Eilen oli seitsemäs harjoituspäivä Tukholmassa. Lavalla kävivät suoraan finaaliin menijät, eli BIG5 (Espanja, Italia, Iso-Britannia, Ranska, Saksa) sekä isäntämaa Ruotsi. Harjoituspäivä oli siis aiempia lyhyempi, mutta syystäkin. Illalla oli perinteinen viisuviikon avajaisjuhla, Opening ceremony, jonka kiinnostavin kohta taitaa olla Red Carpet, eli viisuedustajien saapuminen punaiselle matolle.
Saksan Jamie-Leen toinen harjoitus
Ranskan Amirin toinen harjoitus. Telkkarin esikatseluohjelmassa kommentoivat kuinka Amir hymyilee ärsyttävän paljon. No höps, ihana kun hymyilee! Ja mikäs on hymyillessä kauniilla hampailla, varmaan työn kuvaan kuuluu hampaista huolehtiminen, hän on nimittäin ammatiltaan hammaskirurgi. Hymyile vaan Amir, kyllä maailmassa on ihan liikaakin mökötystä!
Eilen tosiaan avattiin viisuviikko. Aamupäivällä nostettiin kuninkaanlinnan luo lippusalkoihin kaikkien osallistuvan 42 maan liput. Heh, 42 osallistujamaata. Erinomaista. Sanoo Douglas Adams -fani.
Red Carpet -fiilistelyä
Niin että nyt se on virallisesti alkanut, viisuviikko. Hei hoi, antaa palaa, nyt hörhöillään ja urakalla! Pitää ehkä ottaa hiustenkuivaaja tuulikoneeksi, kultatennarit jalkaan ja jammailla diggiloo diggiley!
Kuuntelin Spotifysta Itävallan edustajan Zoën musiikkia, mukavaa ranskankielistä poppista. Sitten, välttääkseni kotityöt jne, jatkoin tutkailua YouTuben puolella. Ja kas, löytyi vanha pätkä lasten laulukilpailusta liki kymmenen vuotta sitten. Kyllä hänet siitä tunnistaa, vaikka on niin pieni tuossa vielä. Ääni on kuitenkin jo kaunis. Tässä laulaa saksaksi, huomioksi eräille saksan kielen ihailijoille, kuten viisutiimin jäsen J.
Kaikkea sitä netistä löytyy. Ja kaikkea sitä jotkut innostuvat etsimään. Nyt on jotenkin innostus etsiä vaikkapa Zoën musiikkia... kuten tämmöinen ihana rrrrranskalais-chansonien hengessä leijaileva Quel Filou ja video Debut-albumin kappaleesta Danse avec moi.
Mutta hei, tänään alkaa täysi sekoilu, totaalinen viisuvaihteella pyörähtäminen, ja rankasti. Tänään alkaa nimittäin viisuviikko!!!! Mietin just yks päivä töissä kahvipöydässä, että okei, voin olla vaikkapa jouluna töissä, ja juhannuksena, ja vappuna ja uutena vuotena, pääsiäisenä ja itsenäisyyspäivänä, nimeä juhlapyhä ja töissä olen jos lista niin sanoo. Mutta viisuviikonloppuna en halua olla töissä, piste, puolipiste, pilkku, huutomerkit ja vähän alleviivausta ja värikkäät kirjaimet. Ni. Tänään kun heräsin aurinkoiseen aamuun, oli jotenkin juhlava olo jo, tällä viikolla se tapahtuu, se koko musiikki-show-sirkus. Heräsin auringonpaisteeseen ja mielessäni pyöri.... No, sama kuin eilenkin, mistä se ilmestyykin jo ennen kuin saan silmät auki: "Take my hand and never let go, side by side we walk an open road... Unbreakable with hope in our hearts, step by step we’ll make a new start.."
No, aamulla tuo ja päivät laulelenkin sitten kappaletta, joka on hurmannut mut täysin... "Dans un pays loin d’ici, à la recherche du paradis.. dans un pays loin d’ici on chante, on chante.." Tuossa kappaleessa on vaan jotain kauneutta ja keveyttä, kuin aurinkoinen kevätpäivä, jolloin on helppo olla ja mieli on kirkas ja kevyt. Kuuntelen tuota, enkä ajattele huolia ja arjen hankaluuksia, vaan juuri sitä hetkeä ja auringonsäteitä, hyvää mieltä. Kuulostaa ehkä pöhköltä, että yksi laulu voi tehdä sellaisen olon, mutta niin se vaan tekee. Ihmettelen sitä itsekin. Keveys, joka mieleeni hupsahtaa kun viisu soi, on sellainen, mistä olen pitkään haaveillut kaiken stressin ja touhotuksen keskellä. Pudotin muuten pari päivää sitten yhden klassikon kaikkien aikojen top 10 -listaltani, ja tämä nousi sinne. Etsii vielä sijoitustaan listalla, mutta siellä se nyt on. Vielä ei ole kisattu ekaa semifinaaliakaan, eikä tiedä pääseekö tämä finaaliin, mutta aivan sama. Mulla tämä läpäisi aikamoisen karsinnan ja pomppasi kaikkien aikojen viisujen joukkoon. Kiitos, Itävalta, perhekin kiittää, kun äiti ei vaan makaa reporankana ja voimattomana kotona ja sano vaikkapa pyöräilyretkiehdotuksiin, että en jaksa menkää te... vaan pomppaa pyörälle ja sit mentiin, kevääseen ja aurinkoon. Näin kävi lauantaina, kun olin pikkasen tykittänyt Loin d'iciä, ihan muutaman kerran...
