keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Let’s do away with prejudice!

Tämä viikko on rasisminvastainen viikko, ehkä sen vuoksi päässäni on pyörinyt muutamia päiviä Pollapönkin No prejudice -viisu. Olen katsellut televisiota ja miettinyt, miten sekopäinen maailma on. Maanantaina aamutelevisiossa oli 11-vuotias poika, joka kertoi miten häntä on kiusattu, jopa bussikuskit ovat ajaneet pysäkin ohi ottamatta kyytiin, jos hän on ollut yksin pysäkillä. Miksi? Poika oli bussikuskin mielestä varmaan väärän värinen, mustaihoinen. Olin järkyttynyt, oikeasti, miten joku aikuinen ihminen, tässä tapauksessa bussikuski, työtään tekevä ihminen, voi toimia noin? Sisälläni nousi jokin kiukuntyyppinen, ja tuo viisu soi tauotta, ja nyt tartun lauluun, ajatuksiini ja näppäimistööni ja laulan mukana ja kirjoitan.

"Let’s do away with prejudice 
don’t discriminate, tolerance is bliss...

Säännöllisesti sosiaalisessa mediassa nousee asiattomista kommenteista kohuja, muistetaan muutama päivä ja sitten ne haipuvat... Karua miten sydämeltään sivistymättömät ihmiset kokevat, että voi sanoa mitä tahansa, kirjoittaa mitä tahansa, jopa omalla nimellään. Kun siitä nousee äläkkä, sanotaan, että hei, se oli heitto vaan, hei, se oli huumoria, hei, se oli vaan mielipide, ja tällä kuvitellaan asian pyyhkiytyvän pois, unohtuvan. Viime viikonloppuna, palmusunnuntaina politiikassa mukana oleva henkilö kirjoitti Facebook-päivityksessään ivallisia kommentteja virpovista muslimilapsista. Hän pohti: "Onko tämä kotiutumista kun muslimipenskat kiertää virpomassa?" Ei siinä mitä, mutta jutut lähtivät siitä eteenpäin tuossa keskustelussa hyvinkin rumiksi, niin keskustelun aloittajalla kuin vastaajilla. Luin tämän jälkeen tehdyn haastattelun, jossa keskustelun aloittaja ihmettelee miten tästä nousi kohu, hänhän vain pohti kotiutumista, eihän siinä mitään pahaa ollut. Jepjep. Tosin tarkoitti varmaan täsmällisemmin kotoutumista, mutta no. Ehkä termistön valinta ei tuossa ole olennaista kun asennesisältö kaipaisi hieman säätöä... Suhtautuminen asiattomiin heittoihin kaipaisi säätöä myös. Pelkkä "se oli vitsi" tai "minut ymmärrettiin väärin" ei pitäisi olla riittävä vastaus herjaaviin kirjoituksiin, ja sitten asian maton alle lakaisu. En mitään julkista lynkkausta peräänkuuluta, vaan keskustelua, ja tarvittaessa asian mittasuhteisiin sopivia seuraamuksia, esimerkiksi huomautus puolueelta tai työnantajalta, ja julkinen anteeksipyyntö. Eikö se olisi kohtuullista? 

... we got to get together on this 
cross this problem off our list...

