Seitsemäs harjoituspäivä Tukholmassa ja avajaismeininkiä

Eilen oli seitsemäs harjoituspäivä Tukholmassa. Lavalla kävivät suoraan finaaliin menijät, eli BIG5 (Espanja, Italia, Iso-Britannia, Ranska, Saksa) sekä isäntämaa Ruotsi. Harjoituspäivä oli siis aiempia lyhyempi, mutta syystäkin. Illalla oli perinteinen viisuviikon avajaisjuhla, Opening ceremony, jonka kiinnostavin kohta taitaa olla Red Carpet, eli viisuedustajien saapuminen punaiselle matolle.

Saksan Jamie-Leen toinen harjoitus

Ranskan Amirin toinen harjoitus. Telkkarin esikatseluohjelmassa kommentoivat kuinka Amir hymyilee ärsyttävän paljon. No höps, ihana kun hymyilee! Ja mikäs on hymyillessä kauniilla hampailla, varmaan työn kuvaan kuuluu hampaista huolehtiminen, hän on nimittäin ammatiltaan hammaskirurgi. Hymyile vaan Amir, kyllä maailmassa on ihan liikaakin mökötystä!

Eilen tosiaan avattiin viisuviikko. Aamupäivällä nostettiin kuninkaanlinnan luo lippusalkoihin kaikkien osallistuvan 42 maan liput. Heh, 42 osallistujamaata. Erinomaista. Sanoo Douglas Adams -fani. 

Red Carpet -fiilistelyä

Niin että nyt se on virallisesti alkanut, viisuviikko. Hei hoi, antaa palaa, nyt hörhöillään ja urakalla! Pitää ehkä ottaa hiustenkuivaaja tuulikoneeksi, kultatennarit jalkaan ja jammailla diggiloo diggiley!

Fiilistelyä viisuviikon lähtölaukaukseksi

Kuuntelin Spotifysta Itävallan edustajan Zoën musiikkia, mukavaa ranskankielistä poppista. Sitten, välttääkseni kotityöt jne, jatkoin tutkailua YouTuben puolella. Ja kas, löytyi vanha pätkä lasten laulukilpailusta liki kymmenen vuotta sitten. Kyllä hänet siitä tunnistaa, vaikka on niin pieni tuossa vielä. Ääni on kuitenkin jo kaunis. Tässä laulaa saksaksi, huomioksi eräille saksan kielen ihailijoille, kuten viisutiimin jäsen J.

Kaikkea sitä netistä löytyy. Ja kaikkea sitä jotkut innostuvat etsimään. Nyt on jotenkin innostus etsiä vaikkapa Zoën musiikkia... kuten tämmöinen ihana rrrrranskalais-chansonien hengessä leijaileva Quel Filou ja video Debut-albumin kappaleesta Danse avec moi. 

Mutta hei, tänään alkaa täysi sekoilu, totaalinen viisuvaihteella pyörähtäminen, ja rankasti. Tänään alkaa nimittäin viisuviikko!!!! Mietin just yks päivä töissä kahvipöydässä, että okei, voin olla vaikkapa jouluna töissä, ja juhannuksena, ja vappuna ja uutena vuotena, pääsiäisenä ja itsenäisyyspäivänä, nimeä juhlapyhä ja töissä olen jos lista niin sanoo. Mutta viisuviikonloppuna en halua olla töissä, piste, puolipiste, pilkku, huutomerkit ja vähän alleviivausta ja värikkäät kirjaimet. Ni. Tänään kun heräsin aurinkoiseen aamuun, oli jotenkin juhlava olo jo, tällä viikolla se tapahtuu, se koko musiikki-show-sirkus. Heräsin auringonpaisteeseen ja mielessäni pyöri.... No, sama kuin eilenkin, mistä se ilmestyykin jo ennen kuin saan silmät auki: "Take my hand and never let go, side by side we walk an open road... Unbreakable with hope in our hearts, step by step we’ll make a new start.." 

No, aamulla tuo ja päivät laulelenkin sitten kappaletta, joka on hurmannut mut täysin... "Dans un pays loin d’ici, à la recherche du paradis.. dans un pays loin d’ici on chante, on chante.." Tuossa kappaleessa on vaan jotain kauneutta ja keveyttä, kuin aurinkoinen kevätpäivä, jolloin on helppo olla ja mieli on kirkas ja kevyt. Kuuntelen tuota, enkä ajattele huolia ja arjen hankaluuksia, vaan juuri sitä hetkeä ja auringonsäteitä, hyvää mieltä. Kuulostaa ehkä pöhköltä, että yksi laulu voi tehdä sellaisen olon, mutta niin se vaan tekee. Ihmettelen sitä itsekin. Keveys, joka mieleeni hupsahtaa kun viisu soi, on sellainen, mistä olen pitkään haaveillut kaiken stressin ja touhotuksen keskellä. Pudotin muuten pari päivää sitten yhden klassikon kaikkien aikojen top 10 -listaltani, ja tämä nousi sinne. Etsii vielä sijoitustaan listalla, mutta siellä se nyt on. Vielä ei ole kisattu ekaa semifinaaliakaan, eikä tiedä pääseekö tämä finaaliin, mutta aivan sama. Mulla tämä läpäisi aikamoisen karsinnan ja pomppasi kaikkien aikojen viisujen joukkoon. Kiitos, Itävalta, perhekin kiittää, kun äiti ei vaan makaa reporankana ja voimattomana kotona ja sano vaikkapa pyöräilyretkiehdotuksiin, että en jaksa menkää te... vaan pomppaa pyörälle ja sit mentiin, kevääseen ja aurinkoon. Näin kävi lauantaina, kun olin pikkasen tykittänyt Loin d'iciä, ihan muutaman kerran... 

Nyt kun on viisuviikon maanantai ja fiilistelen keväisessä auringossa oloa, mä tavoitan jotain siitä lapsuuden jännityksestä ja täpinästä kun odotti joulua. Ajattelen jo huomista, ja miten jännittävää se on kun kerrotaan finaaliin päässeet. Sitä vaan pidättää hengitystä melkein, ja hokee mielessään (ja ääneenkin) omia suosikkejaan, ja toivoo, että oikeiden maiden liput ilmestyvät ruutuun. Ja kun on enää pari paikkaa jäljellä ja monta omaa suosikkia, sitä miettii, että voi ei voi ei... Ihan hirveä jännitys, vähän kuin hetki ennen joulupukin tuloa. Oonko ollut kiltti, saankohan lahjoja, pääseeköhän se yks ihan huippuviisu finaaliin, saanko sen eniten toivomani lahjan, tönäiseeköhän se klisheinen tylsä viisu sen yhden huippuviisun finaalista pois... Euroviisut on mun joulu. Ja se juhannus ja vappu ja kaikkea. 

Nyt tästä Zoë-innostuksestani tuli mieleen vielä yksi ajatus viisuista: Viisujen alkuperäinen tarkoitus oli keksiä televisio-ohjelma, joka kiinnostaisi ihmisiä eri maissa, olisi kevyttä viihdettä, joka toisi iloa ja yhtenäisyyttä sodan jälkeiseen revittyyn Eurooppaan. Vuonna 1955 syntyi idea Euroviisuista, idea sai mallia Italiassa vuonna 1951 aloitetusta San Remon laulukilpailusta. Tarkoitus oli tarjota ihmisille viihdettä ja samalla esitellä musiikkia eri Euroopan maista. 

Viihdettä viisut yhä ovat, tyyli tosin on muuttunut matkan varrella paljon - ja matkaa on ollut, tänä vuonna on juhlavuosi, Euroviisut täyttävät pyöreät 60 vuotta. Ja yhä kisa esittelee eri maiden musiikkia, välillä tosin tuntuu, että kaikki kappaleet ovat samasta (ruotsalaislauluntekijöiden) hittiputkesta, oli sitten maa mikä tahansa. Mutta joskus sitä vaan löytää helmiä, niiden kivasti viihdyttävien perusviisujen seasta pompsahtaa esiin jotain suunnattoman hienoa. Ei sitä ehkä yhtäkkiä vaan keksisi, että kuuntelenpa sellaista itävaltalaislaulajaa kuin Zoë, tai etsin YouTubesta Koza Mostran videoita kesäistä aurinkomieltä tuomaan, tai löytäisi piristävää tunnetta, että maailma voi olla kaikille kiva paikka kuten Pollapönkin mielestä on mahdollista, kaikenlaista sellaista sitä viisuista hoksaa ja oivaltaa. Jo vuosia sitten viisut olivat mulle kova juttu, kun harjoittelin Herrey'sin tahtiin hienot tanssikuviot tai tanssin vähän rauhallisemmin, hitaita nojaillen Johnny Loganin tahtiin... oli muuten tosi kova hitti silloin kun olin kielikurssilla Eastbournessa kesällä 1987, muistan tanssineeni tätä mm. erittäin pitkän itävaltalaispojan kanssa, jolla jostain syystä oli kaulassaan roikkumassa jättikokoinen tutti. Jep. Viisut yhdistävät, viihdyttävät, luovat muistoja ja auttavat löytämään musiikkia, josta ei muuten olisi aavistustakaan. 