Nyt kun on viisuviikon maanantai ja fiilistelen keväisessä auringossa oloa, mä tavoitan jotain siitä lapsuuden jännityksestä ja täpinästä kun odotti joulua. Ajattelen jo huomista, ja miten jännittävää se on kun kerrotaan finaaliin päässeet. Sitä vaan pidättää hengitystä melkein, ja hokee mielessään (ja ääneenkin) omia suosikkejaan, ja toivoo, että oikeiden maiden liput ilmestyvät ruutuun. Ja kun on enää pari paikkaa jäljellä ja monta omaa suosikkia, sitä miettii, että voi ei voi ei... Ihan hirveä jännitys, vähän kuin hetki ennen joulupukin tuloa. Oonko ollut kiltti, saankohan lahjoja, pääseeköhän se yks ihan huippuviisu finaaliin, saanko sen eniten toivomani lahjan, tönäiseeköhän se klisheinen tylsä viisu sen yhden huippuviisun finaalista pois... Euroviisut on mun joulu. Ja se juhannus ja vappu ja kaikkea.
Nyt tästä Zoë-innostuksestani tuli mieleen vielä yksi ajatus viisuista: Viisujen alkuperäinen tarkoitus oli keksiä televisio-ohjelma, joka kiinnostaisi ihmisiä eri maissa, olisi kevyttä viihdettä, joka toisi iloa ja yhtenäisyyttä sodan jälkeiseen revittyyn Eurooppaan. Vuonna 1955 syntyi idea Euroviisuista, idea sai mallia Italiassa vuonna 1951 aloitetusta San Remon laulukilpailusta. Tarkoitus oli tarjota ihmisille viihdettä ja samalla esitellä musiikkia eri Euroopan maista.
Viihdettä viisut yhä ovat, tyyli tosin on muuttunut matkan varrella paljon - ja matkaa on ollut, tänä vuonna on juhlavuosi, Euroviisut täyttävät pyöreät 60 vuotta. Ja yhä kisa esittelee eri maiden musiikkia, välillä tosin tuntuu, että kaikki kappaleet ovat samasta (ruotsalaislauluntekijöiden) hittiputkesta, oli sitten maa mikä tahansa. Mutta joskus sitä vaan löytää helmiä, niiden kivasti viihdyttävien perusviisujen seasta pompsahtaa esiin jotain suunnattoman hienoa. Ei sitä ehkä yhtäkkiä vaan keksisi, että kuuntelenpa sellaista itävaltalaislaulajaa kuin Zoë, tai etsin YouTubesta Koza Mostran videoita kesäistä aurinkomieltä tuomaan, tai löytäisi piristävää tunnetta, että maailma voi olla kaikille kiva paikka kuten Pollapönkin mielestä on mahdollista, kaikenlaista sellaista sitä viisuista hoksaa ja oivaltaa. Jo vuosia sitten viisut olivat mulle kova juttu, kun harjoittelin Herrey'sin tahtiin hienot tanssikuviot tai tanssin vähän rauhallisemmin, hitaita nojaillen Johnny Loganin tahtiin... oli muuten tosi kova hitti silloin kun olin kielikurssilla Eastbournessa kesällä 1987, muistan tanssineeni tätä mm. erittäin pitkän itävaltalaispojan kanssa, jolla jostain syystä oli kaulassaan roikkumassa jättikokoinen tutti. Jep. Viisut yhdistävät, viihdyttävät, luovat muistoja ja auttavat löytämään musiikkia, josta ei muuten olisi aavistustakaan.
Niin että jos joku kysyisi multa, mitä Euroviisut mulle merkitsevät, miksi olen niistä niin innostunut, niin tuossahan se aika tarkalleen tulikin kuvattua. Euroviisut ovat iloa, musiikkia, hassuja esiintymisiä, liikuttavia esiintymisiä, muistoja, tässä hetkessä koettuja asioita, jotka tulevaisuudessa ovat niitä ihania muistoja, yhteisyyttä viisutiimin ja sen nuorisojaoston kanssa (kiitos teille, rakas jäsen J, ihana ystävä jäsen P ja erinomainen nuorisojaosto, jäsenet E1, E2 ja E3), naurua, mukavien juhlien suunnittelua, kyyneleitäkin, tuulikoneita, helmiä ja myötähäpeää... Ja kuten sanoin, yhdessä koettua, se on mulle ihan valtavan tärkeä ja rakas asia viisuissa. Yhdessä, sekä laajalti koettuna yhtenäisyytenä - Good evening Europe - että pienessä, oman perheen ja ystävien kanssa vietettyinä viisuiltoina. Oli hienoa käydä viisuissa paikan päällä, kokea se hulina ja mediasirkus ja auringonpaisteiset päivät kun kaikki oli iloista ja dingdong, mutta kyllä paras viisuilta on se, kun kokoonnutaan kotona television ääreen porukalla, otetaan jokainen illan esiintyjien lista, kommentoidaan, annetaan pisteitä ja lopuksi jäsen J tekee hienon excel-taulukon ja selvitämme viisutiimimme voittajat - ja arvoimme onko Eurooppa ollut todella väärässä meihin verrattuna.
