärsyttävä hän on. Ärsyttävyyttä he perustelevat mm. sillä, että Saara Aalto on ylipirteä, kuvittelee olevansa joku lumiprinsessa ja vieläpä julistaa sitä asiaa julkisesti, miten noloa, miten hän on niin tyytyväinen itseensä eikä yhtään ole vaatimaton jne. jne. jne. Tiedätte varmaan nämä perustelut, sekä te, jotka ette pidä Saara Aallosta ja te, jotka pidätte ja kuulette edellämainittujen kommentteja. Mielipiteet, jokaisella on omansa, eikä siinä mitään. Joku tykkää yhdestä asiasta ja joku toisesta. Seikka on saletti!
MUTTA sitten päästään tähän mun liikutuksen ja innostuksen sekaiseen avautumiseen aiheesta "it's my life, I'm ready to lead it, I'm gonna roll the dice, you better believe it...". Ensinnäkin aihe Suomen euroviisuedustus 2018 ja Monsters. Olen ihan täysin sydämin ja sekopäisen innostuneesti Saara Aallon edustuksen takana. Viisu on jokseenkin laskelmoiva, video varsinkin on laskelmoiva jne. Mutta ihan sama, kokonaisuus on aivan mahtava! En mä odota mitään torilla tavataan -huumaa ja supervoittoa, katsotaan nyt eka pääseekö edes finaaliin ja niin päin pois. Mutta tää on mahtava pläjäys, napakasti tuotettu, hyvä esiintyjä, kaikkea hienoa, oon niin ylpeä tästä edustuksesta. Hyvä Suomi!!! Taidan tänä vuonna viisujuhlissamme pukeutua SUOMEN väreihin!!
Seuraavaksi Saara Aallosta... Laitanpa tähän virallisen videon lisäksi kaupan päälle version, jossa Saara Aalto laulaa Monstersin 34 eri Euroopan kielellä. Ne kielet, mitä ymmärrän, ovat ihan uskottavia, ja kyllä muutkin menevät mulla läpi, uskon, että laulaa juuri kyseistä kieltä. Tämä video on herättänyt paljon wau-reaktioita ympäri Eurooppaa, olen ylpeä, että meillä Suomessa on wau-tasoinen artisti. Kuunnelkaa nyt tuota laulua... viisu riisuttu noin pieneksi ja paljaaksi, ja se on vähintään yhtä vaikuttava ja sydämeen käyvä kuin varsinainen viisuversio. Ja noinkin paljaana versiona laulaja loistaa ja vakuuttaa mut.
Mitä tulee Saara Aallon taitoihin, on niitäkin moni moittinut, eikä välttämättä taitoja vaan sitä miten hän osaa, mutta näyttää tietävänsä sen myös. No hei, miksi piilottaa taitojaan, miksi nolostella niitä? Miksei iloita ja loistaa, mikä siinä on noloa? Tähän pätkä brittien X Factorista, jossa Saara Aalto eteni kisan kakkoseksi asti, laitan tähän kuitenkin sen ihan ensimmäisen esiintymisen ohjelmassa. Eli koelaulu heti kisan alussa. Olenko ainut, joka tämän kuullessaan koki tunnemyllerrystä ihan kyyneliin asti? Oikeasti, kai joku teistä liikuttuu tällaisesta? Ihan sama, tämä on mun blogi ja tässä blogissa liikututaan usein kyyneliin asti ja se on hieno asia. Sielu puhdistuu liikutuksen kyynelistä, se pesee jotenkin mielen puhtaammaksi, tämä on mun tuntemus suuria tunteita herättävistä asioista. Ja tämä, esitys, tuomarien ja muiden koe-esiintymään tulleiden reaktiot, kaikki on ihan mahtavaa. Tai kuten Simon Cowell sanoi laulun loputtua: "That's how you do it!"