Niin että jos joku kysyisi multa, mitä Euroviisut mulle merkitsevät, miksi olen niistä niin innostunut, niin tuossahan se aika tarkalleen tulikin kuvattua. Euroviisut ovat iloa, musiikkia, hassuja esiintymisiä, liikuttavia esiintymisiä, muistoja, tässä hetkessä koettuja asioita, jotka tulevaisuudessa ovat niitä ihania muistoja, yhteisyyttä viisutiimin ja sen nuorisojaoston kanssa (kiitos teille, rakas jäsen J, ihana ystävä jäsen P ja erinomainen nuorisojaosto, jäsenet E1, E2 ja E3), naurua, mukavien juhlien suunnittelua, kyyneleitäkin, tuulikoneita, helmiä ja myötähäpeää... Ja kuten sanoin, yhdessä koettua, se on mulle ihan valtavan tärkeä ja rakas asia viisuissa. Yhdessä, sekä laajalti koettuna yhtenäisyytenä - Good evening Europe - että pienessä, oman perheen ja ystävien kanssa vietettyinä viisuiltoina. Oli hienoa käydä viisuissa paikan päällä, kokea se hulina ja mediasirkus ja auringonpaisteiset päivät kun kaikki oli iloista ja dingdong, mutta kyllä paras viisuilta on se, kun kokoonnutaan kotona television ääreen porukalla, otetaan jokainen illan esiintyjien lista, kommentoidaan, annetaan pisteitä ja lopuksi jäsen J tekee hienon excel-taulukon ja selvitämme viisutiimimme voittajat - ja arvoimme onko Eurooppa ollut todella väärässä meihin verrattuna. 

Ja sitä on luvassa tällä viikolla!!! Ihana elämä, tai kuten Sandra Kim laulaisi, J'aime la vie.

ps... pitäähän sitä laittaa pieni tietoisku Sandra Kimiin liittyen... Hän oli 13-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin viisuvoittaja. Sellaiseksi hän myös todennäköisesti jää, sillä viisuihin tuli vuonna 1990 ikäsääntö, jonka mukaan osallistujan on oltava semifinaaliin & finaaliin osallistuessaan vähintään 16-vuotias (kansallisessa karsinnassa voi olla 15-vuotias, kunhan ennen varsinaisia viisuja täyttää 16). Että semmoinen tietopläjäys. Menkää ja rakastakaa elämää, moikka kunnes taas viisuhörhöilen täällä!

Kuudes harjoituspäivä Tukholmassa

Eilen oli Tukholmassa kuuden harjoituspäivä, harjoittelemassa kolme finalistia plus toisen semifinaalin edustajat. Yksi kovasti odottamani oli Saksan Jamie-Lee Kriewitz, ja hyvältä kuulosti, hyvin osaa laulaa ja on ihan yhtä söötti kuin koko ajan ollutkin. Hyvä Saksa! Ilmeisesti viisutiimi kokonaisuudessaan kannattaa Saksaa tänä vuonna... Tosin jäsen J kannattaa Saksaa aina, vaikka siellä olisi hemmo lavalla päällään mölisemässä, olen tämän sanonut ennenkin. Insinöörit Saksan puolesta!

Irlannin toinen harjoitus... Viisu on kammottavan ennalta-arvattava, äärimmäisen klisheinen, oikein perusviisukaavalla tehty JA aivan hurmaava, tarttuva, aurinkoinen viisu, jota huomaan laulelevani mielessäni jatkuvasti. Tämä laulajahemmo, Nicky Byrne, on muutekseen entinen Westlife-laulaja. Huomattavasti komeampi kyllä nykyään... 

Saksan viisussa mennään satumetsään, siltä lavashow näyttää. Yksi suosikeistani tänä vuonna, ja kuten oon sanonut, erityisesti esittäjän vuoksi. 

Ja lopuksi muutamia vuosia taaksepäin viisulavalle... Pernilla kertoi tämän laulun olevan omistettu äidilleen, joten tällä toivotan kaikille äideille ja mummeille

Hyvää Äitienpäivää!

Viides harjoituspäivä Tukholmassa

Viidentenä harjoituspäivänä Tukholmassa lavalla kävivät ensimmäisen semifinaalin kaikki 18 kisaajaa sekä kaksi suoraan finaaliin menijää, Ranska ja Espanja. Kuusi maatahan pääsee suoraan finaaliin, ns. BIG5, eli viisi viisujen suurinta rahoittajamaata ja isäntämaa.

Tässä tiivistelmävideossa keskitytään Ranskaan ja Espanjaan, viisutiimin jäsen P on tainnut hieman ihastua Ranskan Amiriin, joten hän varmasti on tyytyväinen tästä.

Ranskan Amirin haastattelu backstagella - onpa hyväntuulinen hemmo! 

Ranskan Amirin lavaharjoitukset ja kommentti kappaleestaan. Ranskalla ei ole turhia krumeluureja näköjään lavashow'ssa, mies ja laulu ja näillä mennään. Mut mikäpä siinä, kun sekä mies että laulu ovat mainiot. Itse oisin kyllä voinut kuunnella tän laulun kokonaan ranskaksi, nyt on sekä ranskaa että englantia. 

Bosnia-Hertsegovinan tiimillä näköjään piikkilanka-aita erottaa rakastavaiset - kunnes räppäri paukahtaa lavalle ja sit sellistikin riehaantuu. Tai jotain. Tästä tykkään kyllä, itsepäisen itsepintaisesti kun tsemppaan omalla kielellä laulettuja, ootte ehkä huomanneet mun muutaman kerran maininneen asiasta. Oon miettinyt tykkäisinkö tästä englanniksi laulettuna näin paljon, enkä osaa sanoa. Tjaah. Todennäköisesti en, mutta sitten tämä olisikin ihan eri viisu. 

Montenegron toinen lavaharjoitus. Oon joskus miettinyt erityisesti rock-bändien kohdalla, miten onnistuvat eläytymään tosissaan tilanteeseen, kun soitto ei tule livenä. Viisusääntöjen mukaan kun musiikki ei voi olla livenä soitettua, vaikka esiintyjä itse välttämättä haluaisi. Tämä sääntö tuli voimaan vuonna 2004:

"In 2004, all live music was banned; even artists on stage were not allowed to play their instruments live, even if they explicitly voiced their wish to do so. This live music prohibition is still in place."

Sinällään ymmärrettävää, voisi kuvitella kisan kestävän holtittoman pitkään, jos joka esiintyjälle viritettäisiin kaikki varustelut. Voin silti kuvitella tämän tuntuvan vähän hassulta joidenkin mielestä.

Viron Jüri Pootsmann on kyllä kerta kerralta lavalla itsevarmempi ja parempi. Kun oon katsonut esiintymistään Viron karsinnoista asti, oon huomannut miten hän jotenkin kehittyy kerta kerralta. Ja nyt tämä toinen lavaharjoitus on ihan loistava, hyvä Jüri! Heja heja!

Kyproksen Minus One on kyllä tänä vuonna yksi mun suosikeista, top kympin kärkisijoilla. Jotenkin tykkään tästä kokonaisuutena, viisu ja bändin meininki. En tiedä mitä tekevät tälle kappaleelle, mutta miten tuo kertosäe kuulosti rokimmalta ekassa harjoituksessa, vai oliko mun korvat vaan jollain toisella kuuntelumodella sitä katsoessa... Tää finaaliin, kiitos.

Sitten aurinkoa päivään! Alankomaiden viisu on tänä vuonna aivan hurmaava, ja koko esitys. Ihan kuin hupsahtaisi jonnekin 1960-luvulle kun sitä katsoo. Autenttisuutta lisää lyhyehköt housunlahkeet ja kitaran pitäminen korkealla, liki kainalossa. Tästä tulee niin hyvälle tuulelle aina. 

No nyt! Kreikan toiset lavaharjoitukset, ja hyvältä näyttää ja kuulostaa! Kansallisia mausteitakin on sopivasti, ja vaatteet päällä, ajattelin ensin, ei vesirajahametta. Sitten katsoin loppuun asti... Äänestä huomaa kyllä, että sali on yleisöstä tyhjä, viisutiimin jäsen J:kin kommentoi, että aika raju kaiku.

Suomi sitten... Hyvä meininki, ja silleen. En kyllä ole ihan varma tykkäänkö tuosta Sandhjan esiintymisasusta, mut hei, taas Minna Parikan puputennarit, eri väriset kuin edellisissä harjoituksissa. Niin söpöt! Jep, keskityn olennaiseen, mulla on sellainen taito. 

Paras viimeiseksi. Itävällan Zoë viisulla Loin d'ici. Sanoin just viisutiimin jäsen J:lle, että on viisun oltava hyvä, kun suurinpiirtein sadannella kuuntelukerralla tulee kylmät väreet ja liikutuksen kyyneleitä meinaa tirahtaa silmäkulmiin kun on niin kaunista. En tiedä mikä tässä on, mutta tää vaan kolahtaa mulle aivan holtittoman kovaa. Ja tuo lavashow on niin mun mieleen, ei mitään hulinaa ja hälinää vaan tuo ihan taustavideo ja laulaja joka osaa laulaa, se kun ei aina näissä mittelöissä ole edustajan olennaisin taito... Tämä on ihana ihana ihana ja tämän on vaan ihan pakko mennä finaaliin. Mä käsken. Ni.

Ja huomenna lisää...

Neljäs harjoituspäivä Tukholmassa

Eilen oli neljäs harjoituspäivä Tukholmassa, toisen semifinaalin toisen puoliajan viisuedustajat. Tässä on muutama hyvä ja muutama ok ja muutama blaaaaah... Tuossa tiivistelmävideossa meininki näyttää hyväntuuliselta ja aikamoinen tohina siellä on käynnissä. Tykkään näistä taustatyön esittelyistä, se hetki kun esiintyjät ovat lavalla, on kuitenkin niin pieni osa koko tuosta sirkuksesta.