Ja sitä on luvassa tällä viikolla!!! Ihana elämä, tai kuten Sandra Kim laulaisi, J'aime la vie.
ps... pitäähän sitä laittaa pieni tietoisku Sandra Kimiin liittyen... Hän oli 13-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin viisuvoittaja. Sellaiseksi hän myös todennäköisesti jää, sillä viisuihin tuli vuonna 1990 ikäsääntö, jonka mukaan osallistujan on oltava semifinaaliin & finaaliin osallistuessaan vähintään 16-vuotias (kansallisessa karsinnassa voi olla 15-vuotias, kunhan ennen varsinaisia viisuja täyttää 16). Että semmoinen tietopläjäys. Menkää ja rakastakaa elämää, moikka kunnes taas viisuhörhöilen täällä!
Eilen oli Tukholmassa kuuden harjoituspäivä, harjoittelemassa kolme finalistia plus toisen semifinaalin edustajat. Yksi kovasti odottamani oli Saksan Jamie-Lee Kriewitz, ja hyvältä kuulosti, hyvin osaa laulaa ja on ihan yhtä söötti kuin koko ajan ollutkin. Hyvä Saksa! Ilmeisesti viisutiimi kokonaisuudessaan kannattaa Saksaa tänä vuonna... Tosin jäsen J kannattaa Saksaa aina, vaikka siellä olisi hemmo lavalla päällään mölisemässä, olen tämän sanonut ennenkin. Insinöörit Saksan puolesta!
Irlannin toinen harjoitus... Viisu on kammottavan ennalta-arvattava, äärimmäisen klisheinen, oikein perusviisukaavalla tehty JA aivan hurmaava, tarttuva, aurinkoinen viisu, jota huomaan laulelevani mielessäni jatkuvasti. Tämä laulajahemmo, Nicky Byrne, on muutekseen entinen Westlife-laulaja. Huomattavasti komeampi kyllä nykyään...
Saksan viisussa mennään satumetsään, siltä lavashow näyttää. Yksi suosikeistani tänä vuonna, ja kuten oon sanonut, erityisesti esittäjän vuoksi.
Ja lopuksi muutamia vuosia taaksepäin viisulavalle... Pernilla kertoi tämän laulun olevan omistettu äidilleen, joten tällä toivotan kaikille äideille ja mummeille
Viidentenä harjoituspäivänä Tukholmassa lavalla kävivät ensimmäisen semifinaalin kaikki 18 kisaajaa sekä kaksi suoraan finaaliin menijää, Ranska ja Espanja. Kuusi maatahan pääsee suoraan finaaliin, ns. BIG5, eli viisi viisujen suurinta rahoittajamaata ja isäntämaa.
Tässä tiivistelmävideossa keskitytään Ranskaan ja Espanjaan, viisutiimin jäsen P on tainnut hieman ihastua Ranskan Amiriin, joten hän varmasti on tyytyväinen tästä.
Ranskan Amirin haastattelu backstagella - onpa hyväntuulinen hemmo!
Ranskan Amirin lavaharjoitukset ja kommentti kappaleestaan. Ranskalla ei ole turhia krumeluureja näköjään lavashow'ssa, mies ja laulu ja näillä mennään. Mut mikäpä siinä, kun sekä mies että laulu ovat mainiot. Itse oisin kyllä voinut kuunnella tän laulun kokonaan ranskaksi, nyt on sekä ranskaa että englantia.
Bosnia-Hertsegovinan tiimillä näköjään piikkilanka-aita erottaa rakastavaiset - kunnes räppäri paukahtaa lavalle ja sit sellistikin riehaantuu. Tai jotain. Tästä tykkään kyllä, itsepäisen itsepintaisesti kun tsemppaan omalla kielellä laulettuja, ootte ehkä huomanneet mun muutaman kerran maininneen asiasta. Oon miettinyt tykkäisinkö tästä englanniksi laulettuna näin paljon, enkä osaa sanoa. Tjaah. Todennäköisesti en, mutta sitten tämä olisikin ihan eri viisu.
Montenegron toinen lavaharjoitus. Oon joskus miettinyt erityisesti rock-bändien kohdalla, miten onnistuvat eläytymään tosissaan tilanteeseen, kun soitto ei tule livenä. Viisusääntöjen mukaan kun musiikki ei voi olla livenä soitettua, vaikka esiintyjä itse välttämättä haluaisi. Tämä sääntö tuli voimaan vuonna 2004:
"In 2004, all live music was banned; even artists on stage were not allowed to play their instruments live, even if they explicitly voiced their wish to do so. This live music prohibition is still in place."