Saara Aalto. Hän on taitava ja edustava, ja ihanan just sitä mitä on. Kuten sanoin, oon joiltain kuullut, että hän on ärsyttävä ja liian pirteä ja miten noloa kun yrittää olla joku prinsessakeiju ja jotain... No hei miksei! On ihanaa kun on esiintyjä, joka on oikeasti hyvä eikä nolostele sitä, tuu jostain nurkan takaa anteeksipyytelevästi, että mä nyt vähän tässä tälleen laulan ja tää nyt on jotain keskinkertaista ja parhaani teen. Ei näin! On tultava huikealla asenteella, että tässä tulen ja olen mahtava ja onnellinen siitä mitä olen! Ei se tarkoita, etteikö olisi nöyrä ja ja kiitollinen siitä, mihin kykenee. Ja jos joku haluaa olla prinsessakeiju ja lumiprinsessa ja vaikka mitä, niin mitäs siitä, maailma tarvitsee ihania asioita. Minäkin olen Gondorin kuningatar, enkä häpeile sitä yhtään. Ei pidä pelätä olla ärsyttävä, jos vastassa on eläminen puoliteholla. En ihmisen pidä olla vähemmän kuin kokee olevansa sen takia, että on noloa ja ärsyttävää olla ylitsepursuava tai vaikka sitten hiljainen itsekseenolija, jos kokee sellainen olevansa. Muotit, jotka luodaan sen vuoksi ettei ärsytettäisi ketään tai oltaisi noloja, sellaiset pitäisi laittaa mureniksi... Tai kuten Monsters-viisussa lauletaan: "Now I'm gonna let in all the light, tear down the walls." Olkaa mitä olette. Jos se, mitä koette olevanne, ei loukkaa muita, ei ole rikollista tai muuten vaarallista, vaan jotain ihan tavallista: prinsessakeiju, kuvitteellisen maan kuningatar, hiljainen itsekseenolija rohkeutta arvostavassa maailmassa, rohkea, arka, mitä vaan, olkaa sitä. Jos olette vaikka aina haaveilleet olevanne Disney-prinsessa, menkää ja olkaa se, ja tehkää se vielä näyttävästi ja kunnolla! Antakaa palaa! Ei mulla muuta.
P.S. Oli mulla vielä yksi juttu. Joitain ihmisiä tuntuu häiritsevän se, että Saara Aallon elämänkumppani on nainen. Aikuinen ihminen rakastaa toista aikuista ihmistä ja ideaalitilanteessa jopa saa vastarakkautta, en ymmärrä mikä tässä on se kamala asia. Itse rakastan miestäni, Viisutiimin jäsen J:tä, ja hän rakastaa minua, ja se tekee elämästä ihan mahtavaa. On ihanaa rakastaa ja tulla rakastetuksi - oli ihmisen suuntautuminen mikä tahansa. Suurin niistä on rakkaus.
P.P.S. Yksi lapsistamme kysyi ala-asteikäisenä "mikä on homo?" kun oli kuullut koulunpihalla jotakuta haukuttavan "vi*un homo". Selitin, että on homoja ja heteroita, heterot tykkää pojat tytöistä ja tytöt pojista niinkuin isi ja äiti, homot taas tykkää tytöt tytöistä ja pojat pojista. Lapsi totesi, että aha, no miks sitä käytetään haukkumasanana, eihän toi oo mitään, ja käveli pois. En nähnyt lapsen reaktioissa tilanteeseen järkytystä tai tarvetta vuosien terapiaan vanhempana. Sen sijaan näin sen ajatuksen, mikä itsellänikin on: Eihän toi oo mitään. Täällä ei ole mitään nähtävää. Hajaantukaa.
Kolmas jakso Euroviisaita - ja aikamoista huttua mahtuu jaksoon, onneksi sentään jotain mainiotakin.
Traagisinta ja samalla koomisinta taisi olla Kypros - laulaja on Albaniasta, viisuntekijät, koreografi ynnä muut taustajoukot Ruotsista. Miksi tämä olisi Kyprosta edustava viisu? En ihan ymmärrä. Ja jos kerran ostetaan ja tehdään ostoedustus, niin miksei sitten tehdä jotain kiinnostavaa eikä puuduttavaa tylsyyttä. Kysyn vaan. Irlannin nuori Ronan Keating... eiku Ryan O’Shaughnessy on ihan söötti (en ollut yksin tämän mielleyhtymän kanssa, Euroviisaat-vieras Paradise Oskar kommentoi samaa) ja kappale soma ja rauhallinen - mutta niin rauhallineeeeeeeeen... Australian viisu on sarjaa "ihan kiva". Ihan hyvä ja pirteä laulaja, iloinen laulu ja... siinähän se oli, kiva. San Marino, voi jösses, no ne robotit mitkä videolla tanssivat, olisin voinut ottaa itselleni, ne oli söpöt. Romaniaa edustaa nuori Bonnie Tyler eli mainio ääni, kappale kivasti hiukka poppia rokimpi, kiva kun on muutakin kuin kepeitä höpönpöppöjä ja sellaista.