Lavaharjoitukset erittäin tiiviinä pakettina

Tanskan edustajapoppoo Lighthouse X esitteli backstagella pukeutumistaan... "... and... this is a plastic bag." Nyt jos käyttäisin hymiötä, tähän tulisi sellainen, joka nauraa silmät ristissä.

Tanskan ensimmäinen lavaharjoitus... ja Lighthouse X:n kommentit kappaleesta. Aivan täydellinen viisuksi, maailmanparannusta ja kaikkea! "We can all make a difference if we choose to do so. It might be a small change, but it can have a huge impact on others. So, let's all be soldiers of love." Ja tää sujuvasti vuorotellen lausuttuna, toisen ajatusta täydentäen... Voiko tämän paremmin täyttää viisukriteerin "maailmanparannus". Hiukan hömpänpömppää koko kappale, mutta olen kyllä heikkona tähän. Top kympissä, ehdottomasti.

Varsinkin kun saan tästä vahvat fibat Tanskan viisuvoittajaan vuonna 2000 - Olsen Brothers viisullaan Fly on the wings of love. Ei itse kappaleesta niinkään, mutta sen saundista ja tuosta lavashow'sta.

Georgian poppoo backstagella, mukavan oloinen tää haastateltava, huumorintajuinen. Mikä nyt ei vaikuta kappaleen tasoon, mutta onpa sentään hyvä, kun on top kympissä, ettei ole yltiöärsyttävä tiimi. Nuo muoviset varusteet lavalle ovat hassu ja mainio idea!

Astetta rokimpaa, hyvä. Pidän tästä jatkuvasti enemmän, kuuntelu kuuntelulta. Mulla on nyt kolmen rokimman lempparitiimi, Georgia, Kypros ja Montenegro, joiden pääsyä finaaliin jänskään nyt kovasti! Jos mahdollisuuksia mietin, niin pidän näistä kolmesta todennäköisimpänä läpimenijänä Kyprosta, Georgia on ehkä ja Montenegro aika siinä ja siinä... Mutta olen mielelläni väärässä epäilyjeni kanssa, jos kaikki menevät kirkkaasti jatkoon finaaliin.

Kolmas harjoituspäivä Tukholmassa

Tämän päivän harjoitukset eivät aiheuttaneet mussa niin suurta innostusta kuin eilen ja toissapäivänä. Ei Top 10 -suosikkejani tänään, vaikka ihan hyviä kyllä. Tsekataan nyt kumminkin mitä treeneissä on tapahtunut - semitylsät semifinaali-treenit on sentään parempi juttu kuin täysin Euroviisuton päivä! On tuossa videolla kyllä kiinnostavaa tuo soundcheck-studion, sound check room, esittely. Eli soundcheckit tehdään eri tilassa, ei lavalla, niin että homma on selvä jo lavalle mennessä. Kätevää. Muutenkin tuo taustatyön esittely on kiinnostavaa, valmistelujen ja muun.

Lyhyet pätkät kaikista eilen harjoitelleista maista. Tykkään päivä päivältä enemmän Irlannista. Australian Dami Imillä on upea ääni, kappale vaan ei ole ihan mun lempparikamaa. Odotan tälle kyllä menestystä jossain määrin.

Dami Imin ääni on tosiaan hieno. Ja kuulemma puku on jotenkin erittäin tärkeä esitykselle... jänskää nähdä millainen. 

Australian ensimmäinen lavaharjoitus ja Dami Imin kommentteja osallistumisesta viisuihin

Irlannin Nicky Byrne backstagella: Eurovision Song Contest feels like the Olympic Games

Irlannin ensimmäinen lavaharjoitus. Mä niiiin tykkään tästä, on toki perus-viisu, maailmanparannus-tsemppausta, mennään kuulkaas auringonpaisteeseen seisomaan niin kaikki on ihanaa! Vähän sama meininkin kuin Tanskan Lighthouse X:n viisussa. Mutta hei, miksi ei! Onhan se ihanaa jos on vähän enemmän iloa, vähän enemmän aurinkoa, vähän parempi maailma, vähän onnellisempia ihmisiä, antaa tulla vaan tämmöistä! Ja jep, kohdassa 0:42 meni vähän mönkään laulu, mut osoittaako sen huomaaminen vain sen, että mä selkeästi kuuntelen näitä liikaa etukäteen... Heh.

Ja jottei kenellekään jäisi epäselväksi, niin selvitys mikä on melkein-kaimojen ero - Suomen Sandhja ja Serbian Sanja. Sandhjalla on D ja Sanjalla ei. Olennaista tahi ei. Nyt tiedätte.

Toinen harjoituspäivä Tukholmassa

Voi että ja hitsin pillit, tätä kun katselee tulee ihan kamalan innostunut olo... Ai että! Niin hyvältä näyttää ja kuulostaa, että tohkeilen täällä ja odotan tiistain semifinaalia. Niin loistavia viisuja kisaamassa! Tosin kun noin monta mun suosikkia mukana, pelkään pahoin, etteivät kaikki pääse finaaliin. Varsinkaan ne hieman erikoisemmat, noin viisugenrenä, Montenegro ym. Itse asiassa on kahdeksan, jotka haluan tästä semistä finaaliin, joten ei ole todennäköistä, että kaikki pääsevät. Eli jännitän.... Mietin miten onnistuu livelaulut kiinnostavilta esiintyjiltä, ja studion soundchekissä kuulostivat kyllä hyvältä, Minus One (Kypros), Jüri Pootsman (Viro), ja Bosnia-Hertsegovinan tiimi. Zoën esiintymistä ei harmi kyllä kuullut tässä vielä, mutta katsotaanpas lisää toisen treenipäivän videoita...

Wau! Suosikkini näyttävät aivan mahtavalta. Ja kuulostavat. Tästä ekasta semistä tulee aivan mahtava! Ja ihanaa, Itävallan Zoëlla on taustalla ennakkokatseluvideosta tutut kukat ja kaikki. Ja vitsit, kaksi rokimpaa samassa semissä... Mietin alkuvuodesta, että ehkä tulee tylsä viisuvuosi, mutta ei tosiaan siltä vaikuta nyt kun on tehokuunnellut näitä. Tosin mikään vuosi ei varmaan pääse lähivuosissa huippuvuoden 2010 tasolle, yks parhaita koskaan. Kelpo vuosi tästä tulee kyllä!

Bosnia-Hertsegovinan tiimin haastattelu backstagella: Friendship is the key

Komeaa kuunneltavaa... Ja lisää haastattelua. Tässä löydetään selkeästi maailmanrauha ja kaikkea. Hyvä niin!

Montenegron Highway backstagella. Mikään ei ole niin mainiota kuin pieni laulunäyte (jos osaa laulaa). Osaavat ihan kivasti. Tämän semifinaalikohtaloa jännitän kovasti, mä laittaisin ihan selkeästi finaaliin, mutta entä koko muu viisukansa...

Montenegron Highwayn ensimmäinen lavaharjoitus. Astetta rokimpaa, mainiota, Montenegro. Montenegro on kyllä ollut ihan mainio useampanakin vuonna (erityisesti legenraarinen Euro Neuro, Rambo Amadeuksen esittämä viisu vuodelta 2012). Tästä Highwayn viisusta tykkään, rokrok!

Pootsmann. Jüri Pootsmann. James Bondin seuraaja.

Oih ja voih ja miten jotain näin suloisen ihanaa! Tästä tulee niin hyvälle mielelle, mä olen ihan rrrrakastunut tähän viisuun. Kepeää, kaunista, entisaikojen viisujen tyyliin. Tämän on vaan ihan pakko päästä finaaliin tai saan jonkinasteisen hepulin. Eli odottakaa jännityksellä tiistain semifinaalin tuloksia.

Jep. Just niin hyvä kuin odotinkin. Ja ihanaa kun on nuo kukat ja kaikki, toivottavasti on hyvin samankaltainen kuin se esikatseluvideon tausta... elleivät keksi jotain vielä hienompaa. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että on esikatseluvideon mukainen. Tuleekohan varsinaiseen esitykseen tuulikoneita helmoja hulmuttamaan? Kyllähän nyt tuulikone kuuluu jokaiseen itseään kunnioittavaan viisuesitykseen... I'm ready, bring on the wind machine!

Kyproksen Minus One backstage-haastattelussa. Tulevaisuuden tavoitteina mm. Euroviisut ensi vuonna Nikosiassa  ja baariin meneminen. Siinähän sitä.

Oonko mä jotenkin tottunut kappaleeseen ja kestän paremmin kertosäkeen humppapumppaa (kun a-osa on kumminkin parempi) vai onko tätä sovitettu uudestaan... Kuulostaa nimittäin hyvältä. Valoja, anyone, ihan komeat kulissit on Tukholmassa.

Nyt on nähty ensimmäisen semifinaalin ensimmäiset harjoitukset, kaikki osallistujat. Ja nyt odotellaan tiistaita, saa nähdä miten käy! Jos mun toiveet käyvät toteen (no tuskin käyvät, siellä on näitä ihan varmasti jakoon meneviä, esim.  vaikka päällään seisoen laulaisivat takaperin kansanlauluja), muttasiis JOS mun toiveet käyvät toteen, finaaliin tästä menevät, esiintymisjärjestyksessä lueteltuna:

Suomi

Kreikka

Alankomaat

Unkari

Kypros

Itävalta

Viro

Montenegro

Islanti

Bosnia-Hertsegovina

Ensimmäinen harjoituspäivä Tukholmassa

Ensimmäiset harjoitukset pidetty, harjoittelemassa yhdeksän maata - ensimmäisen semifinaalin ensimmäisen puoliajan esiintyjät: Suomi, Kreikka, Moldova, Unkari, Kroatia, Alankomaat, Armenia, San Marino ja .