Sinällään ymmärrettävää, voisi kuvitella kisan kestävän holtittoman pitkään, jos joka esiintyjälle viritettäisiin kaikki varustelut. Voin silti kuvitella tämän tuntuvan vähän hassulta joidenkin mielestä.
Viron Jüri Pootsmann on kyllä kerta kerralta lavalla itsevarmempi ja parempi. Kun oon katsonut esiintymistään Viron karsinnoista asti, oon huomannut miten hän jotenkin kehittyy kerta kerralta. Ja nyt tämä toinen lavaharjoitus on ihan loistava, hyvä Jüri! Heja heja!
Kyproksen Minus One on kyllä tänä vuonna yksi mun suosikeista, top kympin kärkisijoilla. Jotenkin tykkään tästä kokonaisuutena, viisu ja bändin meininki. En tiedä mitä tekevät tälle kappaleelle, mutta miten tuo kertosäe kuulosti rokimmalta ekassa harjoituksessa, vai oliko mun korvat vaan jollain toisella kuuntelumodella sitä katsoessa... Tää finaaliin, kiitos.
Sitten aurinkoa päivään! Alankomaiden viisu on tänä vuonna aivan hurmaava, ja koko esitys. Ihan kuin hupsahtaisi jonnekin 1960-luvulle kun sitä katsoo. Autenttisuutta lisää lyhyehköt housunlahkeet ja kitaran pitäminen korkealla, liki kainalossa. Tästä tulee niin hyvälle tuulelle aina.
No nyt! Kreikan toiset lavaharjoitukset, ja hyvältä näyttää ja kuulostaa! Kansallisia mausteitakin on sopivasti, ja vaatteet päällä, ajattelin ensin, ei vesirajahametta. Sitten katsoin loppuun asti... Äänestä huomaa kyllä, että sali on yleisöstä tyhjä, viisutiimin jäsen J:kin kommentoi, että aika raju kaiku.
Suomi sitten... Hyvä meininki, ja silleen. En kyllä ole ihan varma tykkäänkö tuosta Sandhjan esiintymisasusta, mut hei, taas Minna Parikan puputennarit, eri väriset kuin edellisissä harjoituksissa. Niin söpöt! Jep, keskityn olennaiseen, mulla on sellainen taito.
Paras viimeiseksi. Itävällan Zoë viisulla Loin d'ici. Sanoin just viisutiimin jäsen J:lle, että on viisun oltava hyvä, kun suurinpiirtein sadannella kuuntelukerralla tulee kylmät väreet ja liikutuksen kyyneleitä meinaa tirahtaa silmäkulmiin kun on niin kaunista. En tiedä mikä tässä on, mutta tää vaan kolahtaa mulle aivan holtittoman kovaa. Ja tuo lavashow on niin mun mieleen, ei mitään hulinaa ja hälinää vaan tuo ihan taustavideo ja laulaja joka osaa laulaa, se kun ei aina näissä mittelöissä ole edustajan olennaisin taito... Tämä on ihana ihana ihana ja tämän on vaan ihan pakko mennä finaaliin. Mä käsken. Ni.
Eilen oli neljäs harjoituspäivä Tukholmassa, toisen semifinaalin toisen puoliajan viisuedustajat. Tässä on muutama hyvä ja muutama ok ja muutama blaaaaah... Tuossa tiivistelmävideossa meininki näyttää hyväntuuliselta ja aikamoinen tohina siellä on käynnissä. Tykkään näistä taustatyön esittelyistä, se hetki kun esiintyjät ovat lavalla, on kuitenkin niin pieni osa koko tuosta sirkuksesta.
Lavaharjoitukset erittäin tiiviinä pakettina
Tanskan edustajapoppoo Lighthouse X esitteli backstagella pukeutumistaan... "... and... this is a plastic bag." Nyt jos käyttäisin hymiötä, tähän tulisi sellainen, joka nauraa silmät ristissä.
Tanskan ensimmäinen lavaharjoitus... ja Lighthouse X:n kommentit kappaleesta. Aivan täydellinen viisuksi, maailmanparannusta ja kaikkea! "We can all make a difference if we choose to do so. It might be a small change, but it can have a huge impact on others. So, let's all be soldiers of love." Ja tää sujuvasti vuorotellen lausuttuna, toisen ajatusta täydentäen... Voiko tämän paremmin täyttää viisukriteerin "maailmanparannus". Hiukan hömpänpömppää koko kappale, mutta olen kyllä heikkona tähän. Top kympissä, ehdottomasti.
Varsinkin kun saan tästä vahvat fibat Tanskan viisuvoittajaan vuonna 2000 - Olsen Brothers viisullaan Fly on the wings of love. Ei itse kappaleesta niinkään, mutta sen saundista ja tuosta lavashow'sta.
Georgian poppoo backstagella, mukavan oloinen tää haastateltava, huumorintajuinen. Mikä nyt ei vaikuta kappaleen tasoon, mutta onpa sentään hyvä, kun on top kympissä, ettei ole yltiöärsyttävä tiimi. Nuo muoviset varusteet lavalle ovat hassu ja mainio idea!
