Aina puhuttaessa aiheesta Saara Aalto moni kertoo mulle miten ärsyttävä hän on. Ärsyttävyyttä he perustelevat mm. sillä, että Saara Aalto on ylipirteä, kuvittelee olevansa joku lumiprinsessa ja vieläpä julistaa sitä asiaa julkisesti, miten noloa, miten hän on niin tyytyväinen itseensä eikä yhtään ole vaatimaton jne. jne. jne. Tiedätte varmaan nämä perustelut, sekä te, jotka ette pidä Saara Aallosta ja te, jotka pidätte ja kuulette edellämainittujen kommentteja. Mielipiteet, jokaisella on omansa, eikä siinä mitään. Joku tykkää yhdestä asiasta ja joku toisesta. Seikka on saletti!
MUTTA sitten päästään tähän mun liikutuksen ja innostuksen sekaiseen avautumiseen aiheesta "it's my life, I'm ready to lead it, I'm gonna roll the dice, you better believe it...".
Ensinnäkin aihe Suomen euroviisuedustus 2018 ja Monsters. Olen ihan täysin sydämin ja sekopäisen innostuneesti Saara Aallon edustuksen takana. Viisu on jokseenkin laskelmoiva, video varsinkin on laskelmoiva jne. Mutta ihan sama, kokonaisuus on aivan mahtava! En mä odota mitään torilla tavataan -huumaa ja supervoittoa, katsotaan nyt eka pääseekö edes finaaliin ja niin päin pois. Mutta tää on mahtava pläjäys, napakasti tuotettu, hyvä esiintyjä, kaikkea hienoa, oon niin ylpeä tästä edustuksesta. Hyvä Suomi!!! Taidan tänä vuonna viisujuhlissamme pukeutua SUOMEN väreihin!!
Seuraavaksi Saara Aallosta... Laitanpa tähän virallisen videon lisäksi kaupan päälle version, jossa Saara Aalto laulaa Monstersin 34 eri Euroopan kielellä. Ne kielet, mitä ymmärrän, ovat ihan uskottavia, ja kyllä muutkin menevät mulla läpi, uskon, että laulaa juuri kyseistä kieltä. Tämä video on herättänyt paljon wau-reaktioita ympäri Eurooppaa, olen ylpeä, että meillä Suomessa on wau-tasoinen artisti. Kuunnelkaa nyt tuota laulua... viisu riisuttu noin pieneksi ja paljaaksi, ja se on vähintään yhtä vaikuttava ja sydämeen käyvä kuin varsinainen viisuversio. Ja noinkin paljaana versiona laulaja loistaa ja vakuuttaa mut.
Mitä tulee Saara Aallon taitoihin, on niitäkin moni moittinut, eikä välttämättä taitoja vaan sitä miten hän osaa, mutta näyttää tietävänsä sen myös. No hei, miksi piilottaa taitojaan, miksi nolostella niitä? Miksei iloita ja loistaa, mikä siinä on noloa? Tähän pätkä brittien X Factorista, jossa Saara Aalto eteni kisan kakkoseksi asti, laitan tähän kuitenkin sen ihan ensimmäisen esiintymisen ohjelmassa. Eli koelaulu heti kisan alussa. Olenko ainut, joka tämän kuullessaan koki tunnemyllerrystä ihan kyyneliin asti? Oikeasti, kai joku teistä liikuttuu tällaisesta? Ihan sama, tämä on mun blogi ja tässä blogissa liikututaan usein kyyneliin asti ja se on hieno asia. Sielu puhdistuu liikutuksen kyynelistä, se pesee jotenkin mielen puhtaammaksi, tämä on mun tuntemus suuria tunteita herättävistä asioista. Ja tämä, esitys, tuomarien ja muiden koe-esiintymään tulleiden reaktiot, kaikki on ihan mahtavaa. Tai kuten Simon Cowell sanoi laulun loputtua: "That's how you do it!"
Saara Aalto. Hän on taitava ja edustava, ja ihanan just sitä mitä on. Kuten sanoin, oon joiltain kuullut, että hän on ärsyttävä ja liian pirteä ja miten noloa kun yrittää olla joku prinsessakeiju ja jotain... No hei miksei! On ihanaa kun on esiintyjä, joka on oikeasti hyvä eikä nolostele sitä, tuu jostain nurkan takaa anteeksipyytelevästi, että mä nyt vähän tässä tälleen laulan ja tää nyt on jotain keskinkertaista ja parhaani teen. Ei näin! On tultava huikealla asenteella, että tässä tulen ja olen mahtava ja onnellinen siitä mitä olen! Ei se tarkoita, etteikö olisi nöyrä ja ja kiitollinen siitä, mihin kykenee. Ja jos joku haluaa olla prinsessakeiju ja lumiprinsessa ja vaikka mitä, niin mitäs siitä, maailma tarvitsee ihania asioita. Minäkin olen Gondorin kuningatar, enkä häpeile sitä yhtään. Ei pidä pelätä olla ärsyttävä, jos vastassa on eläminen puoliteholla. En ihmisen pidä olla vähemmän kuin kokee olevansa sen takia, että on noloa ja ärsyttävää olla ylitsepursuava tai vaikka sitten hiljainen itsekseenolija, jos kokee sellainen olevansa. Muotit, jotka luodaan sen vuoksi ettei ärsytettäisi ketään tai oltaisi noloja, sellaiset pitäisi laittaa mureniksi... Tai kuten Monsters-viisussa lauletaan: "Now I'm gonna let in all the light, tear down the walls."
Olkaa mitä olette. Jos se, mitä koette olevanne, ei loukkaa muita, ei ole rikollista tai muuten vaarallista, vaan jotain ihan tavallista: prinsessakeiju, kuvitteellisen maan kuningatar, hiljainen itsekseenolija rohkeutta arvostavassa maailmassa, rohkea, arka, mitä vaan, olkaa sitä. Jos olette vaikka aina haaveilleet olevanne Disney-prinsessa, menkää ja olkaa se, ja tehkää se vielä näyttävästi ja kunnolla! Antakaa palaa! Ei mulla muuta.
P.S. Oli mulla vielä yksi juttu. Joitain ihmisiä tuntuu häiritsevän se, että Saara Aallon elämänkumppani on nainen. Aikuinen ihminen rakastaa toista aikuista ihmistä ja ideaalitilanteessa jopa saa vastarakkautta, en ymmärrä mikä tässä on se kamala asia. Itse rakastan miestäni, Viisutiimin jäsen J:tä, ja hän rakastaa minua, ja se tekee elämästä ihan mahtavaa. On ihanaa rakastaa ja tulla rakastetuksi - oli ihmisen suuntautuminen mikä tahansa. Suurin niistä on rakkaus.
P.P.S. Yksi lapsistamme kysyi ala-asteikäisenä "mikä on homo?" kun oli kuullut koulunpihalla jotakuta haukuttavan "vi*un homo". Selitin, että on homoja ja heteroita, heterot tykkää pojat tytöistä ja tytöt pojista niinkuin isi ja äiti, homot taas tykkää tytöt tytöistä ja pojat pojista. Lapsi totesi, että aha, no miks sitä käytetään haukkumasanana, eihän toi oo mitään, ja käveli pois. En nähnyt lapsen reaktioissa tilanteeseen järkytystä tai tarvetta vuosien terapiaan vanhempana. Sen sijaan näin sen ajatuksen, mikä itsellänikin on: Eihän toi oo mitään. Täällä ei ole mitään nähtävää. Hajaantukaa.