Koko tämän vuoden homman aloittaa Suomi, Sandhjan viisulla Sing it away. Hyvin sai Suomi aikaa tältä harjoituspäivän videolta, viidestä minuutista yli minuutin. Hyvä hyvä! Ja zoomikuva Sandhjan jalassa oleviin Minna Parikan puputennareihin, on ne söpöt! <3

Kreikan naislaulajien laulu kuulosti oikein mainiolta noin livenä ilman mitään taustojakin. Tykkään kyllä viisustaan. San Marinon Serhat ei kuulostanut ihan niin leonardcohenimaiselta tuossa harjoituspätkässä kuin ennakkokatseluvideolla.

Ihan kivaa katsottavaa -osastolla ovat tässä ekan semin alkulohkon porukassa ainakin Unkarin Freddie ja Alankomaiden Douwe Bob poppoineen. Jälkimmäisen viisu kolahtaa mulle paremmin, Douwe Bobin Slow down on itse asiassa mun kärkikympissäni tänä vuonna. Paljon vaan Alankomaille ruutuaikaa, kiitos!

Harjoitusten "mitä ihmettä" -palkinnon saa Armenian Iveta... Kyllä mulla vois vilpoisa olo tulla - ja nolo olo - kun hilppaisin menemään uimapuvussa (tai mitä lie jumppapukua naisen asu muistuttikaan) pitkin isoa hallia. No, tyylinsä kullakin, olisin kyl studioharjoituksissa ennen lavalle menoa ehkä vähän reisiäni peittänyt. No toisaalta, jos on esittelykelpoiset reidet, se ois tosiaan ehkä vähän eri juttu pitkäkinttuisen esittellä komeita koipiaan kun mun ns. persjalkaisen...

Seuraavaksi sitten päästään katsomaan miten harjoitukset sujuvat toisen semin kakkoslohkolta: Tsekki, Kypros, Itävalta, Viro, Azerbaidzan, Montenegro, Islanti, Bosnia-Hertsegovina ja Malta. Eli siinä pätkässä on mun kärkikympistä peräti neljä maata (Itävalta, ihan ykkönen nyt, jänskään miten onnistuu livenä laulu, pysyykö ykkösenä vielä, sekä Kypros, Bosnia-Hertsegovina ja Montenegro).

Itse asiassa tässä ekassa semifinaalissa on kuusi mun kärkikympin kappaletta, eli hyvä semi tulossa!

Tiivistelmä päivän harjoituksista:

Sitten pätkiä harjoituspäivästä... Täysin puolueellisesti valittuja, eli niitä mistä itse tykkään.

Douwe Bobin (Alankomaat) sound check ennen lavalle menoa:

Pätkä Alankomaiden harjoituksesta ja Douwe Bobin viesti kappaleensa merkityksestä:

Sandhjan haastattelu backstagella:

Suomi ensimmäisenä harjoituksissa lavalla  ja Sandhjan viesti kappaleensa merkityksestä:

Kreikan Argo lavalla ja viesti kappaleensa merkityksestä:

Viisupuntarointia viisujen alla

Olen tehokuunnellut kappaleita siivotessa, autoillessa ym. Välillä joku kuulostaa hyvältä ja välillä tylsemmältä, välillä jaksaa jonkun kuunnella, sitten on monia, joiden yli jo soittolistalla hyppää suosiolla, ei jaksa...

Pohdiskelin vähän mitkä olisivat viisupuntarini kärkikymmenikkö, tässä tämän päivän lista, eikä missään paremmuusjärjestyksessä vaan ihan sikin sokin.

Alankomaiden hyväntuulisuus-viisu, hauska tyyli ja saa mut iloiseksi, hyvän kappaleen merkki mun puntariarvioinnissa

Montenegron astetta rokimpi, näistä tykkään aina, balladien ja maailmanparannuspoppisten sekaan vähän jytinää, kiitos

Kypros, myös astetta rokimpi (mutta miksi oi miksi kertosäkeessä lähdetään humpalle?)

Astetta rokimpaa myös Montenegrosta, tämä on jotenkin hypnoottinen... Montenegro on viime vuosina ollut ihan huiman hieno viisumaa, ei mene sillä helpoimmalla linjalla kappalevalinnoissaan, mun kyseisen vuoden viisupuntarin menestyjiä olleet mm. vuonna 2012 Rambo Amadeus viisullaan Euro Neuro ja yhä mun soittolistoilla pyörivä Who See'n & Nina Žižićin Igranka

Saksan Jamie-Lee on yksi suosikkiesiintyjistäni tänä vuonna, kappale ei ihan niin kovasti kolise, mutta huomasinpa yhtenäkin päivänä lauleskelevani tätä kun jäi päähän pyörimään

Ranskan viisusta tykkään, ja alkuperäiskielellä sentään osassa kappaletta, parhautta aina

Itävallan viisu on suloinen ja aurinkoinen - ja vielä ranskaksi: kärkisijoilla puntarissa, ehdottomasti (ehkä jopa ykkönen, tämän päivän fiiliksillä, tämän valoisuus tekee mut iloiseksi)

Tanska. Daniel Radcliffe & Olsen Brothers - Fly on the wings of love... Eikun... Perusviisu, maailman parannus ja sen semmoista - ja tulen tästä iloiseksi, joten nousee puntarin kärkisijoille

Kansalliset mausteet, kansallista kieltä sanoituksessa... mun hurmaaminen on näin helppoa! Kreikan viisu taas mun puntarin kärkikympissä

Yllätyin itsekin miten kovasti tykkään Bosnia-Hertsegovinan tämän vuoden sillisalaatista - on oopperaa ja selloa ja räppiä ja kaikkea, mitä yhteen kappaleeseen ovat keksineet tunkea. Ja tykkään. Ja ehkä huomaatte taas yhden jutun: alkuperäiskieli

Ja vielä yhdestoista... 

Ei parhaita Viron viisuja viime vuosina, mut kyl Jüri "James Bond" Pootsmann puntarissa ainakin mainintasijalle pääsee, jo ihan sen vuoksi kun olen puolueellinen ja ihan vaan sen vuoksi kannatan Viroa kun se on Viro

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

Selasin Facebookia ja uutisvirtaan pläjähti Kyproksen viisuedustajan, Minus Onen, päivitys. Olivat juuri muutama tunti sitten lähdössä Tukholmaan. Se kolautti tajuntaan ajatuksen, että viisut ovat jo ensi viikolla! Aivan mahtavaa, tuli heti ihan loistavan iloinen mieli.

Mutta hitsinhitsi, nythän mä vasta hokasin, että kaikki järjestelyt ovat kesken! Tai enemmän kuin kesken, aloittamatta!! Mitä syödään, minkä maan väreihin pukeudun, kaikki sellainen. Juomakoordinointi - no ainakin saksalaista valkoviiniä, koska Saksan viisu, tai eritoten viisuedustaja, on niin mainio. Kaikkea kivaa suunniteltavaa ja touhotettavaa.

Mulla on onneksi ensi viikolla tiistai ja torstai aamuvuorot, silloin semifinaalit. No, toivoin aamuvuoroja, ja lauantaita ja sunnuntaita vapaaksi, ja toiveet toteutuivat. Tiistaina heti viisukisailun alkuhulinoissa päästään jännittämään, Suomi on ensimmäisessä semifinaalissa kilpailemassa, ensimmäisenä esiintyjänä. Vähän kehno paikka, pöh ja höh, asiasta päättäneet. Nykyäänhän semifinaalipaikat arvotaan niin, että arvotaan kumpaan semifinaaliin osallistuu ja semifinaalin ensimmäiseen vai toiseen puoliskoon. Järjestävä organisaatio saa sitten päättää näiden puoliaikojen esiintymisjärjestyksen. Olisin toivonut hieman parempaa paikkaa Sandhjalle. Toivon kyllä, että pääsisi finaaliin, hyvä laulaja ja hyvän fiiliksen viisu.

Suomella on kyllä siitä hyvä tilanne, että meidän semissä on mm. Viro, josta voi tulla mukavasti ääniä. Semifinaaleissa saa antaa äänensä sen semifinaalin osallistujille, jossa oma maa kisaa, ja tänä vuonna Suomi ja Viro ovat samassa semissä. Lisäksi meidän semillemme saa antaa ääniä myös Ruotsista, suoraan finaaliin pääseville maille on arvottu semifinaali, kummassa voivat äänestää. Tiistain semifinaalissa äänestävät Espanja, Ranska ja Ruotsi. Nämä kolme myös esiintyvät tiistain semifinaalissa, Saksa, Italia ja Iso-Britannia torstain semifinaalissa, ilmeisesti videoesitys, mutta muutosta siihen, että aiemmin esityksensä on nähty kokonaisuudessaan vasta finaalissa. Ihan hyvä juttu kyllä, mielestäni.

Tänä vuonna molemmissa semifinaaleissa on yhtä monta viisuedustajaa, 18 maata. Useana vuonna toisessa on ollut yksi enemmän. Tänä vuonna oli kyllä yksi maa enemmän mukana kisassa, ja torstain semifinaalissa piti olla 19 maata, mutta osallistujat vähenivät kun Romania poistettiin kisasta. EBU ilmoitti huhtikuussa, että Romania diskataan maksamattomien EBU:n jäsenmaksujen vuoksi, niitä on vuodesta 2007 rästissä noin 14 miljoonaa euroa. Kurja juttu, kun näin lähellä viisuja tapahtui tuo, maan jo valittua edustajaa ajatellen, kamala pettymys varmasti. Osallistuvien maiden (ko. maiden yleisradioyhtiöiden) pitää siis olla Euroopan yleisradiounionin EBU:n jäseniä osallistuakseen viisuihin. Australia on tästä poikkeus, se ei ole EBU:n varsinainen jäsen, mutta viisujen taustalla oleva australialainen televisioyhtiöllä on EBU:n ns. associate membership. Päätös Australian osallistumisesta on tälle vuodelle, pitkän ajan osallistumisesta ei ole EBU:ssa päätetty. EBU ja australialainen televisioyhtiö viisujen taustalla, SBS, ovat tehneet sopimuksen huhtikuussa, SBS alkaa järjestämään 20 muun maan kanssa aasialaista versiota Euroviisuista. Tämän arvellaan vaikuttavan myös Australian tuleviin osallistumismahdollisuuksiin Euroviisuissa, no, tämän näkee tulevina vuosina sitten.

Eli nyt sitten pikkuhiljaa suunnittelemaan! Tänä vuonna Kyproksella on mainio edustaja, mitähän kyproslaista pikkupurtavaa sitä kehittelisi... Ja Saksa... bratwurstia grilliin? Itävalta, hei, siinähän kannatusvärit kohdallaan, punainen ja valkoinen, onnistuisi helposti pukeutuminenkin. Tosin viime vuoden viittaliehukkeita (sininen ja valkoinen) hyödyntäen voisin vaikka olla Suomi. Kaikkea mietittävää ja touhuttavaa! Eli: huippuhauskaa!

Jännittävää viisujen odottelua! Ja odotellessa, jos innostusta piisaa, olkaa mieltä omista suosikeistanne. Tsekatkaa vaikka YouTubessa soittolista ESC 2016. Taas on kaikenlaista mielenkiintoista huomioitavaa, yhden Tanskan tyypin yhdennäköisyys Daniel Radcliffen kanssa (ja kappaleen ja esityksen fiilis kuin Olsen Brothersin Fly on the wings of love -viisussa), Maltalla vaihtui viisu tässä kevään aikana, Sloveniankin sanoisin hieman kuunnelleen jotain muita kappaleita ennen sävellyspuuhiin ryhtymistä, ja esiintyjän katsoneen musiikkikanavia kehitellessään tyyliään, ovatko Suomen ja Espanjan viisut liian samanhenkisiä menestyäkseen kumpikin, olenko sekoamassa kun pidän Bosnia-Hertsegovinan sillisalaatista ja esittävätkö he sen viisuissa todella omalla kielellään - se olisi aivan mahtavaa, pelastaako Kyproksen edustuspoppoon tyyli ja kappaleen a-osa sen, että kertosäe on melkoista humppaa, onko San Marinon Serhat suuri Leonard Cohen -fani, voikohan joku katsoa ihan pokkana Puolan nuoren miehen tuskaisia katseita (ja hei Puolassakin on tuulikoneita!), aikanaan Liettualla oli tanssivat kulmakarvat - nyt     erittäin eläväiset kädet, kaikenlaista tämmöistä.

Lähtölaskenta alkaa, kohta viisuillaan!

Samankaltaisuuksia

Tänään viisutiimin nuorisojaoston ikäjohtaja, jäsen teiniE, kommentoi Belgian tämän vuoden viisua. On kuulemma bongannut kovin samankaltaisen kappaleen. Eläköön, olemme kasvattaneet plagiaattibongarin! Isäni aina huomioi, jos joku kappale kovin paljon muistutti toista... Nuorena se ärsytti, ja nyt olen itse kasvanut samanlaiseksi. Esimerkki viisujen samankaltaisuus-bongailusta omalla kohdalla on mm. Tanskan vuoden 2012 viisu, Soluna Samayn esittämä Should've known better, joka jotenkin vei ajatukset Sealin kappaleeseen Crazy... Ja Tanskan vuoden 2010 viisun, Chanéen ja N'Evergreenin esittämän In a Moment Like This, säveltäjä on nuorena todennäköisesti ollut kova Police-fani... No, näitähän tulee säännöllisesti, mediaankin. Kuten tämän vuoden Ruotsin viisu, jota on syytetty plagiaatiksi. Tjaa... Miten sitten on - Ruotsin viisu, Fransin esittämä If I Were Sorry, onko saanut enemmänkin kuin vaikutteita Matt Simonsin Catch & Release -kappaleesta. Itse en ihan saa kiinni tuosta, eikä ilmeisesti syytös ja asian tutkiminen johtanut sen suurempiin hässäköihin, koska kappale on yhä Ruotsin edustusviisu. Hauskimmin mediaan noussutta keskustelua kommentoi The Local -nettisivuston musiikkikriitikko Paul Connolly: “There is a similarity in the melody of the verse but the choruses are quite different. If I’m honest, however, I find both songs terribly anaemic – neither tune could fight its way out of a paper bag.”

Tässä nuorisojaoston samankaltaisuus-bongaus: Belgian viisu tältä vuodelta, Lauran esittämä What's the Pressure ja kaksoissiskokseen sopiva kappale, Fleur Eastin esittämä Sax. Jäsen teiniE ei halunnut itse kirjoittaa blogiin tätä huomiota, vaan kommentoi teinimäiseen tyyliin "no kirjota sie jotain siitä". Kuunnelkaa ja olkaa mieltä. Itse olen sitä mieltä, että kasvatuksemme on onnistunut. Viisutiimi kiittää nuorisojaostoa tarkkaavaisuudesta.

What's the Pressure

Sax

Let’s do away with prejudice!

Tämä viikko on rasisminvastainen viikko, ehkä sen vuoksi päässäni on pyörinyt muutamia päiviä Pollapönkin No prejudice -viisu. Olen katsellut televisiota ja miettinyt, miten sekopäinen maailma on. Maanantaina aamutelevisiossa oli 11-vuotias poika, joka kertoi miten häntä on kiusattu, jopa bussikuskit ovat ajaneet pysäkin ohi ottamatta kyytiin, jos hän on ollut yksin pysäkillä. Miksi? Poika oli bussikuskin mielestä varmaan väärän värinen, mustaihoinen. Olin järkyttynyt, oikeasti, miten joku aikuinen ihminen, tässä tapauksessa bussikuski, työtään tekevä ihminen, voi toimia noin? Sisälläni nousi jokin kiukuntyyppinen, ja tuo viisu soi tauotta, ja nyt tartun lauluun, ajatuksiini ja näppäimistööni ja laulan mukana ja kirjoitan.

"Let’s do away with prejudice 

don’t discriminate, tolerance is bliss...

Säännöllisesti sosiaalisessa mediassa nousee asiattomista kommenteista kohuja, muistetaan muutama päivä ja sitten ne haipuvat... Karua miten sydämeltään sivistymättömät ihmiset kokevat, että voi sanoa mitä tahansa, kirjoittaa mitä tahansa, jopa omalla nimellään. Kun siitä nousee äläkkä, sanotaan, että hei, se oli heitto vaan, hei, se oli huumoria, hei, se oli vaan mielipide, ja tällä kuvitellaan asian pyyhkiytyvän pois, unohtuvan. Viime viikonloppuna, palmusunnuntaina politiikassa mukana oleva henkilö kirjoitti Facebook-päivityksessään ivallisia kommentteja virpovista muslimilapsista. Hän pohti: "Onko tämä kotiutumista kun muslimipenskat kiertää virpomassa?" Ei siinä mitä, mutta jutut lähtivät siitä eteenpäin tuossa keskustelussa hyvinkin rumiksi, niin keskustelun aloittajalla kuin vastaajilla. Luin tämän jälkeen tehdyn haastattelun, jossa keskustelun aloittaja ihmettelee miten tästä nousi kohu, hänhän vain pohti kotiutumista, eihän siinä mitään pahaa ollut. Jepjep. Tosin tarkoitti varmaan täsmällisemmin kotoutumista, mutta no. Ehkä termistön valinta ei tuossa ole olennaista kun asennesisältö kaipaisi hieman säätöä... Suhtautuminen asiattomiin heittoihin kaipaisi säätöä myös. Pelkkä "se oli vitsi" tai "minut ymmärrettiin väärin" ei pitäisi olla riittävä vastaus herjaaviin kirjoituksiin, ja sitten asian maton alle lakaisu. En mitään julkista lynkkausta peräänkuuluta, vaan keskustelua, ja tarvittaessa asian mittasuhteisiin sopivia seuraamuksia, esimerkiksi huomautus puolueelta tai työnantajalta, ja julkinen anteeksipyyntö. Eikö se olisi kohtuullista? 

... we got to get together on this 

cross this problem off our list...