Astetta rokimpaa, hyvä. Pidän tästä jatkuvasti enemmän, kuuntelu kuuntelulta. Mulla on nyt kolmen rokimman lempparitiimi, Georgia, Kypros ja Montenegro, joiden pääsyä finaaliin jänskään nyt kovasti! Jos mahdollisuuksia mietin, niin pidän näistä kolmesta todennäköisimpänä läpimenijänä Kyprosta, Georgia on ehkä ja Montenegro aika siinä ja siinä... Mutta olen mielelläni väärässä epäilyjeni kanssa, jos kaikki menevät kirkkaasti jatkoon finaaliin.
Tämän päivän harjoitukset eivät aiheuttaneet mussa niin suurta innostusta kuin eilen ja toissapäivänä. Ei Top 10 -suosikkejani tänään, vaikka ihan hyviä kyllä. Tsekataan nyt kumminkin mitä treeneissä on tapahtunut - semitylsät semifinaali-treenit on sentään parempi juttu kuin täysin Euroviisuton päivä! On tuossa videolla kyllä kiinnostavaa tuo soundcheck-studion, sound check room, esittely. Eli soundcheckit tehdään eri tilassa, ei lavalla, niin että homma on selvä jo lavalle mennessä. Kätevää. Muutenkin tuo taustatyön esittely on kiinnostavaa, valmistelujen ja muun.
Lyhyet pätkät kaikista eilen harjoitelleista maista. Tykkään päivä päivältä enemmän Irlannista. Australian Dami Imillä on upea ääni, kappale vaan ei ole ihan mun lempparikamaa. Odotan tälle kyllä menestystä jossain määrin.
Dami Imin ääni on tosiaan hieno. Ja kuulemma puku on jotenkin erittäin tärkeä esitykselle... jänskää nähdä millainen.
Australian ensimmäinen lavaharjoitus ja Dami Imin kommentteja osallistumisesta viisuihin
Irlannin Nicky Byrne backstagella: Eurovision Song Contest feels like the Olympic Games
Irlannin ensimmäinen lavaharjoitus. Mä niiiin tykkään tästä, on toki perus-viisu, maailmanparannus-tsemppausta, mennään kuulkaas auringonpaisteeseen seisomaan niin kaikki on ihanaa! Vähän sama meininkin kuin Tanskan Lighthouse X:n viisussa. Mutta hei, miksi ei! Onhan se ihanaa jos on vähän enemmän iloa, vähän enemmän aurinkoa, vähän parempi maailma, vähän onnellisempia ihmisiä, antaa tulla vaan tämmöistä! Ja jep, kohdassa 0:42 meni vähän mönkään laulu, mut osoittaako sen huomaaminen vain sen, että mä selkeästi kuuntelen näitä liikaa etukäteen... Heh.
Ja jottei kenellekään jäisi epäselväksi, niin selvitys mikä on melkein-kaimojen ero - Suomen Sandhja ja Serbian Sanja. Sandhjalla on D ja Sanjalla ei. Olennaista tahi ei. Nyt tiedätte.
Voi että ja hitsin pillit, tätä kun katselee tulee ihan kamalan innostunut olo... Ai että! Niin hyvältä näyttää ja kuulostaa, että tohkeilen täällä ja odotan tiistain semifinaalia. Niin loistavia viisuja kisaamassa! Tosin kun noin monta mun suosikkia mukana, pelkään pahoin, etteivät kaikki pääse finaaliin. Varsinkaan ne hieman erikoisemmat, noin viisugenrenä, Montenegro ym. Itse asiassa on kahdeksan, jotka haluan tästä semistä finaaliin, joten ei ole todennäköistä, että kaikki pääsevät. Eli jännitän.... Mietin miten onnistuu livelaulut kiinnostavilta esiintyjiltä, ja studion soundchekissä kuulostivat kyllä hyvältä, Minus One (Kypros), Jüri Pootsman (Viro), ja Bosnia-Hertsegovinan tiimi. Zoën esiintymistä ei harmi kyllä kuullut tässä vielä, mutta katsotaanpas lisää toisen treenipäivän videoita...
Wau! Suosikkini näyttävät aivan mahtavalta. Ja kuulostavat. Tästä ekasta semistä tulee aivan mahtava! Ja ihanaa, Itävallan Zoëlla on taustalla ennakkokatseluvideosta tutut kukat ja kaikki. Ja vitsit, kaksi rokimpaa samassa semissä... Mietin alkuvuodesta, että ehkä tulee tylsä viisuvuosi, mutta ei tosiaan siltä vaikuta nyt kun on tehokuunnellut näitä. Tosin mikään vuosi ei varmaan pääse lähivuosissa huippuvuoden 2010 tasolle, yks parhaita koskaan. Kelpo vuosi tästä tulee kyllä!
Bosnia-Hertsegovinan tiimin haastattelu backstagella: Friendship is the key
Komeaa kuunneltavaa... Ja lisää haastattelua. Tässä löydetään selkeästi maailmanrauha ja kaikkea. Hyvä niin!
Montenegron Highway backstagella. Mikään ei ole niin mainiota kuin pieni laulunäyte (jos osaa laulaa). Osaavat ihan kivasti. Tämän semifinaalikohtaloa jännitän kovasti, mä laittaisin ihan selkeästi finaaliin, mutta entä koko muu viisukansa...