Eikä sosiaalinen media, internet, lehtien mielipidepalstat sun muut paikat ole ainoa, jossa nämä henkisesti ummettuneet ihmiset riekkuvat. Netissä on helppoa huikkailla, kun ei ole kasvotusten muiden kanssa. Joillain kuitenkin on pokkaa käyttäytyä törkeästi ihan tuolla ihmisten ilmoilla, suoraan toisia ihmisiä kohtaan. Kyllä, sitä tapahtuu ihan tavallisille ihmisille ihan tavallisessa arkipäivässä. Järkyttävää, että joku ihminen kokee hänellä olevan oikeus arvostella muita ja suorastaan hyökätä toisten kimppuun. Surullista, melkein lohdutonta, että on olemassa ihmisiä, joille vaikkapa toisen ihonväri on asia, jonka vuoksi voi unohtaa kaikki käytössäännöt ja käyttäytyä kuin öykkäri. Sain luvan lainata erästä ystävääni, joka rasisminvastaisen viikon alkaessa kirjoitti kokemuksistaan isossa kaupungissa, Suomessa, tavallisena perheenä - jossa lapsilla on tumma iho. Voisi kuvitella ihmisten elävän ihan tottuneesti ja rauhassa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hänen kokemustensa perusteella kuitenkin näitä henkisesti ummettuneita, sydämeltään sivistymättömiä ihmisiä riittää: 
"Saatanan mutakuono!" ja sen jälkeen täti tuli nyrkit ojossa 3-vuotiasta kohti
"Sä oot kakka, näytät kakalta ja haisetkin kakalta." lasten suusta kuultua
"Hyi miten musta tyttö." kaupan vihannestiskillä keski-ikäiseltä naiselta 4-vuotiaalle 
"Kato mikä neekeri" ja naurua päälle, leikkipuistossa mukavan päivän päätteeksi 
Tässä muutamia esimerkkejä rasismista Suomessa, ainoa syy haukkuihin on lasten tumma ihonväri. Äitinä tottakai puutun näihin samantien, mutta miten käy silloin kun äiti ei ole paikalla? 
Entä silloin, kun äiti ei ole paikalla? Silloin mielestäni voi kuka tahansa asiattoman käytöksen tai kiusaamisen huomannut ihminen puuttua heti. Sanoa, että hei, tuo ei ole asiallista käytöstä. Osoittaa, ettei ole vain hiljaa ja anna asian tapahtua. Sanoa, että ei, lopeta heti.

... I may stutter when I speak 
but you don’t need to call me freak... 

Nyt on vuosi 2016. Maailma on varsin pitkälle kehittynyt teknologiassa sun muussa. Ihmiset Suomessakin oppivat paljon asioita koulussa, kohtaavat elämässään monenlaisia asioita, näkevät tuttua, uutta, vanhaa, vierasta, maailmaa monelta kantilta. En vaan tajua, miten voi olla olemassa niin syvää henkistä ummetusta, niin pienisieluisia ihmisiä, että näkevät vain ihmisen värin, taustan, uskonnon, elämänkatsomuksen, minkä tahansa minkä kokevat tekevän jostain ihmisestä heidän mielestään alempiarvoisen. Hei, miettikää, kauhea poru on syntynyt siitä, että Felix-mainoksessa on suomalaisnainen, joka kertoo omasta intohimostaan, kalastuksesta, ja mainoksessa kerrotaan, että Felix tietää suomalaisten maun. Kiva mainos, samaa linjaa Felixin aiempien mainosten mukaan, joissa esitellään yksittäinen suomalainen ihminen, pariskunta, perhe, ja kerrotaan, että Felix tuntee suomalaisten maun. MUTTA! Tämän mainoksen nainen on väärän värinen! "Mustaihoinen! Suomalainen! Mitvit! Boikotoidaan Felixiä!" Ei jestas. Ihminen on ihminen, ei ihmisen väri, pituus, paino, uskonto, elämänkatsomus, seksuaalisuus, ikä, varallisuus, ulkonäkö, tai mikään sellainen millä järjettömästi ihmisiä arvotetaan. Ihminen on ihminen, ja yhdenvertainen toisen ihmisen kanssa. Niin yksinkertaista se on, ja sen pitäisi olla.

... it’s not trigonometry 
inside we’re the same"

Performer: Pollapönk
Song title: No Prejudice
Music by: Heidar Orn Kristjansson
Lyrics by: Heidar Orn Kristjansson, Haraldur Freyr Gislason, John Grant

Pollapönk - Twitter
(kappaleen käyttöön kysytty lupa Pollapönkiltä -
Pollapönk has given permit to use the song in blog entry)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Eesti Laul 2016

Viime lauantaina kisattiin Eesti laul -finaali, mainio kisa ja viihdeohjelma olikin! Juontajina olivat Ott Sepp ja Märt Avandi, mainio juontajapoppoo kyllä. Jutut naurattivat, oli hilpeä tunnelma. Pääsivätpä juontajat myös esittelemään kuinka tehdään voittava Euroviisu, kun tuunasivat hieman Viron viime vuoden viisua Goodbye to Yesterday: Märt ja Otto näitäsid ette, milline on üks toeliselt võidukas eurolugu (artikkelissa video).