Tanskan viisun kohdalla aattelin, että jee, viikinkejä lavalla. Sit aattelin, että aika nössöjä viikinkejä lavalla. Vähän hei rouheampaa menoa tähän niin kyl ois wau-juttu. Nyt vähän jää sellaiselle melkein-tasolle. Ei ihan riitä vielä, mutta kyllä tää tämän vuoden lempparikamaa on. Tällaista:
Alankomaat... sieltä tulee taas mainiota kamaa. Common Linnets -duossa vuonna 2014 Calm After The Storm -viisulla hyvällä menestyksellä toiselle sijalle kisaillut Waylon edustaa tänään maata soolona, ja mainiolta kuulostaa. Just sitä mitä kaikkien ennalta-arvattavien balladien sekaan kaipaan. Tämä on tämän vuoden suosikkejani, mikä ei todennäköisesti yllätä ketään, joka on blogiani lukenut - innostun aina kun on jotain rokimpaa, jotain tykimpää, jotain ei-balladimpaa. Tässä sitä on. Kattokaa nyt jos epäilette mua:
Moldova! Moldova on ollut niin monta kertaa mainio, etten osannut muuta sieltä odottaakaan. Omaa väriä, kaikenlaista hauskaa maustetta, iloisuutta, tämä ilahduttaa mua! Napatkaa tekin päiväänne hymyä ja aurinkoa:
Ring-a-ding-girl'in pisteet - Euroviisaat 2018 jakso 5:
Euroviisaat jakavat ohjelmassa pisteitä 1-10, ok, luovun tämän ohjelman kommentoinnissa viisupisteytyksestä ja toimin saman mallin mukaan. Mutta itsepäisenä viisuhörhönä pidän sen linjan, että annan vain kerran samat pisteet, eli kerran kymppi, kerran ysi jne. Taaskin hellyin sen verran etten kelleen antanut ykköstä (voi miten kiltti olen).
Toinen jakso Euroviisaista, musiikkia on laidasta laitaan oopperasta rokimpaan, tylsyydestä huimaan intensiivisyyteen.
Varautukaa hämmästykseen, järkytykseen ja historialliseen tapahtumaan: Tänä vuonna nähdään semmoinen ihme, etten kannata Viroa viisuissa henkeen ja vereen. Ok, oopperalaulajansa on taitava ja kappale varmaan hieno, mutta ei vaan kolise nyt. Olen samaa mieltä tämän Euroviisaiden jakson vieraan Erica Backin, itsekin oopperalaulaja, kanssa: "Det kan funka hur bra som helst men jag måste säga att de är oftast den här, alttså låten, som är oftast så jättedålig". Eli usein laulu ei tee oikeutta laulajalle. Kuten tässä viisussa mokataan asioita: Elinalla on upea korkea ääni, hän pystyy laulamaan kauniisti ja puhtaasti korkealta - ja sitten laulu lähtee niin matalalta, ettei ääni edes pysty toimimaan vaikuttavasti.. Ja ihan omaa kommentointiani: tylsä, tämä tarvitsisi vähän jotain potkua, oikeaa orkesterisaundia eikä jotain syntetisaattori-playback-meininkiä, vaikka viron kieltä! Ja viisun pitäisi olla laulajalle sovitettu tai laulajan viisuun sovitettu, ettei tule tuollaisia ongelmia ettei laulajan ääniala ja viisu kohtaa sataprosenttisesti. Ei minkäänlaista HEJA!-fiilistä tullut tästä mulle.
Tsekkaa jos et usko:
Sitten Tsekin wannabe-JustinTimberlake, jolla ihan ei paukut riitä... Okei, svengiä on ja niinpäinpois, mutta vähän tykimpää pitäisi olla. Tää on sellainen light-funk-babyface-viisu, ja itse haluaisin vähän vakuuttavampaa... Tämän alkuperäissanoitus-versiota kuunnellessani mietin onko tänä vuonna erityisen paljon kirosanoja. Olen muutaman
viisun ei-vielä-ESC-siistityssä versiossa kuullut manailuja, kuten tässä tää ”But
steady plenty motherf**kers wanna eat my spaghetti”. Tua noin että mitä?
Viisuihin laulajan on pitänyt vähän siistiä suutaan ja somistaa sanoitusta,
kiroilu on kielletty Euroviisuissa. Nyttemmin poika uhkuu itseluottamusta
sanoin ”But steady plenty of these beauties wanna eat my spaghetti”. Eikä uhoa
enää ”Quit sweet talking me now baby I don't give a f**k” vaan kiukku on jo
laimennut, ”Quit sweet talking me now baby I don't give a damn”. Tämä varmaan
siksi, kun syytteet heilaa kohtaan ovat kenties lieventyneet. Nimittäin sen sijaan, että hän räyhäisi vielä ”You should've thought about me before you f**ked him at the club” hän moittii ”You should have thought about me
back when I was your man”. Jep. Kaikella sitä yritetään saada mediahuomiota
ennen varsinaista viisuskabaa, vaikka sitten hävyttömillä sanoituksilla. Ei tämä huono ole, ihan mukava poppis, kun ei ajatella miten idioottimaista miehistä uhoa sanoitus on ja miten vähän kappaleen sovitus ja muu toteutus tätä uhoa tukee. Kevytversio jostain, mikä voisi kolista mulle.
