Karsinta 1 - YLE TV2 ja yle.fi/umk klo 21.00
Tämä ensimmäinen karsinta on ehkä vähän laimea, noin mun makuun. PAITSI Pertti Kurikan Nimipäivät, rokrokrokrok. Aina mun pitää... mennä Euroviisuihin!!
Hans On The Bass - Loveshine
Sarjaa ihan kiva, siistiä soittoa, nättiä laulua, leppeä biisi... mutta kun kuulin tämän, en sitten muuta kuuntelun jälkeen saanut mieleen, en otetta tähän. Helppoa kuunneltavaa, radiossa harmiton hyväntuulinen kappale, mutta riittääkö se kopsahtamaan kertakuuntelulla semifinaalissa viisukansaan, että TÄSSÄ on se jota haluan äänestää. Vai lipuuko tämä rauhallisen eteerisesti pois...
Hyväntuulen laulu kuitenkin, jotenkin tulee mieleen toissavuoden Maltan viisu, Gianluca Bezzinan esittämä Tomorrow. Ei niin, että kappaleet erityisesti muistuttaisivat toisiaan, mutta niissä on molemmissa samanlaista hyvää fiilistä, aurinkoa, tai kuten Hans On The Bass määrittelee: positiivisuus ja feelgood. Sitäpaitsi Gianluca on söötti ja Tomorrow todellinen feelgood-biisi, joten aina mukavaa löytää joku tekosyy linkittää se.
Vilikasper Kanth - Äänen kantamattomiin
Jotenkin tuli mieleen matkailuopiston aikainen markkinoinnin opettajamme, irlantilainen, joka sanoi pitkien ää- ja öö-äänteiden kuulostavan hänestä ei-suomenkielisenä melko omituiselle. Tässä mukavasti sellainen äänne oikein kappaleen keskipisteessä. Ei siinä mitä, tuskin se kuuluisaa suurta yleisöä paljon haittaa, tulipahan vain mieleen. Tätä mietittyäni ja kappaleen kuunneltuani tästä jäi mieleen... mitä? Njaa, äänen kantamattomiin ja se, että biisissä laulettiin tekstiviestistä. Jep. Symppis kyllä. Siinäpä se. Seuraava kappale.
Norlan El Misinario - No Voy A llorar Por Ti
Tästä pätkähti päähän heti vaikka mitä mietteitä. Ei huono biisi, ihan tarttuva ja leppoisa, ja edustaa... Suomea? No ei sillä, miksei laulaisi espanjaksi, maailmanlaajuinen kieli sekin on siinä missä englantikin. Tietty sain esiintyjästä ja tyylistäkin vähäsen aasinsillan etelänaapuriin Viroon, ja näen tässä taas tilaisuuden laulahtaa erään tietyn pätkän aina kun kuulen tämän...
Kuvitelkaa nyt mua selostamassa: "Ai hei tästä tuli mieleen se Virossa viisuihin pyrkinyt Elmayonesa, se argentiinalainen, joka teki viisutarjokkaansa viroksi, muistattehan se... kes ei tantsi on politsei..." Ja tähän pieni selitys: tuon biisin jälkeen aina kun Virossa ollessa näen poliisiauton mun on ihan pakko laulaa kes ei tantsi on politsei... Perhe yrittääkin hämätä mua, että katsohan tuonne oikealle - jolloin tiedän, että vasemmalla on varmasti poliisiauto. Tällainen hauska juttu tästä Norlan El Misinarion biisistä tuli mieleen, ei liity mitenkään tähän kappaleeseen sinällään, mutta no. Eipähän ainakaan saanut kappale mua pahalle tuulelle. Ei kyllä saanut innostumaankaan. Tai Elmayonesa kyllä saa hupaisasti innostumaan, mutta Norlan El Misinario ei. Eteenpäin.
Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää
Punk, melkoisen vähän kuultu laji viisuissa... tässäkö sitä sitten olisi? Olisi kiva kannustaa Pertti Kurikan Nimipäivät -bändiä, mutta hei joku rämähdys tai jotain biisin loppuun niin ois vakuuttavampi. Ehkä sanat punk ja kappaleen sovitus eivät sovi ihan yhteen, mutta vähän viritystä tälle niin rokrok.
Sanat vakuuttavat kyllä... aina mun pitää siivota, aina mun pitää tiskata, aina mun pitää käydä töissä, aina mun pitää käydä lääkärissä, en saa mennä koneelle en katsoo telkkarii en saa edes nähdä mun kavereita...
Mun elämä, varsinkin kun nyt uudenvuoden terveysinnostuksen vuoksi en saa syödä karkkia en juoda limua, en saa edes juoda alkoholia...
Aina mun pitää!
Tätä meillä kannattaa lapsista Keskimmäinen, kutsuu tätä itkupotkuraivaribiisiksi. Eli antakaa palaa, PKN, voittoon, sanoo Keskimmäinen.
Pihka ja myrsky - Sydän ei nuku
Tämä on jotenkin mukava. Kepeä ja nätti, muttei ihan semmoinen ohi leijuva. Vähän tässä on jotain semmoista tarttumapintaa, ensimmäisiä tämän vuoden kappaleita, joista tuli ajatus, että kuuntelen heti uudelleen. Viisumielessä se on hyvä, tarttumapinta, huomio, keskittymisen pysähtyminen kappaleeseen sen sijaan, että se vaan tulee ja menee. Biisit kun pistetään semifinaalissa pötköksi, ohi leijuvat kappaleet vaan alkavat, loppuvat ja se siitä. Jotta joku innostuisi ja äänestäisi, pitää olla jotain. Miten mulle tuli jossain kohtaa joku PMMP-fiilis, en tiedä.. Mut kyllä mä tätä aion kuunnella useita kertoja ja fiilistellä miten tähän saa otetta. (muokkaus muutaman kuuntelun jälkeen: kappaleen viehtymys on mielentilan mukainen, välillä kolahtaa välillä ei... mut tämän karsinnan parhaimmistoa)
Satin Circus - Crossroads
Kivaa, söpöä ja nuorekasta. Voisi olla mistä maasta tahansa, minkä siis sanon hyvälläkin - huolella tehtyä poppista. Voisi olla ihan edustava, näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, mietin onko liiankin satiinista ja ote lipeää kun on kerran tämän kuullut (ja, kuten taas sanon, se on se yksi kertakuuntelu, joka semifinaalissa katsojilla on, sen perusteella äänestetään finaaliin). Mutta niinhän ne monet kivan näköiset bändit pärjäävät ja saavat faneja, menestyvät. Kuuntelisin tätä vaikka radiosta ihan mielelläni, laulelisin mukanakin, jos vaikka joskus töissä ollessa radiosta tulisi. Laulelisin kertosäettä mukana vanhusten iloksi (tai suruksi, mene ja tiedä, itsehän en joudu omaa lauluani kuuntelemaan...). Kertosäe jäi päähän soimaan, isosti tästä en innostu, mutta en pahastukaan. Harmittoman hyvä. Voi olla, että nyt kun tämä kuunteluerä loppui, nousen tästä, lähden viemään poikaa harrastukseen ja lauleskelen mielessäni tätä. Se on jopa todennäköistä.
Muokkaus: aloittelin kirjoittelun eilen, illalla pojan harrastuksesta kotiintultua huomasin lallatelleeni kahta kappaletta - Pertti Kurikan Nimipäivien punk-pläjäystä ja myöhemmässä karsinnassa kisaavaa Suomi-bhangraa. Jep. Näinkö tässä käy, että mulle napsahtivat taas ne kenties erikoisimmat kappaleet. Aina mun pitää....
