Belgian fiilistelyä

 Belgia julkaisi tänään viisunsa, Hooverphonicin esittämän The Wrong Place. Ei tämä väärässä paikassa ole, ihan viisuihin sopivaa meininkiä. En kumminkaan tästä oikein saa otetta, ehkä vaan tarvitsen tänä keväänä kunnon jysäystä tai sitten hitaammissa jotain... no jotain. Huolella tehty tämä on, toki, ja hyvin esitetty. Useamman kuuntelun jälkeen on fiilis, että tämä voisi olla jostain elokuvasta, taustalla olennaisessa kohtauksessa tai tunnarina, trailerin taustamusana tai vastaavaa. Mutta omaan makuuni ei sellainen kappale, jonka ihan musiikin kuuntelemisen ilosta kuuntelisin uudestaan. Ehkä olen taas jotenkin ylianalysoiva ja vaativa, mutta kun jotkut maat ovat täräyttäneet viisuja, jotka innostavat mua, on rima vissiin korkealla. Tämä ei ole erityisen hyvä, eikä missään tapauksessa huono, sellainen keskikasti, joka ei ihastuta eikä ärsytä. 

Hooverphonic olisi ollut Belgian edustaja myös vuoden 2020 viisuissa, ja valittiin suoraan Belgian vuoden 2021 viisuedustajaksi. Edustusviisu olisi ollut Release Me, jossa on myös paljon leffafiiliksiä, voisinpa kuvitella tämän vaikka johonkin Bond-filmiin. En tiedä onko kyse siitä, että olen tuota ehtinyt enemmän kuunnella vai mistä, mutta jotenkin tykkään tuosta viime vuoden viisubiisistä enemmän.

Belgialla ja Suomella on ainakin viisumenestyksessä jonkinlaisia yhtäläisyyksiä. Voitto on tullut kerran ja viimeisiä sijoituksia on ihan komeasti, Belgialla kahdeksan. Viisut Belgia voitti Norjan Bergenissä järjestetyissä kisoissa vuonna 1986. Voittajaviisun, J'Aime La Vie, esittäjä oli tuolloin 13-vuotias Sandra Kim, hänellä on enkka kaikkien aikojen nuorimpana viisuvoittajana. Eikä tuo varmaan muutu, sillä tällä hetkellä viisuesiintyjillä on alaikäraja, esiintyjän on oltava 16-vuotias finaalipäivään mennessä. Kuulostaako Sandra Kimin ääni tutulta? Katsoitko piirrettyjä 1980-luvulla (tai vielä sen jälkeenkin), muistatko Olipa kerran elämä -sarjan? Jep. Sandra Kim lauloi sarjan tunnusbiisin. Sinällään hauska, että hän esitti tunnarin sarjaan "Il etait une fois la vie" (Olipa kerran elämä) ja voitti viisut biisillä J'Aime La Vie (Rakastan elämää). Elämäniloa, selkeästi, joie de vivre. Suomen edustusviisu tuolloin oli Kari Kuivalaisen Päivä kahden ihmisen. Viisuissa kappale esitettiin nimellä Never the End, nimi siis käännetty englanniksi, esitys suomeksi. Suomi sijoittui viidenneksitoista, osallistujamaita oli kaksikymmentä. Ai niin, ja hauska yksityiskohta vuoden 1986 viisuissa oli se, että kärkikolmikon kaikki kappaleet olivat ranskankielisiä: edellämainittu Belgian voittajaviisu, toiseksi sijoittui Sveitsin Daniela Simmons viisulla Pas pour moi ja kolmanneksi sijoittui Luxemburgin Sherisse Laurence viisulla L'amour de ma vie. Très bien!