Tämän jakson suosikki on ihan kotiinpäin vetoa ja itsekehua, kävi miten kävi. Tuli voitto tai tappio tai keskivertotulos, niin pitäähän sitä omia kannattaa! Ja hyvähän tämä on, ei sillä, melko laskelmoidusti tehty menestyshakuisuudessaan, mutta tarttuva ja napakka viisu, tykkään. Eli näillä mennään, Saara Aalto ja Monsters:
Tämän jakson viisuista Itävalta osui ja upposi ihan kunnolla mulle. Nyt on nimittäin laadukasta kamaa! Laulajan ääni on sellainen, mistä tykkään, kappale hiukan liian balladipoljentoinen, mutta onneksi siinä on sopivaa potkua, joka kolisee mulle. Stydi, napakka, ja laatua niin laulajan tasossa kuin viisusovituksen ja videon tuotannossa. Ei mitään turhaa tai epäuskottavaa. Tämä on yksi tämän vuoden suosikeistani, hei mitä ihmettä, mulla on jo muutama suosikki, jotka ovat balladeja. Tämä vuosi jää historiankirjoihin siis useammallakin osa-alueella Virosta balladeihin....
Euroviisaat jakavat ohjelmassa pisteitä 1-10, ok, luovun tämän ohjelman kommentoinnissa viisupisteytyksessä ja toimin saman mallin mukaan. Mutta itsepäisenä viisuhörhönä pidän sen linjan, että annan vain kerran samat pisteet, eli kerran kymppi, kerran ysi jne. Kun kappaleita oli vain kahdeksan, hellyin sen verran etten kelleen antanut ykköstä (voi miten kiltti olen). Joo ja kahden parhaan jälkeen jätin pistevälin seuraaviin, olivat kuitenkin ihan eri kategoriaa nämä kaksi tämänkin jakson suosikkiani kuin muut kuusi viisua.
Ring-a-ding-girl'in pisteet - Euroviisaat 2018 jakso 2:
Kevät on pitkällä, Spotify on auttanut tutustumaan viisuihin ilman mitään havaintoa miltä esiintyjät näyttävät. Nyt on lauantai, väsyttää työviikon päälle, joten kahvi, limsa, sohva, telkkari ja Yle Areenasta Euroviisaat on mielestäni mainio idea.
Näitä katsellessa on fiilis, että katson edellisvuoden Euroviisaita, tai sitä edellisen, tai sitä edellisen.... pick a year. Ei hirveästi mitään uutta. Söpösti laulavia tyyppejä, mutta ei sen enempää, kiva ääni laulajilla, joilla tyhjähkö biisi, ja muutama helmi. Helmiä minun makuuni siis, mun suurimman suosikin tästä jaksosta Euroviisaat kommentoivat melko tylsyyslyttyyn. Minä taas jo ilman videota kuuntelin, että ihana viisu, ihana ääni, ihanat sanat - ja tämä vaikka kyseessä on balladi. Hei hoi ihmiset, pidän tänä vuonna balladista, ja niin kovasti, että nenäliinoja tarvitaan. Ja nyt kun näin videon... Kuulkaas, nostan Suomen pehmopaperiteollisuuden nousuun! Vai mitä sanotte tästä (okei, kysymys pitää lukea näin: mitä sanotte tästä jos on hyvää sanottavaa, muuten menkäätte kyynisiin itseihinne miettimään MIKÄ teitä yleensä koskaan liikuttaa kyyneliin asti, te kylmäsydämet 😉).
Liettua
Ieva Zasimauskaitė – When We're Old lyrics
Right from our very first kiss
I knew it'll end up like this
I'm not afraid to grow old
If I have your hand to hold
Euroviisaat jakavat ohjelmassa pisteitä 1-10, ok, luovun tämän ohjelman kommentoinnissa viisupisteytyksessä ja toimin saman mallin mukaan. Mutta itsepäisenä viisuhörhönä pidän sen linjan, että annan vain kerran samat pisteet, eli kerran kymppi, kerran ysi jne. Kun kappaleita oli vain kahdeksan, hellyin sen verran etten kelleen antanut ykköstä (voi miten kiltti olen). Joo ja kahden parhaan jälkeen jätin pistevälin seuraaviin, olivat kuitenkin ihan eri kategoriaa nämä kaksi tämän jakson suosikkiani kuin muut kuusi viisua.
Ring-a-ding-girl'in pisteet - Euroviisaat 2018 jakso 1:
