Alankomaat ei herätä nuokkuvaa viisukatsojaa

 Tämän viisujulkaisupäivän neljäs viisu on Alankomaiden Jeangu Macrooyn kappale Birth Of A New Age. En tiedä onko jo kuuntelu-uupumusta, mutta kappaleen live-ensi-illan esitys herätti vain kysymyksen, että mitäs, mutta ei herättänyt minua. Ok, ihan kiva, mutta ei. En ehkä vaan enää jaksa vastaanottaa kappaleita, jotka ovat vaan jotain ihan jees ilman mitään mikä herättää innostuksen. Ehkä tämä jotenkin avautuu useammalla kuuntelulla, mutta näin keskellä yötä ei oikein nouse lentoon tämä juttu. Viisun pitäisi pläjäyttää viisukatsojat television äärellä tarkkaavaisiksi, että hei mikäs tämä on ja mikä tämän äänestysnumero on. Tämä vähän jää junnaamaan ilman sellaista nousua ja kasvamista, pahimmassa tapauksessa viisukatselija saattaa tämän aikana käydä jääkaapilla. Jotenkin odotan Alankomailta paljon, siksi ehkä en ole niin tyytyväinen keskivertoon heiltä... 

Alankomaita ei voi käsitellä blogissani mainitsematta vuoden 1975 voittoviisuaan: Teach In ja Ding-A-Dong. Ding-dong, tuo viisujen syvin olemus! Viime vuosina Alankomaat on ihastuttanut mua mm. vuonna 2014 The Common Linnetsin biisillä Calm After The Storm. Suurin elämys on kuitenkin ollut vuoden 2013 viisunsa, Anoukin Birds. Olimme paikan päällä kun Anouk esitti kappaleen finaalissa,  esitys oli niin intensiivinen, että se täytti koko salin, melkein salpasi hengityksen. En ole tarkkaan puntaroinut, mutta luulenpa, että tämä on kaikkien aikojen suosikkini Alankomailta: