Huominen on jännä paikka. Uutisointi on ollut aika johdattelevaa, eli media luukuttaa Pertti Kurikan Nimipäiviä jutuissaan. On lehtijuttua ja nettiuutista ja ulkomaita myöten huomioidaan bändin osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun. Eli vähän on fiilis, että huominen on muut kisaajat vastaan PKN. Ei sillä, mainiohan Pertti Kurikan Nimipäivät (josta lopputekstin ajan laiskuuttani käytän lyhennettä PKN) on. Mutta toivon jännittävää kilpailua ja tiukkaa taistelua ja voisihan Shavakin voittaa mun puolesta...
Huomenna Wienin reissusta kisaavat:
Norlan El Misinario - No voy llorar a ti
Joo ihan kiva. Eli kyllähän tämän kuuntelee, mutta ei hirveästi herätä tunteita. Leppoisaa, ehkä vähän turhankin leppoisaa mun makuun kun tarvitsen selkeästi piristystä kun odottelen kevättä ja yritän selvitä talven rippeistä. Onhan se mukavaa kumminkin kun joku espanjaksikin laulaa, miksi sen vieraan kielen pitäisi aina olla englanti. Harmiton ja kaunis tarina laulun takana, Norlan El Misinario kertoo kirjoittaneensa tämän jokin aika sitten kuollutta isäänsä ajatellen. Sympatipisteet siitä.
Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää
Tätä ei yksinkertaisesti voi arvostella. Ei punk-musiikkia voi arvioida ja pohtia. Punk tulee ja jyrää ja sit biisi loppuu. Siinä. Tämä kisaosallistuminen on saanut ulkomaillakin huomiota, mm. The Guardian -lehti on julkaissut artikkelin yhtyeestä. Musiikillisesti viisuväki ei ole ollut täysin hurmiossa, onhan punk aika mielipiteitä jakavaa musiikkia. Mutta noin niinkuin genren asenteella, ihan sama, täältä tullaan, tää olisi komea viisuissa. Enkä tarkoita yhtyeen taustan vuoksi, joku sanoi mulle olisiko se sitten hyvä laittaa nämä viisuihin jos joku äänestää säälistä. Anteeksi? Juuei, yhtye tuskin itsekään haluaa leimautua viisupärjääjäksi sen takia, että ovat "vammaisia, jotka soittavat punkia". Kyllä kyse on punk-bändistä, jonka jäsenillä nyt erityispiirteenä on eriasteisia kehitysvammoja. Tuo sääli-aspekti suututtaa mua, se saa tuntumaan kuin kehitysvammaisia tai muuten erilaisia tulisi vaan säälistä tsempata, vaikka päällään seisoisivat. Ei oikein rakentava asenne.
Eikö enemminkin ole niin, että jos kehitysvammainen haluaa perustaa bändin, niin siitä vaan ja jos bändin tyypit osaavat soittaa ja laulaa ja tehdä biisejä niin etiäpäin siinä missä muutkin bändit. Ei pidä luoda jotain eri arvosteluasteikkoa, "normaalit bändit" ja "erilaisten bändit". Musiikki on musiikkia, tai oikeastaan kaikki on kaikkea, kirjallisuus kirjallisuutta, taide taidetta, ruuanlaitto ruuanlaittoa, kaikki kaikkea teki sitä kuka tahansa. Ei ihmisiä ja tekemisiään tule arvottaa vain sen mukaan, mikä tekijän tilanne terveysasteikolla on. Joskus sellainen tuntuu jopa alentuvalta: "voi, minä terve ihminen säälin noita kehitysvammaisia kun olen itse terve ja voin hyväntahtoisesti hymähdellen tsempata toimintaansa". Se, että Suomi lähettäisi Pertti Kurikan Nimipäivät, olisi kyllä osoitus siitä, että meillä voi kuka tahansa elämäntilanteestaan huolimatta toteuttaa unelmiaan ja tulee hyväksytyksi ja tsempatuksi. Kaikkialla ei näin ole, joten siinä mielessä PKN-soittajien erityislaatuisuus on hieno asia, osoitus Euroopalle, varsinkin joillekin ei-ihan-niin-vammaisystävällisille maille, että kaikki ovat arvokkaita.