Montenegron Highwayn ensimmäinen lavaharjoitus. Astetta rokimpaa, mainiota, Montenegro. Montenegro on kyllä ollut ihan mainio useampanakin vuonna (erityisesti legenraarinen Euro Neuro, Rambo Amadeuksen esittämä viisu vuodelta 2012). Tästä Highwayn viisusta tykkään, rokrok!
Pootsmann. Jüri Pootsmann. James Bondin seuraaja.
Oih ja voih ja miten jotain näin suloisen ihanaa! Tästä tulee niin hyvälle mielelle, mä olen ihan rrrrakastunut tähän viisuun. Kepeää, kaunista, entisaikojen viisujen tyyliin. Tämän on vaan ihan pakko päästä finaaliin tai saan jonkinasteisen hepulin. Eli odottakaa jännityksellä tiistain semifinaalin tuloksia.
Jep. Just niin hyvä kuin odotinkin. Ja ihanaa kun on nuo kukat ja kaikki, toivottavasti on hyvin samankaltainen kuin se esikatseluvideon tausta... elleivät keksi jotain vielä hienompaa. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että on esikatseluvideon mukainen. Tuleekohan varsinaiseen esitykseen tuulikoneita helmoja hulmuttamaan? Kyllähän nyt tuulikone kuuluu jokaiseen itseään kunnioittavaan viisuesitykseen... I'm ready, bring on the wind machine!
Kyproksen Minus One backstage-haastattelussa. Tulevaisuuden tavoitteina mm. Euroviisut ensi vuonna Nikosiassa ja baariin meneminen. Siinähän sitä.
Oonko mä jotenkin tottunut kappaleeseen ja kestän paremmin kertosäkeen humppapumppaa (kun a-osa on kumminkin parempi) vai onko tätä sovitettu uudestaan... Kuulostaa nimittäin hyvältä. Valoja, anyone, ihan komeat kulissit on Tukholmassa.
Nyt on nähty ensimmäisen semifinaalin ensimmäiset harjoitukset, kaikki osallistujat. Ja nyt odotellaan tiistaita, saa nähdä miten käy! Jos mun toiveet käyvät toteen (no tuskin käyvät, siellä on näitä ihan varmasti jakoon meneviä, esim. vaikka päällään seisoen laulaisivat takaperin kansanlauluja), muttasiis JOS mun toiveet käyvät toteen, finaaliin tästä menevät, esiintymisjärjestyksessä lueteltuna:
Ensimmäiset harjoitukset pidetty, harjoittelemassa yhdeksän maata - ensimmäisen semifinaalin ensimmäisen puoliajan esiintyjät: Suomi, Kreikka, Moldova, Unkari, Kroatia, Alankomaat, Armenia, San Marino ja .
Koko tämän vuoden homman aloittaa Suomi, Sandhjan viisulla Sing it away. Hyvin sai Suomi aikaa tältä harjoituspäivän videolta, viidestä minuutista yli minuutin. Hyvä hyvä! Ja zoomikuva Sandhjan jalassa oleviin Minna Parikan puputennareihin, on ne söpöt! <3
Kreikan naislaulajien laulu kuulosti oikein mainiolta noin livenä ilman mitään taustojakin. Tykkään kyllä viisustaan. San Marinon Serhat ei kuulostanut ihan niin leonardcohenimaiselta tuossa harjoituspätkässä kuin ennakkokatseluvideolla.
Ihan kivaa katsottavaa -osastolla ovat tässä ekan semin alkulohkon porukassa ainakin Unkarin Freddie ja Alankomaiden Douwe Bob poppoineen. Jälkimmäisen viisu kolahtaa mulle paremmin, Douwe Bobin Slow down on itse asiassa mun kärkikympissäni tänä vuonna. Paljon vaan Alankomaille ruutuaikaa, kiitos!
Harjoitusten "mitä ihmettä" -palkinnon saa Armenian Iveta... Kyllä mulla vois vilpoisa olo tulla - ja nolo olo - kun hilppaisin menemään uimapuvussa (tai mitä lie jumppapukua naisen asu muistuttikaan) pitkin isoa hallia. No, tyylinsä kullakin, olisin kyl studioharjoituksissa ennen lavalle menoa ehkä vähän reisiäni peittänyt. No toisaalta, jos on esittelykelpoiset reidet, se ois tosiaan ehkä vähän eri juttu pitkäkinttuisen esittellä komeita koipiaan kun mun ns. persjalkaisen...
Seuraavaksi sitten päästään katsomaan miten harjoitukset sujuvat toisen semin kakkoslohkolta: Tsekki, Kypros, Itävalta, Viro, Azerbaidzan, Montenegro, Islanti, Bosnia-Hertsegovina ja Malta. Eli siinä pätkässä on mun kärkikympistä peräti neljä maata (Itävalta, ihan ykkönen nyt, jänskään miten onnistuu livenä laulu, pysyykö ykkösenä vielä, sekä Kypros, Bosnia-Hertsegovina ja Montenegro).
Itse asiassa tässä ekassa semifinaalissa on kuusi mun kärkikympin kappaletta, eli hyvä semi tulossa!
Tiivistelmä päivän harjoituksista:
Sitten pätkiä harjoituspäivästä... Täysin puolueellisesti valittuja, eli niitä mistä itse tykkään.
Douwe Bobin (Alankomaat) sound check ennen lavalle menoa:
Pätkä Alankomaiden harjoituksesta ja Douwe Bobin viesti kappaleensa merkityksestä:
Sandhjan haastattelu backstagella:
Suomi ensimmäisenä harjoituksissa lavalla ja Sandhjan viesti kappaleensa merkityksestä:
Kreikan Argo lavalla ja viesti kappaleensa merkityksestä:
Olen tehokuunnellut kappaleita siivotessa, autoillessa ym. Välillä joku kuulostaa hyvältä ja välillä tylsemmältä, välillä jaksaa jonkun kuunnella, sitten on monia, joiden yli jo soittolistalla hyppää suosiolla, ei jaksa...
Pohdiskelin vähän mitkä olisivat viisupuntarini kärkikymmenikkö, tässä tämän päivän lista, eikä missään paremmuusjärjestyksessä vaan ihan sikin sokin.
Alankomaiden hyväntuulisuus-viisu, hauska tyyli ja saa mut iloiseksi, hyvän kappaleen merkki mun puntariarvioinnissa
Montenegron astetta rokimpi, näistä tykkään aina, balladien ja maailmanparannuspoppisten sekaan vähän jytinää, kiitos
Kypros, myös astetta rokimpi (mutta miksi oi miksi kertosäkeessä lähdetään humpalle?)
Astetta rokimpaa myös Montenegrosta, tämä on jotenkin hypnoottinen... Montenegro on viime vuosina ollut ihan huiman hieno viisumaa, ei mene sillä helpoimmalla linjalla kappalevalinnoissaan, mun kyseisen vuoden viisupuntarin menestyjiä olleet mm. vuonna 2012 Rambo Amadeus viisullaan Euro Neuro ja yhä mun soittolistoilla pyörivä Who See'n & Nina Žižićin Igranka
Saksan Jamie-Lee on yksi suosikkiesiintyjistäni tänä vuonna, kappale ei ihan niin kovasti kolise, mutta huomasinpa yhtenäkin päivänä lauleskelevani tätä kun jäi päähän pyörimään
Ranskan viisusta tykkään, ja alkuperäiskielellä sentään osassa kappaletta, parhautta aina
Itävallan viisu on suloinen ja aurinkoinen - ja vielä ranskaksi: kärkisijoilla puntarissa, ehdottomasti (ehkä jopa ykkönen, tämän päivän fiiliksillä, tämän valoisuus tekee mut iloiseksi)
Tanska. Daniel Radcliffe & Olsen Brothers - Fly on the wings of love... Eikun... Perusviisu, maailman parannus ja sen semmoista - ja tulen tästä iloiseksi, joten nousee puntarin kärkisijoille
Kansalliset mausteet, kansallista kieltä sanoituksessa... mun hurmaaminen on näin helppoa! Kreikan viisu taas mun puntarin kärkikympissä
Yllätyin itsekin miten kovasti tykkään Bosnia-Hertsegovinan tämän vuoden sillisalaatista - on oopperaa ja selloa ja räppiä ja kaikkea, mitä yhteen kappaleeseen ovat keksineet tunkea. Ja tykkään. Ja ehkä huomaatte taas yhden jutun: alkuperäiskieli
Ja vielä yhdestoista...
Ei parhaita Viron viisuja viime vuosina, mut kyl Jüri "James Bond" Pootsmann puntarissa ainakin mainintasijalle pääsee, jo ihan sen vuoksi kun olen puolueellinen ja ihan vaan sen vuoksi kannatan Viroa kun se on Viro
Selasin Facebookia ja uutisvirtaan pläjähti Kyproksen viisuedustajan, Minus Onen, päivitys. Olivat juuri muutama tunti sitten lähdössä Tukholmaan. Se kolautti tajuntaan ajatuksen, että viisut ovat jo ensi viikolla! Aivan mahtavaa, tuli heti ihan loistavan iloinen mieli.
Mutta hitsinhitsi, nythän mä vasta hokasin, että kaikki järjestelyt ovat kesken! Tai enemmän kuin kesken, aloittamatta!! Mitä syödään, minkä maan väreihin pukeudun, kaikki sellainen. Juomakoordinointi - no ainakin saksalaista valkoviiniä, koska Saksan viisu, tai eritoten viisuedustaja, on niin mainio. Kaikkea kivaa suunniteltavaa ja touhotettavaa.
Mulla on onneksi ensi viikolla tiistai ja torstai aamuvuorot, silloin semifinaalit. No, toivoin aamuvuoroja, ja lauantaita ja sunnuntaita vapaaksi, ja toiveet toteutuivat. Tiistaina heti viisukisailun alkuhulinoissa päästään jännittämään, Suomi on ensimmäisessä semifinaalissa kilpailemassa, ensimmäisenä esiintyjänä. Vähän kehno paikka, pöh ja höh, asiasta päättäneet. Nykyäänhän semifinaalipaikat arvotaan niin, että arvotaan kumpaan semifinaaliin osallistuu ja semifinaalin ensimmäiseen vai toiseen puoliskoon. Järjestävä organisaatio saa sitten päättää näiden puoliaikojen esiintymisjärjestyksen. Olisin toivonut hieman parempaa paikkaa Sandhjalle. Toivon kyllä, että pääsisi finaaliin, hyvä laulaja ja hyvän fiiliksen viisu.