Suomi oli myös edustettuna illan aikana: laulaja Isaac Elliot oli tuomariston jäsenenä antamassa pisteitä ja esitti kappaleensa No One Else. Napakasti kiljuivat hälle virolaistytötkin. Juontajat tahtoivat ottaa selfien Isaac Elliotin kanssa, ja kovasti kehottivat häntä laittamaan kuvan nettiin, kun kerran juontajatkin julkkiksia ovat, "I almost won Oscar", kehuskeli Märt Avandi. (Märt on pääosassa Miekkailija-elokuvassa, ja elokuva oli lähellä päästä Oscar-ehdokkaaksi, valittiin 9 elokuvan short-listalle, josta viisi vieraskielisen elokuvan = lue ei-yhdysvaltalaisen elokuvan ehdokasta valittiin, tämä selitykseksi) Isaac Elliot koki kuitenkin parhaaksi paeta paikalle, ja juontajat huutelivat perään, että laita se kuva nettiin! Run, Forrest, run! Ja minä taas hihittelin.

 Illan aikana nähtiin muitakin esityksiä, valtavasti aplodeja keräsivät Maarja-Liis Ilus ja Ivo Linna esittäessään Viron vuoden 1996 viisunsa Kaelakee hääl, viisu sijoittui aikanaan Euroviisuissa viidenneksi. Niin että sanokaa mulle, ettei suomeksi lauletulla viisulla voi pärjätä, jos kerran virolaiset ovat sijoittuneet viroksi mm. viidenneksi (Kaelakee hääl, 1996), kahdesti kuudenneksi (Rändajad, 2009 ja Kuula, 2012), kahdeksanneksi (Keelatud maa, 1997).

Katsoin kisan Keskimmäisen, 12v, kanssa. Hän valikoi tähän blogikirjoitukseen liitettävät viisuehdokkaat, joista paras oli mielestään Cartoon feat. Kristel Aaslaid - Immortality. Laulajatar oli hurmaavan pirteä ja tsemppasi kaikkia muitakin Green Roomissa, ja puku oli hieno, Keskimmäinen ihaili sitä erityisesti.

Toinen on myös naislaulaja, jolla on hieno puku. Ja eritoten hieno kappaleen nimi. Tämä, kuten Cartoon feat. Kristel Aaslaid pääsivät superfinaaliin, Jüri Pootsmannin Play oli kolmas superfinalisti. Eli Keskimmäisen toinen valinta on Laura - Supersonic.

Kolmas valinta on sitten tietysti kolmas superfinalisti ja kappale, joka voitti kisan. Viron tämän vuoden viisu on siis Jüri Pootsmann - Play. Viisua on ollut tekemässä mm. Stig Rästa... Rästahan oli Viron viime vuoden viisun esittäneen duon toinen jäsen. Rästalla on nyt oikein viisubuumi!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Montenegro, usein se pikkuisen rokimpi, pikkuisen jotain muuta