Mutta se ei ole pääasia tässä biisissä, koska tää biisi on rokrok. AINA MUN PITÄÄ!!! Asenne! Aina pitää käydä töissä! Ja tiskata! Ja siivota! Ei ees saa olla koneella ja juoda alkoholia! Ni!
Mulle PKN on myös toivonvälähdys siitä, että Suomi voi korjata sen minkä Viro mokasi kun ei lähettänyt Winny Puhhia viisuihin.
Satin Circus - Crossroads
Söpöä ja sööttiä ja kivan näköiset bändin jäsenet. Eli kiva kevyt poppis, joka ei herätä ainakaan mussa vahvoja tunteita. Ei hävettäisi, jos tämä edustaisi Suomea, mutta tämä ei saisi aikaan mitään isoa hulabalootakaan. Huolellisesti tehtyä ja esitettyä kivapoppista.
Jouni Aslak - Lions and lambs
No niin, isoa ja näyttävää. Sellainen mahtipontinen viisuvetäisy, ja esiintyjän ulkoasu on hommaan mainio. Ei oikein muuta sanottavaa, tykkään tästä kyllä, ei ole ykkössuosikkejani, mutta kestäisin kyllä jos tämä voittaisi viisupaikan. Lavatsydeemissä kehittämisen varaa, esim. mikä hitsi se rumpali on? Hämmentävää... Jos voitto tulisi, pitäisi väkeä lavalla karsia, kuusi on maksimi viisuissa, olisi kiva nähdä sellainen versio finaalissa kappaleista. Lavashow kuitenkin osa viisuja, ja jos karsintafinaalissa esitys on isompi ja mahtipontisempi ja väkeä lavalla mielin määrin, ei se anna selkeää kuvaa mitä esitys olisi sitten viisuissa. Tämä siis ajatuksena muistakin kuin tästä, esim. Shavan esityksessä mietin kestääkö lava koko sitä sakkia autoineen päivineen.
Opera Skaala - Heart of Light
No sitten taas erilaista, joka on erilaisuudessaan jo trendikästä. Nimittäin tuo oopperan ja popin yhdistäminen. Keskimmäinen tykkää tästä, lapsi on selkeästi omilla linjoillaan lapsikatraassa. Nimittäin yksi suosikkejaan kautta aikojen on Romanian edustaja vuodelta 2013, Cezarin esittämä It's my life. Ja nyt tämä. Keskimmäinen halusi katsoa nämä molemmat, Opera Skaalan ja Cezarin, muutama päivä sitten ja pohti missä voisi nähdä ja kuulla oopperaa, onko sitä jossain teatterissa ja pitääkö sitä varten mennä ulkomaille. Yhden lapsen vien One Directionin keikalle ja toisen oopperaan? Ei käy tylsäksi meillä elämä.
En oikein tiedä miksi, mutta itselläni napsahti heti tämän kappaleen alkutahdeilla mieleen Esman ja Lozanon kappale Imperija, jonka piti edustaa Makedoniaa viisuissa vuonna 2013, mutta kappale vaihdettiin toiseen (paljon huonompaan, Imperija on yks lemppareitani kautta aikojen). Ei kyse plagiaatista, samantyylisestä musiikkisuuntauksesta tai mistään, en sitä tarkoita, mutta jotenkin vain tuli sellainen mielleyhtymä. Tämä siis hyvässä mielessä, jos jostain napsahtaa mieleen niinkin hyvä kappale, niin jep, hieno homma. Taas hyvä syy linkittää wanhoja hywiä viisuja. Kiitos, Opera Skaala. Kelpaisi hyvin viisuedustajaksi tämäkin.
Shava - Ostarilla
Tämä on mun ykkönen korvamato-mittarilla. Oon laulellut tätä päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Tykkään. Tämä saa mut iloiseksi, ja jos musiikkikappale pystyy siihen, on se kyllä loistava kappale. Tulee aurinkoinen olo ja sellainen, että olisi itselläkin vauhtia ja virtaa tehdä vaikka mitä. Vaikka tanssia bhangraa vaikkei osaisi.