Eikä sosiaalinen media, internet, lehtien mielipidepalstat sun muut paikat ole ainoa, jossa nämä henkisesti ummettuneet ihmiset riekkuvat. Netissä on helppoa huikkailla, kun ei ole kasvotusten muiden kanssa. Joillain kuitenkin on pokkaa käyttäytyä törkeästi ihan tuolla ihmisten ilmoilla, suoraan toisia ihmisiä kohtaan. Kyllä, sitä tapahtuu ihan tavallisille ihmisille ihan tavallisessa arkipäivässä. Järkyttävää, että joku ihminen kokee hänellä olevan oikeus arvostella muita ja suorastaan hyökätä toisten kimppuun. Surullista, melkein lohdutonta, että on olemassa ihmisiä, joille vaikkapa toisen ihonväri on asia, jonka vuoksi voi unohtaa kaikki käytössäännöt ja käyttäytyä kuin öykkäri. Sain luvan lainata erästä ystävääni, joka rasisminvastaisen viikon alkaessa kirjoitti kokemuksistaan isossa kaupungissa, Suomessa, tavallisena perheenä - jossa lapsilla on tumma iho. Voisi kuvitella ihmisten elävän ihan tottuneesti ja rauhassa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hänen kokemustensa perusteella kuitenkin näitä henkisesti ummettuneita, sydämeltään sivistymättömiä ihmisiä riittää: 

"Saatanan mutakuono!" ja sen jälkeen täti tuli nyrkit ojossa 3-vuotiasta kohti

"Sä oot kakka, näytät kakalta ja haisetkin kakalta." lasten suusta kuultua

"Hyi miten musta tyttö." kaupan vihannestiskillä keski-ikäiseltä naiselta 4-vuotiaalle 

"Kato mikä neekeri" ja naurua päälle, leikkipuistossa mukavan päivän päätteeksi 

Tässä muutamia esimerkkejä rasismista Suomessa, ainoa syy haukkuihin on lasten tumma ihonväri. Äitinä tottakai puutun näihin samantien, mutta miten käy silloin kun äiti ei ole paikalla? 

Entä silloin, kun äiti ei ole paikalla? Silloin mielestäni voi kuka tahansa asiattoman käytöksen tai kiusaamisen huomannut ihminen puuttua heti. Sanoa, että hei, tuo ei ole asiallista käytöstä. Osoittaa, ettei ole vain hiljaa ja anna asian tapahtua. Sanoa, että ei, lopeta heti.

... I may stutter when I speak 

but you don’t need to call me freak... 

Nyt on vuosi 2016. Maailma on varsin pitkälle kehittynyt teknologiassa sun muussa. Ihmiset Suomessakin oppivat paljon asioita koulussa, kohtaavat elämässään monenlaisia asioita, näkevät tuttua, uutta, vanhaa, vierasta, maailmaa monelta kantilta. En vaan tajua, miten voi olla olemassa niin syvää henkistä ummetusta, niin pienisieluisia ihmisiä, että näkevät vain ihmisen värin, taustan, uskonnon, elämänkatsomuksen, minkä tahansa minkä kokevat tekevän jostain ihmisestä heidän mielestään alempiarvoisen. Hei, miettikää, kauhea poru on syntynyt siitä, että Felix-mainoksessa on suomalaisnainen, joka kertoo omasta intohimostaan, kalastuksesta, ja mainoksessa kerrotaan, että Felix tietää suomalaisten maun. Kiva mainos, samaa linjaa Felixin aiempien mainosten mukaan, joissa esitellään yksittäinen suomalainen ihminen, pariskunta, perhe, ja kerrotaan, että Felix tuntee suomalaisten maun. MUTTA! Tämän mainoksen nainen on väärän värinen! "Mustaihoinen! Suomalainen! Mitvit! Boikotoidaan Felixiä!" Ei jestas. Ihminen on ihminen, ei ihmisen väri, pituus, paino, uskonto, elämänkatsomus, seksuaalisuus, ikä, varallisuus, ulkonäkö, tai mikään sellainen millä järjettömästi ihmisiä arvotetaan. Ihminen on ihminen, ja yhdenvertainen toisen ihmisen kanssa. Niin yksinkertaista se on, ja sen pitäisi olla.

... it’s not trigonometry 

inside we’re the same"

Performer: Pollapönk

Song title: No Prejudice

Music by: Heidar Orn Kristjansson

Lyrics by: Heidar Orn Kristjansson, Haraldur Freyr Gislason, John Grant

Pollapönk - Facebook

Pollapönk - Twitter
(kappaleen käyttöön kysytty lupa Pollapönkiltä -
Pollapönk has given permit to use the song in blog entry)

Eesti Laul 2016

Viime lauantaina kisattiin Eesti laul -finaali, mainio kisa ja viihdeohjelma olikin! Juontajina olivat Ott Sepp ja Märt Avandi, mainio juontajapoppoo kyllä. Jutut naurattivat, oli hilpeä tunnelma. Pääsivätpä juontajat myös esittelemään kuinka tehdään voittava Euroviisu, kun tuunasivat hieman Viron viime vuoden viisua Goodbye to Yesterday: Märt ja Otto näitäsid ette, milline on üks toeliselt võidukas eurolugu (artikkelissa video).

Suomi oli myös edustettuna illan aikana: laulaja Isaac Elliot oli tuomariston jäsenenä antamassa pisteitä ja esitti kappaleensa No One Else. Napakasti kiljuivat hälle virolaistytötkin. Juontajat tahtoivat ottaa selfien Isaac Elliotin kanssa, ja kovasti kehottivat häntä laittamaan kuvan nettiin, kun kerran juontajatkin julkkiksia ovat, "I almost won Oscar", kehuskeli Märt Avandi. (Märt on pääosassa Miekkailija-elokuvassa, ja elokuva oli lähellä päästä Oscar-ehdokkaaksi, valittiin 9 elokuvan short-listalle, josta viisi vieraskielisen elokuvan = lue ei-yhdysvaltalaisen elokuvan ehdokasta valittiin, tämä selitykseksi) Isaac Elliot koki kuitenkin parhaaksi paeta paikalle, ja juontajat huutelivat perään, että laita se kuva nettiin! Run, Forrest, run! Ja minä taas hihittelin.

 Illan aikana nähtiin muitakin esityksiä, valtavasti aplodeja keräsivät Maarja-Liis Ilus ja Ivo Linna esittäessään Viron vuoden 1996 viisunsa Kaelakee hääl, viisu sijoittui aikanaan Euroviisuissa viidenneksi. Niin että sanokaa mulle, ettei suomeksi lauletulla viisulla voi pärjätä, jos kerran virolaiset ovat sijoittuneet viroksi mm. viidenneksi (Kaelakee hääl, 1996), kahdesti kuudenneksi (Rändajad, 2009 ja Kuula, 2012), kahdeksanneksi (Keelatud maa, 1997).

Katsoin kisan Keskimmäisen, 12v, kanssa. Hän valikoi tähän blogikirjoitukseen liitettävät viisuehdokkaat, joista paras oli mielestään Cartoon feat. Kristel Aaslaid - Immortality. Laulajatar oli hurmaavan pirteä ja tsemppasi kaikkia muitakin Green Roomissa, ja puku oli hieno, Keskimmäinen ihaili sitä erityisesti.

Toinen on myös naislaulaja, jolla on hieno puku. Ja eritoten hieno kappaleen nimi. Tämä, kuten Cartoon feat. Kristel Aaslaid pääsivät superfinaaliin, Jüri Pootsmannin Play oli kolmas superfinalisti. Eli Keskimmäisen toinen valinta on Laura - Supersonic.

Kolmas valinta on sitten tietysti kolmas superfinalisti ja kappale, joka voitti kisan. Viron tämän vuoden viisu on siis Jüri Pootsmann - Play. Viisua on ollut tekemässä mm. Stig Rästa... Rästahan oli Viron viime vuoden viisun esittäneen duon toinen jäsen. Rästalla on nyt oikein viisubuumi!

Montenegro, usein se pikkuisen rokimpi, pikkuisen jotain muuta

Okei. Montenegro teki vaihteeksi taas... no, Montenegrot. Maa on lähettänyt viisuihin usein jotain "vähän jotain muuta". Juuri loppui lähetys maan viisukappaleen julkaisutapahtumasta, ja heti piti kirjoittaa tänne. Tai no, ne mun makuun olleet "vähän jotain muuta" ovat tarkalleen ottaen Rambo Amadeuksen Euro Neuro vuodelta 2012 ja Who Seen ja Nina Žižićin yhteisprojekti Igranka vuodelta 2013. Molemmat aivan loistavia, minun mielestäni. Ja koska tämä on minun blogini, voin tähän hehkuttaa ihan vapaasti miten loistavia olevat. Igrankaakin kuuntelen yhä säännöllisesti, se vaan on niin hyvä. Yksi suuria pettymyksiäni on ollut se, ettei Montenegro päässyt vuonna 2013 finaaliin Igrankalla - emme olleet Malmössä vielä ensimmäisen semifinaalin aikaan, sen katsoimme televisiosta kotona. Joten kun Who See ja Nina Žižić karsiutuivat, en nähnyt Montenegron esitystä livenä. Höh ja pöh. Hölmö Eurooppa, niin pieleen äänestetty. Ni. 

Mutta siis tämän vuoden viisuedustaja Highway ja viisunsa The Real Thing... Etukäteen tuo bändin ja biisin nimi sai mut ajattelemaan jotain söpöhöpöä poikabändiä. Ja sitten julkaisivat kappaleen, joka ei ollut sitä mitä odotin. Viisu on rokimpaa kamaa, sieltä rokrokrokimmasta päästä tämän vuoden viisutyrkkyjä. Erinomaista. Moni viisufani rakastaa balladeja ja eteeristä meininkiä. Minä en. Siinä olen vähän omalaatuinen, kuten tämä kappalekin söpöhöpö-minihame-nätitpojat-maailmanparannus-viisugenren keskellä. Ei vielä kuudella kuuntelulla (jep, kuuntelen repeatilla nyt Montenegron tv-lähetyksen loputtua) ole ihan huippu, mutta lähentelee tämän vuoden viisupuntarisijoitusta.  Tai mitäpä sitä kieltämään, sinne meni puntariin viiden sakkiin vain söpöyden ja ranskan kielen vuoksi sijoitettu Itävalta. Hei hei. Paikan vei Montenegro. Onnea, Montenegro, olet (ainakin vielä tässä vaiheessa) Ring-a-ding Girlin viiden kärjessä. Jei!