Okei. Montenegro teki vaihteeksi taas... no, Montenegrot. Maa on lähettänyt viisuihin usein jotain "vähän jotain muuta". Juuri loppui lähetys maan viisukappaleen julkaisutapahtumasta, ja heti piti kirjoittaa tänne. Tai no, ne mun makuun olleet "vähän jotain muuta" ovat tarkalleen ottaen Rambo Amadeuksen Euro Neuro vuodelta 2012 ja Who Seen ja Nina Žižićin yhteisprojekti Igranka vuodelta 2013. Molemmat aivan loistavia, minun mielestäni. Ja koska tämä on minun blogini, voin tähän hehkuttaa ihan vapaasti miten loistavia olevat. Igrankaakin kuuntelen yhä säännöllisesti, se vaan on niin hyvä. Yksi suuria pettymyksiäni on ollut se, ettei Montenegro päässyt vuonna 2013 finaaliin Igrankalla - emme olleet Malmössä vielä ensimmäisen semifinaalin aikaan, sen katsoimme televisiosta kotona. Joten kun Who See ja Nina Žižić karsiutuivat, en nähnyt Montenegron esitystä livenä. Höh ja pöh. Hölmö Eurooppa, niin pieleen äänestetty. Ni. 

Mutta siis tämän vuoden viisuedustaja Highway ja viisunsa The Real Thing... Etukäteen tuo bändin ja biisin nimi sai mut ajattelemaan jotain söpöhöpöä poikabändiä. Ja sitten julkaisivat kappaleen, joka ei ollut sitä mitä odotin. Viisu on rokimpaa kamaa, sieltä rokrokrokimmasta päästä tämän vuoden viisutyrkkyjä. Erinomaista. Moni viisufani rakastaa balladeja ja eteeristä meininkiä. Minä en. Siinä olen vähän omalaatuinen, kuten tämä kappalekin söpöhöpö-minihame-nätitpojat-maailmanparannus-viisugenren keskellä. Ei vielä kuudella kuuntelulla (jep, kuuntelen repeatilla nyt Montenegron tv-lähetyksen loputtua) ole ihan huippu, mutta lähentelee tämän vuoden viisupuntarisijoitusta.  Tai mitäpä sitä kieltämään, sinne meni puntariin viiden sakkiin vain söpöyden ja ranskan kielen vuoksi sijoitettu Itävalta. Hei hei. Paikan vei Montenegro. Onnea, Montenegro, olet (ainakin vielä tässä vaiheessa) Ring-a-ding Girlin viiden kärjessä. Jei!

Viisupuntari 2016 vol.1

Nyt on jo yli puolet viisuista julkaistu, joten pienimuotoinen viisupuntari fiilispohjalta ois kohdallaan. Vielä ei ole kaikista viisuista sellaista otetta, että voisi sen tarkemmin analysoida ja pisteyttää, mutta jonkinlainen viiden kärki... satunnaisessa järjestyksessä, ehkä. Osa kappaleista on hyviä, osassa on vaan joku jippo, miksi jäänyt mieleen joskus yksitoikkoistenkin viisujen listalta.


  • Saksa / Jamie-Lee Kriewitz: Ghost - Tämän varmaan jo arvaa jos on lukenut blogia lähiaikoina. Pidän niin kovasti Jamie-Leen tyylistä ja äänestä, jotain lumoavaa hänessä on. Kappale ei itsessään ollut muutamalla ensikuuntelulla erityisen järisyttävä, jonkun muun esittämänä voisi mennä mulla ohi, mutta tätä pysähdyin nyt kuuntelemaan urakalla.

  • Kypros / Minus One: Alter Ego - Astetta rokimpaa, kaljuja miehiä, ulkomusiikillisesti ihan pätevää menoa. Joten kärkikappaleita tänä vuonna, vaikka kertosäkeessä hyvin lähtenyt rock-pojento vähän lässähtääkin viisuhumpaksi. Rokrok. 

  • Georgia / Young Georgian Lolitaz: Midnight Gold - Jo periaatteesta täytyy laittaa kärkijoukkoihin, kun on laitettu rokimpaa musiikkia jatkuvana virtana tulvivien balladien joukkoon. Tykkään saundista.

  • Albania / Eneda Tarifa: Përrallë - Mikähän on albaanimuusikoihin iskenyt, kun ovat viime vuosina tehneet mun mieleistä musiikkia? Varsinkin nämä videot Kengesin festivaaleilta ovat loistavia, iso orkesteri, taustabändi, sovitukset, jep, toimii. Ja hei, pitäkää esityskieli Tukholmassakin! (Muokkaus 17.4.: okei, kieleksi vaihtui englanti ja sovitus lässähti... tämä putosi pois viispuntarini kärjestä, moimoi... ei näin.)