Tämän semifinaali-esityksessä oli sama juttu kuin esim. Jouni Aslakilla, esityksessä oli tärkeää tanssijat ja koko show, mutta henkilömäärä lavalla on suurempi kuin mikä sitten viisuissa sallitaan. Olisi kiva nähdä tästä finaalissa versio, joka on viisusäännösten mukainen. Mun puolesta voisi vaikka olla sääntö, jonka mukaan UMK-finaalissa nähtäisiin lavashow, jossa on lavalla maksimissaan kuusi henkilöä, kuten viisuissakin olisi. Nythän äänestettävä show on ihan eri kuin se, mikä sitten lähetetään viisuihin.
Shava on joka tapauksessa mun suosikki, Pertti Kurikan Nimipäivien lisäksi, ja olisin ikionnellinen jos tämä menisi Wieniin Suomen edustajaksi. Olisi väriä ja näkyvyyttä ja fiilistä ja jäisi mieleen.
Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla
Tästä en oikein osaa sanoa mitään. Tällainen radiopop-biisi tämä on... Mukavaa kun on suomeksi laulettu. Olisi ihan kiva lähettää jotain suomenkielistä viisuihin, tänä vuonna siihen onkin hyvät mahdollisuudet kun on useitakin potentiaalisia menestyjiä suomeksi. Tätä en voittajaksi odota UMK:ssa, mutta radiosoittoa voisi saada, ihan mukavastihan sitä ajelisi autoa jos tällainen soisi autostereoissa.
Angelo De Nile - All For Victory
Angelo De Nile, useiden inkarnaatioiden mies, ajassa ja paikassa eri hahmoina seikkailut suuri mies... Keisarista ja sotasankarista... viisuedustajaksi? No, kyllähän Angelo De Nilen arvolle sekin käy, sankarin taustajoukot ainakin haastatteluissa ovat antaneet niin ymmärtää: ”Angelo on ehtinyt sen verran mellastaa maailman sivulla, että nyt voi keulia esiintymislavalla. Eikä Angelon UMK-lavailmeessä tule olemaan mitään vaatimatonta!”
Angelo De Nile kertoo hieman itsestään Wiwibloggsin videohaastattelussa. Eikä nyt sotketa tähän arkisesti nimiä kuten Kimmo Blom vaan nyt huudetaan ANGELOOOO! Mies, joka kuuluu viisuihin jo Abban Waterloon kunniaksi - mieshän on itse ollut Waterloon taistelussa eräässä elämässään. Niin!
Mahtipontista, tarina, tulta ja heviä. Kappale itsessään lähtee tosiaan kunnolla keulien, mutta ihan ei mopo säntää käsistä ojanpohjille vaan vauhti jää kohtuullisen turvalliseksi ja lopussa jo toivoo, että päräytettäisiin perille ja parkkiin. Tiivistystä ja tiukkuutta ehkä hieman ja se on siinä jos hevipläjäystä historian sankarilta kaivataan.
Solju - Hold Your Colours
Pidän tästä, mutta olisin halunnut tältä enemmän. Duo on hieno, äiti ja tytär, on englantia, on saamelaisuutta, on kaunis sanoma... Mutta tämä jää vähän vaisuksi. Vähän vahvempi laulu ja tykimpi asenne ja esitys, sitä tämä olisi ainakin vaatinut. Jää vähän liian eteeriseksi mun makuun. En tarkoita, että tämän olisi pitänyt olla joku rock-veto, vaan jotenkin tiukempi paketti. Solju-duo on kyllä aivan valtavan suloinen, Ulla-äiti ja Hilda-tytär, ja uuden ja vanhan kulttuurin yhdistäminen kaunis ajatus.
Mutta nyt saunaan ja huilaamaan, että jaksaa huomenna työpäivän jälkeen vielä täysillä kannattaa suosikkeja finaalissa. Hyvä Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Juries, may I have your votes, please...