Viisupuntari 2016 vol.1

Nyt on jo yli puolet viisuista julkaistu, joten pienimuotoinen viisupuntari fiilispohjalta ois kohdallaan. Vielä ei ole kaikista viisuista sellaista otetta, että voisi sen tarkemmin analysoida ja pisteyttää, mutta jonkinlainen viiden kärki... satunnaisessa järjestyksessä, ehkä. Osa kappaleista on hyviä, osassa on vaan joku jippo, miksi jäänyt mieleen joskus yksitoikkoistenkin viisujen listalta.

• Saksa / Jamie-Lee Kriewitz: Ghost - Tämän varmaan jo arvaa jos on lukenut blogia lähiaikoina. Pidän niin kovasti Jamie-Leen tyylistä ja äänestä, jotain lumoavaa hänessä on. Kappale ei itsessään ollut muutamalla ensikuuntelulla erityisen järisyttävä, jonkun muun esittämänä voisi mennä mulla ohi, mutta tätä pysähdyin nyt kuuntelemaan urakalla.

• Kypros / Minus One: Alter Ego - Astetta rokimpaa, kaljuja miehiä, ulkomusiikillisesti ihan pätevää menoa. Joten kärkikappaleita tänä vuonna, vaikka kertosäkeessä hyvin lähtenyt rock-pojento vähän lässähtääkin viisuhumpaksi. Rokrok. 

• Georgia / Young Georgian Lolitaz: Midnight Gold - Jo periaatteesta täytyy laittaa kärkijoukkoihin, kun on laitettu rokimpaa musiikkia jatkuvana virtana tulvivien balladien joukkoon. Tykkään saundista.

• Albania / Eneda Tarifa: Përrallë - Mikähän on albaanimuusikoihin iskenyt, kun ovat viime vuosina tehneet mun mieleistä musiikkia? Varsinkin nämä videot Kengesin festivaaleilta ovat loistavia, iso orkesteri, taustabändi, sovitukset, jep, toimii. Ja hei, pitäkää esityskieli Tukholmassakin! (Muokkaus 17.4.: okei, kieleksi vaihtui englanti ja sovitus lässähti... tämä putosi pois viispuntarini kärjestä, moimoi... ei näin.)

• Itävalta / Zoë: Loin d'ici - Ok, ehkä hieman jumputtava ja niin päin pois, mutta ekaksikin jee, ranskaksi, ja toiseksi... on tää edes kerran sijoitettava mun viisupuntariin tänä keväänä. Nimittäin nyt putoilee söpöyspisteitä ja sellaista, douze points söpöilystä ja kukkien määrästä ja sellaisesta. Ihq!

Kappaleet siis satunnaisessa järjestyksessä, tänään näin, huomenna voisi olla ehkä toisin (ja varmaan kevään mittaan muuttuukin, kun uusia edustusbiisejä julkaistaan ja tehokuuntelulla jo julkaistutkin kuulostavat pikkuhiljaa mikä paremmalta, mikä tylsemmältä). Sinällään helppo valita neljä, loput ovat sitten tasaisempia keskenään. Laitoin kuitenkin top4 sijaan viisi viisua, koska halusin tuon Zoën kukkasöpöilyn mukaan. 

Vielä vähän keskiverto-fiilis, ei huippuvuosi viisuilussa (kuten esim. 2010 oli, ihan parhaita vuosia koskaan), eikä tylsin. Ja lisää tulossa! Puntaroikaa tekin. :)

Uusi pisteidenlaskusysteemi

Pisteidenlaskusysteemi. Onpa monimutkainen sana. Toisaalta niin on systeemikin... tai ehkä ei monimutkainen, vaan tolkullinen. Se sitten nähdään toukokuussa, kun uusi systeemi otetaan käyttöön.

Muutosta aiempaan on se, että

a) Juryäänet julkistetaan perinteiseen tyyliin, eli kunkin osallistujamaan edustaja kertoo maansa juryn antamat pisteet ääntenlaskuosuudessa - mutta nyt tosiaan tässä kohden kerrotaan vain juryn äänet, ei yleisöääniä.

b) Yleisöäänet kerätään samaan "pottiin", eli jokaisen maan yleisöäänestyksen perusteella tulee entisenlainen pisteytys 1-8, 10 ja 12, mutta nämä eri maiden pisteet lasketaan yhteiseen pottiin (esim. jos Suomi saisi vaikka nolla pistettä muilta ja vaikka Ruotsilta ja Virolta 12 pistettä, olisi Suomen yleisöäänien perusteella saama pistemäärä 24 pistettä). Eli yleisöäänillä joku maa saattaa saada paljonkin pisteitä.

Tämä idea varmaan pääosin siksi, että tuloslaskentaosioon saisi jännitystä. Tai jotain. Tällä pisteidenlaskusysteemillä, tai lähinnä pisteidenilmoittamissysteemillä, ei tule tilannetta, että joku maa johtaa pitkälti koko televisiolähetyksen ääntenlaskuosuuden ajan. Nyt kun yleisöäänet tulevat yhdestä potista, voi satojakin pisteitä juryäänissä jäljessä oleva viisu voittaa jos saa runsaasti yleisöääniä.  Tällä systeemillä saa myös paremmin jaettua äänet sekä yleisön että asiantuntijaraatien suosikeille. Aiemminhan ääntenlaskussa juryn äänet ja sijoitusäänet yhdistettiin, kumpikin 50% äänistä. Jos vaikka joku viisu oli yleisön suursuosikki, mutta jury antoi pisteitä vain hitusen, saattoi kappale saada huonosti pisteitä, jos lainkaan. Ja sama päinvastoin. Nyt uudessa pisteversiossa molemmat pääsevät antamaan suosikilleen sijoituksensa, juryt erikseen omat äänensä ja yleisö omat.

Olen aika surkea selittämään tämmöisiä (paljon sanoja ja vähän tolkkua), joten tässä Eurovision.tv:n video aiheesta, jos se selvittäisi asiaa paremmin.

Viiltävää analyysia valituista vuosimallia 2016

Kirjaanpa hieman fiiliksiä tämän vuoden jo valituista viisuista. Keräsin ne kasaan YouTube-soittolistalle ESC 2016, jos joku haluaa ihastella mitä Euroopalla tänä vuonna on tarjolla meille.

Ainakin on tuttua ja turvallista kamaa paljon. Esimerkiksi Moldovan Falling Stars - tämä kappale on eri muodoissaan ollut viisuissa vuodesta toiseen. Dramaattista ja yrittää olla voimaannuttavaa ja kertosäkeessä karjutaan niin pirskatisti. Tanskan laulavat nuoret miehet, Lighthouse X, luottavat viisussaan Soldiers of love myös perinteisiin - maailmanparannukseen, rakkauden voiman julistamiseen, mahtipontisuuteen. Somaa. Katsokaa muuten video ja sanokaa olenko yksin mielipiteeni kanssa: yksi laulajista on kuin Daniel Radcliffen kauan kadoksissa ollut pikkuserkku tai jotain. Tanskan tyylisellä linjalla on Iso-Britanniakin tänä vuonna, tosin yhtä laulajaa pienemmällä porukalla, Joe ja Jake esittävät brittien viisun You're not alone. Islanti luottaa perinteisen viisuhumpan lisäksi perinteiseen viisuartistiin, maan edustaja on tänä(kin) vuonna Gréta Salóme, tänä vuonna viisulla Hear them calling. Ennalta-arvattava viisu, rauhallinen a-osa ja sitten kertosäkeessä mennään eikä meinata. Ei nouse Grétan edellisen viisuedustuksen tasolle, pidin hänen ja Jónsin duetosta Never forget kovasti. Ei varsinaisesti itse Tukholman viisuihin liittyen, mutta muuten tuttu ja turvallinen on Albanian finaali Këngësin musiikkifestivaaleilla, jossa voittaja oli Eneda Tarifa viisulla Përrallë. Kiitos, että joku maa pitää yllä kunnolla orkesterin kanssa soitettua viisumeininkiä (nimimerkillä oli se komeaa kun oli viisuissa iso orkesteri taustalla vuoteen 1998 saakka...). Enedan viisu pääsee myös listalle kansallisella kielellä laulettua, loistojuttu! 

Tähän mennessä julkaistujen viisujen ykkönen tässä sarjassa, eli "tuttu, turvallinen, pidetään kädestä ja parannetaan maailma yhdessä" on kyllä Irlannin Nicky Byrnen viisu Sunlight. Mistä viisugeneraattorista tämä kappale on puserrettu?

Ukraina sen sijaan menee vähän vaikeammalla viisulla. Jamalan viisu 1944 on osin englanniksi, osin krimintataariksi. Viisu kertoo Krimin tataarien kärsimästä vainosta ja tuhoamisesta Stalinin Neuvostoliitossa. Kappalettahan on spekuloitu jopa diskattavaksi, koska Euroviisuissa ei saa tuoda esiin poliittisia juttuja ja kappaleen väitetään historian lisäksi vihjaavan P****n toimintaan Krimillä nykyään. Itse kyllä sanoisin, että jos tällaista kappaletta käydään diskaamaan, olisi pitänyt monta muutakin diskata. Esimerkkinä vaikka Ranskan viime vuoden viisu N'oubliez pas, jossa muisteltiin ensimmäistä maailmansotaa, sen tuhoja pienen kylän näkökulmasta, ja laulussa kehotettiin, ettei pidä unohtaa... Onko sitten länsimaiden kannalta sotien ja tuhojen muistelu sallitumpaa? Tai voittajan ja enemmistön näkökulma luvallinen, mutta hävityksen kohteeksi joutuneiden vähemmistöjen ei? Vai onko vaan kyse siitä, että    ei tykkää... No, viisu on kuitenkin yhä Ukrainan virallinen edustusbiisi, ja vaikkei se oma suosikkini ole, toivon, että myös edustusbiisinä pysyy. Tiedätte kyllä, että olen heikkona maailmanparannusbiiseihin, jos ne avaavat tietoisuutta, eivätkä ole klisheisen pöllöjä. (muokkaus 9.3.: EBU vahvisti, ettei kappale riko sääntöjä ja saa osallistua kilpailuun, "The Reference Group of the European Broadcasting Union has concluded that the title and lyrics of "1944" do not contain political speech and don’t breach the rules of the contest.")


Olen kansallisella kielellä laulettujen viisujen fani, joten bongailen niitä viisuista aina. Joskus kaksi vastaavalla tavalla keskinkertaista viisua asettuvat mun Viisupuntari-arvioinnissa ihan kielivalinnan vuoksi, maan omalla kielellä laulettu ohittaa valtakieli englannilla esitetyn. Tänä vuonna oli myös jänniä kielivalintoja, esim. Itävallan viisu on ranskaksi, Zoën esittämä Loin d'ici, vaikka ranska ei ole maan virallinen kieli (saksa ja sen lisäksi kroatia, unkari ja slovenia ovat). Hauska valinta oman kielen ulkopuolelta, englannin sijaan ranska (josta pidän laulettuna ja muutenkin), joten toivottavasti pitävät kielen JA kansallisen finaalin taustana olleet kukat Tukholman viisuissa. Balkanin maat laulavat usein omilla kielillään, siitä douze points heille. Tänä vuonna Bosnia & Herzegovina laulaa Ljubav je... ensin oikein perinteisen dramaattisesti, sellonsoittaja ja kaikkea ja kansallisia mausteita. Duettona lauletaan oikein isolla tunteella - ja sitten peliin isketään räppäri. Kaikkea sitä mahtuu yhteen viisuun!

Euroviisuklisheetkin ovat mukana, siihen voitte luottaa! Kuten yhdistelmä "iso rumpu ja teatraalisesti rummuttava mies" (tosin rummutus ei erityisemmin kuulu musiikissa...) sekä Latvian Andriuksen 2013 lanseeraamat tanssivat kulmakarvat. Nämä molemmat nähdään Unkarin Freddien viisussa Pioneer.

Muutama edustaja on astetta rokimpi, tai ainakin yrittää olla. Kyproksen Number One viisullaan Alter Ego on videollaan ulkomusiikillisesti oikein lupaava... mutta kertosäkeessä kappale katoaa vähän viisuperinteiseen humpanpumppaan. Yksi mun suosikkeja tähän mennessä julkaistuista viisuista kyllä. Kaljuja miehiä!! Jee!! Georgian Young Georgian Lolitaz viisullaan Midnight Gold on myös astetta rokimpaa, vaikka kaipaisin muuten mun maun mukaiseen viisuun / esitykseen vähän jotain jippoa ja nostetta johonkin kohtaan. Tykkään kyllä, ei ole ainakaan vessataukobiisi, siihen sopivia ehdokkaita on kyllä monta muuta tänä vuonna...

Suomen Sandhjan meiningillä mennään myös muutamassa muussa maassa. Belgian Laura Tesoro svengaa viisullaan What's the pressure. Ei ihan vakuuta, vähän tarttee vahvuutta svengiin, nyt jää laimeaksi ja tekopirteäksi. Toinen pirtsakka - tai tekopirtsakka, ihan miten kukin sen näkee - viisusvengaaja on Espanjan Barei viisullaan Say yay!. Tjaah, ihan kiva. Tai jotain. Tietysti puolueellisena julistan Sandhjan svengisarjan voittajaksi viisullaan Sing it away.

Ja sitten vielä Saksa, ihan erikseen mainittuna. Saksaa edustaa Jamie-Lee Kriewitz viisulla Ghost. Jamie-Lee on 17-vuotias laulajatar, voittanut viidennen tuotantokauden The Voice of Germany -kisassa, jo karsintaesityksensä oli vakuuttava. Nuori nainen on K-pop-fani, tyylinsä on japanilainen decora-katumuoti, ja hän on vegaani ja eläinten oikeuksien puolustaja. Osaa myös laulaa, mikä joidenkin maiden edustajilta aina unohtuu vaatimuslistasta, jos edustaja on muuten ns. pätevä... Odotan tälle ainakin jonkinmoista menestystä Tukholmassa ja suurta menestystä meidän omassa kisakatsomossa. Odotan myös tämän olevan Viisutiimin jäsen J:n suosikki, Saksa on aina ykkössuosikkinsa jos maalla on edes etäisesti kohtuullinen edustuskappale ja edustaja. Nyt kyllä on, ainakin minun mielestäni.

Von © Markus Felix | PushingPixels (contact me) - Eigenes Werk, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=47176199

Nyt sitten odottelemaan uusia valintoja. Itse ainakin jänskätän miten Eesti laul -kisassa käy, kuka on Viron viisuedustaja tänä vuonna, se selviää ensi lauantaina. Eli valittujen analysointi ja tulevien valintojen jännittäminen jatkukoon!

Helmi-maaliskuun urakat - superlauantait

Huhhei, superlauantait taas menossa. Mulla on tällä hetkellä neljä eri ikkunaa auki selaimessa: yhdessä UMK:n toinen semifinaali, toisessa Eesti Laul -kisan ensimmäinen semifinaali, kolmannessa San Remon finaali ja neljännessä Melodifestivalenin toinen osakilpailu. Eli Suomen, Viron, Italian ja Ruotsin karsinnat seurannassa, ja moni muu kyllä menee ohi. Noissakin on perässä pysyminen!

Tänään on siis sellainen superlauantai, jolloin kisataan semifinaaleja Suomessa, Ruotsissa, Ukrainassa, Unkarissa, Liettuassa, Virossa sekä Islannissa ja finaalit tänään Sveitsissä, Italiassa ja Tanskassa. Huhhei! Eniten mieleen tänään Viro (ei mikään yllätys) ja Italia.

Kiireistä on viisufanin elämä helmi-maaliskuussa! Hyvä ettei tule perhekriisiä, kun olen niin hyvää seuraa, kuulokkeet korvilla pompin ohjelmasta toiseen. Jos ei olis Eesti Laul menossa, ja Melodifestivalenilla tänään Krista Siegfrids karsimassa, en varmaan näin tarkkaan seuraisi, vain UMK:n... Mutta kun nyt tähän ryhtyy niin ryhtyy sitten holtittomalla innolla.

Justiinsa meni Krista tämän illan kisassa eteenpäin, pudottivat juuri kaksi pois... Jännää. Ja Virossa oli äsken hauskaa musiikkia... teksti alkaa "kuula... déjà-vu.." ja vielä "vaata... déjà-vu..." Ehhehee. Todellakin déjà-vu tuli, vuodelta 2012. Oi, Ott! Mutta ei tuo kappale sitä tasoa ollut, olipa vain hassu yksityiskohta.

UMK:ssa jatkoon meni tänään Mikael Saari (ei mikään yllätys, kun on jo edelliseltä kerralta yksi viisukatsojien suosikeista, tuli toiseksi karsinnassa kun Krista voitti Marry Me -viisulla), Annica ja Kimmo (Kimmo oli UMK:ssa viime vuonnakin, Angelo de Nile -esiintyjänimellä) sekä Cristal Snow.

Eli vauhtia ja seuraamista riittää... Ehkäpä jossain välissä kurkkaan Sveitsiin, olen viime vuosina tykännyt viisuistaan, ja heillä karsinta loppuu vasta 23 jälkeen... Ja taidan keittää lisää teetä, niin on kisakatsomon juomatarjoilu kohdallaan. Flunssainen olo, niin kisajuomana c-vitamiiniporetabletti vedessä ja teetä. Virolaista "külmetüstee"-yrttiteetä, vilustumiseen.

Erityismaininta Italialle: aiemmin tätä blogia lukeneet varmaan ovat huomanneet mun olevan innoissani omalla kielellä lauletuista viisuista. San Remon finaalissa kappaleet ovat olleetkin pääosin omalla kielellä. Tosin täytyy ajatella sillä varauksella, että joskus vaihtavat esittämiskielen sitten viisuihin englanniksi... Onneksi eivät aina, Italia kuulostaa hienolta laulettuna. En tiedä miten paljon innostuisin saksaksi lauletuista kappaleista, no, silloin innostumisen hoitaisi viisutiimissä suuri Saksa-fani jäsen J.

Näillä mennään! Ensi lauantaina on kyllä hankala tilanne, kun iltavuoro loppuu 21.30, ja silloin on jo UMK loppu jne... No, aina ei voi voittaa, ei edes joka viisukarsinnassa. Ai että olen vitsikäs! Nyt sitä teetä...