Ja taas on Suomella uusi Euroviisu! Uuden Musiikin Kilpailu oli eilen mainio, esitykset toteutettu huolella, väliohjelmat mainiot, vanhojen muistelut hauskoja... Ajattelin etukäteen, että eiköhän The Rasmus kisan vie, kun on osallistumassa, ja niinhän siinä kävi. Ei ollut oma suosikkini, mutta sanotaanko, että järkevä valinta, eikä biisi huono ollut. Olisin vaan toivonut vähän räväkämpää ja rokimpaa, mutta mennee se noinkin. Tässä siis Suomen edustusviisu 2022:
Miksi ei ikinä lauleta vaikka Teemu Pukista, miksi aina Harry Kanesta?
Jep. Tämmöistä joudun kestämään. No, nauratti, samalla kun pyörittelin silmiäni.
Omassa tyylissään hienoja olivat kyllä myös Youngheartedin Sun numero ja Oliveran Thank God I'm an Atheist (sinällään mainio paradoksi tuo kappaleen nimi). Mutta, jos mitenkään mitään minun viisubiisimaustani tietää, balladit eivät aina ole mun juttu. Vaatii aikamoista kipaletta, että into nousisi, ja nyt kun mietin, niin hups, muutamat hitaat suosikkini ovat viroksi: Urban Symphonyn Rändajad (mun kaikkien aikojen viisujen listan kakkonen) ja Ott Leplandin Kuula. Sattumaa? Ja olihan sitten vielä Isaac Sene ja Kuuma Jäbä, joka jätti mut aika lailla haaleaksi. Monia hyviä biisejä tänä vuonna, mutta ei mitään sellaista niin ylivoimaisen superloistavaa, kuten viime vuonna Blind Channel. Mutta näillä mennään, eikä kyllä mikään näistä ollut sellainen, että olisi nolottanut jos se olisi valittu edustajaksi.
Mutta nähtiin me Blind Channel myös! Bändi avasi ohjelman, ensin hieno sinfoninen versio Dark Sidesta ja sitten uudempaa tuotantoaan. Dark Side toimisi varmaan vaikka humppana tai reggaena, ihan miten vaan.