  • Itävalta / Zoë: Loin d'ici - Ok, ehkä hieman jumputtava ja niin päin pois, mutta ekaksikin jee, ranskaksi, ja toiseksi... on tää edes kerran sijoitettava mun viisupuntariin tänä keväänä. Nimittäin nyt putoilee söpöyspisteitä ja sellaista, douze points söpöilystä ja kukkien määrästä ja sellaisesta. Ihq!


Kappaleet siis satunnaisessa järjestyksessä, tänään näin, huomenna voisi olla ehkä toisin (ja varmaan kevään mittaan muuttuukin, kun uusia edustusbiisejä julkaistaan ja tehokuuntelulla jo julkaistutkin kuulostavat pikkuhiljaa mikä paremmalta, mikä tylsemmältä). Sinällään helppo valita neljä, loput ovat sitten tasaisempia keskenään. Laitoin kuitenkin top4 sijaan viisi viisua, koska halusin tuon Zoën kukkasöpöilyn mukaan. 

Vielä vähän keskiverto-fiilis, ei huippuvuosi viisuilussa (kuten esim. 2010 oli, ihan parhaita vuosia koskaan), eikä tylsin. Ja lisää tulossa! Puntaroikaa tekin. :)


torstai 3. maaliskuuta 2016

Uusi pisteidenlaskusysteemi

Pisteidenlaskusysteemi. Onpa monimutkainen sana. Toisaalta niin on systeemikin... tai ehkä ei monimutkainen, vaan tolkullinen. Se sitten nähdään toukokuussa, kun uusi systeemi otetaan käyttöön.

Muutosta aiempaan on se, että

a) Juryäänet julkistetaan perinteiseen tyyliin, eli kunkin osallistujamaan edustaja kertoo maansa juryn antamat pisteet ääntenlaskuosuudessa - mutta nyt tosiaan tässä kohden kerrotaan vain juryn äänet, ei yleisöääniä.

b) Yleisöäänet kerätään samaan "pottiin", eli jokaisen maan yleisöäänestyksen perusteella tulee entisenlainen pisteytys 1-8, 10 ja 12, mutta nämä eri maiden pisteet lasketaan yhteiseen pottiin (esim. jos Suomi saisi vaikka nolla pistettä muilta ja vaikka Ruotsilta ja Virolta 12 pistettä, olisi Suomen yleisöäänien perusteella saama pistemäärä 24 pistettä). Eli yleisöäänillä joku maa saattaa saada paljonkin pisteitä.

Tämä idea varmaan pääosin siksi, että tuloslaskentaosioon saisi jännitystä. Tai jotain. Tällä pisteidenlaskusysteemillä, tai lähinnä pisteidenilmoittamissysteemillä, ei tule tilannetta, että joku maa johtaa pitkälti koko televisiolähetyksen ääntenlaskuosuuden ajan. Nyt kun yleisöäänet tulevat yhdestä potista, voi satojakin pisteitä juryäänissä jäljessä oleva viisu voittaa jos saa runsaasti yleisöääniä.  Tällä systeemillä saa myös paremmin jaettua äänet sekä yleisön että asiantuntijaraatien suosikeille. Aiemminhan ääntenlaskussa juryn äänet ja sijoitusäänet yhdistettiin, kumpikin 50% äänistä. Jos vaikka joku viisu oli yleisön suursuosikki, mutta jury antoi pisteitä vain hitusen, saattoi kappale saada huonosti pisteitä, jos lainkaan. Ja sama päinvastoin. Nyt uudessa pisteversiossa molemmat pääsevät antamaan suosikilleen sijoituksensa, juryt erikseen omat äänensä ja yleisö omat.

Olen aika surkea selittämään tämmöisiä (paljon sanoja ja vähän tolkkua), joten tässä Eurovision.tv:n video aiheesta, jos se selvittäisi asiaa paremmin.