Nyt kun viisujulkaisuissa on suorastaan ruuhka, teen tämmöisen kokoomatekstin. Kun on yhtä jos toista viisuhörhöilyn ulkopuolellakin (voiko näin tosiaan olla!?), on hiukka hankala tehdä jokaisesta omaa analyysia. Joten tässä poiminnat viime päiviltä.
Ekana porukasta San Marino julkaisi viisunsa sunnuntaina 7.3., Adrenalina, esittäjänä Senhit. Tämä on... No. Vähän lainailua menneestä ja vähän väriä ja rytmiä ja homma paketissa. En oikein tälle syty.
Sitten vuoden toinen aamen, Itävallan Vincent Buenon Amen. Balladi... Eli joo, ei mennyt viisupuntarissani kovin korkealle. Tunteella laulaa ja näin, mutta ei ihan välity mulle se tunne ihokarvoja nostattavasti, eli lemppareiksi päätyvän balladin kriteerini eivät täyty. Sisäsiisti ja nätti, ei aiheuta ärsytystä, mutta ei jää mieleenkään.
Sveitsistä viisuihin lähtee Gjon’s Tears kappaleella Tout l’Univers. Balladi. Eli katso teksti tuosta Itävallan viisusta, aika samoilla mennään. Ehkä hiukan korkeammalle tämä menee, ihan vain siksi kun olen heikkona ranskan kieleen.
Eilinen 10.3. olikin oikein neljän viisun julkaisupäivä. Vetäistääs tähän vielä kaksi eilistä. Bulgarian viisu on Victorian esittämä Growing Up Is Getting Old. Oikein somaa, mutta ei tämäkään oikein kolise. Tunnelmointia ja vastapainoksi mahtipontisuutta, se on kovin tuttua viisuissa.
Jaksakaa jaksakaa, vielä yksi! Kreikka julkaisi viisunsa, Stefanian kappaleen Last Dance. Tämä vähän herätteli minua balladihorroksesta. Ihan ok, ja hei, videon käsikirjoittaja lienee Harry Potter -fani, muun muassa, ja scifinsä katsonut. Joten jos ei kappale niinkään saanut pysähtymään, niin videoversiota katsoessani kyllä töllötin ja mietin, että katopas vaan, leijuvat kynttilät ja kaikkea. Vielä varhaista sanoa, kun tuli tämmöinen viriketulva ja yritän erottaa kappaleita toisistaan, mutta tällä pika-analysoinnillad tämä on keskiviikon 10.3. julkaisutulvasta se, josta tykkään eniten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Juries, may I have your votes, please...