Suomella on kyllä siitä hyvä tilanne, että meidän semissä on mm. Viro, josta voi tulla mukavasti ääniä. Semifinaaleissa saa antaa äänensä sen semifinaalin osallistujille, jossa oma maa kisaa, ja tänä vuonna Suomi ja Viro ovat samassa semissä. Lisäksi meidän semillemme saa antaa ääniä myös Ruotsista, suoraan finaaliin pääseville maille on arvottu semifinaali, kummassa voivat äänestää. Tiistain semifinaalissa äänestävät Espanja, Ranska ja Ruotsi. Nämä kolme myös esiintyvät tiistain semifinaalissa, Saksa, Italia ja Iso-Britannia torstain semifinaalissa, ilmeisesti videoesitys, mutta muutosta siihen, että aiemmin esityksensä on nähty kokonaisuudessaan vasta finaalissa. Ihan hyvä juttu kyllä, mielestäni.
Tänä vuonna molemmissa semifinaaleissa on yhtä monta viisuedustajaa, 18 maata. Useana vuonna toisessa on ollut yksi enemmän. Tänä vuonna oli kyllä yksi maa enemmän mukana kisassa, ja torstain semifinaalissa piti olla 19 maata, mutta osallistujat vähenivät kun Romania poistettiin kisasta. EBU ilmoitti huhtikuussa, että Romania diskataan maksamattomien EBU:n jäsenmaksujen vuoksi, niitä on vuodesta 2007 rästissä noin 14 miljoonaa euroa. Kurja juttu, kun näin lähellä viisuja tapahtui tuo, maan jo valittua edustajaa ajatellen, kamala pettymys varmasti. Osallistuvien maiden (ko. maiden yleisradioyhtiöiden) pitää siis olla Euroopan yleisradiounionin EBU:n jäseniä osallistuakseen viisuihin. Australia on tästä poikkeus, se ei ole EBU:n varsinainen jäsen, mutta viisujen taustalla oleva australialainen televisioyhtiöllä on EBU:n ns. associate membership. Päätös Australian osallistumisesta on tälle vuodelle, pitkän ajan osallistumisesta ei ole EBU:ssa päätetty. EBU ja australialainen televisioyhtiö viisujen taustalla, SBS, ovat tehneet sopimuksen huhtikuussa, SBS alkaa järjestämään 20 muun maan kanssa aasialaista versiota Euroviisuista. Tämän arvellaan vaikuttavan myös Australian tuleviin osallistumismahdollisuuksiin Euroviisuissa, no, tämän näkee tulevina vuosina sitten.
Eli nyt sitten pikkuhiljaa suunnittelemaan! Tänä vuonna Kyproksella on mainio edustaja, mitähän kyproslaista pikkupurtavaa sitä kehittelisi... Ja Saksa... bratwurstia grilliin? Itävalta, hei, siinähän kannatusvärit kohdallaan, punainen ja valkoinen, onnistuisi helposti pukeutuminenkin. Tosin viime vuoden viittaliehukkeita (sininen ja valkoinen) hyödyntäen voisin vaikka olla Suomi. Kaikkea mietittävää ja touhuttavaa! Eli: huippuhauskaa!
Jännittävää viisujen odottelua! Ja odotellessa, jos innostusta piisaa, olkaa mieltä omista suosikeistanne. Tsekatkaa vaikka YouTubessa soittolista ESC 2016. Taas on kaikenlaista mielenkiintoista huomioitavaa, yhden Tanskan tyypin yhdennäköisyys Daniel Radcliffen kanssa (ja kappaleen ja esityksen fiilis kuin Olsen Brothersin Fly on the wings of love -viisussa), Maltalla vaihtui viisu tässä kevään aikana, Sloveniankin sanoisin hieman kuunnelleen jotain muita kappaleita ennen sävellyspuuhiin ryhtymistä, ja esiintyjän katsoneen musiikkikanavia kehitellessään tyyliään, ovatko Suomen ja Espanjan viisut liian samanhenkisiä menestyäkseen kumpikin, olenko sekoamassa kun pidän Bosnia-Hertsegovinan sillisalaatista ja esittävätkö he sen viisuissa todella omalla kielellään - se olisi aivan mahtavaa, pelastaako Kyproksen edustuspoppoon tyyli ja kappaleen a-osa sen, että kertosäe on melkoista humppaa, onko San Marinon Serhat suuri Leonard Cohen -fani, voikohan joku katsoa ihan pokkana Puolan nuoren miehen tuskaisia katseita (ja hei Puolassakin on tuulikoneita!), aikanaan Liettualla oli tanssivat kulmakarvat - nyt erittäin eläväiset kädet, kaikenlaista tämmöistä.
