Let’s do away with prejudice!

Tämä viikko on rasisminvastainen viikko, ehkä sen vuoksi päässäni on pyörinyt muutamia päiviä Pollapönkin No prejudice -viisu. Olen katsellut televisiota ja miettinyt, miten sekopäinen maailma on. Maanantaina aamutelevisiossa oli 11-vuotias poika, joka kertoi miten häntä on kiusattu, jopa bussikuskit ovat ajaneet pysäkin ohi ottamatta kyytiin, jos hän on ollut yksin pysäkillä. Miksi? Poika oli bussikuskin mielestä varmaan väärän värinen, mustaihoinen. Olin järkyttynyt, oikeasti, miten joku aikuinen ihminen, tässä tapauksessa bussikuski, työtään tekevä ihminen, voi toimia noin? Sisälläni nousi jokin kiukuntyyppinen, ja tuo viisu soi tauotta, ja nyt tartun lauluun, ajatuksiini ja näppäimistööni ja laulan mukana ja kirjoitan.

"Let’s do away with prejudice 

don’t discriminate, tolerance is bliss...

Säännöllisesti sosiaalisessa mediassa nousee asiattomista kommenteista kohuja, muistetaan muutama päivä ja sitten ne haipuvat... Karua miten sydämeltään sivistymättömät ihmiset kokevat, että voi sanoa mitä tahansa, kirjoittaa mitä tahansa, jopa omalla nimellään. Kun siitä nousee äläkkä, sanotaan, että hei, se oli heitto vaan, hei, se oli huumoria, hei, se oli vaan mielipide, ja tällä kuvitellaan asian pyyhkiytyvän pois, unohtuvan. Viime viikonloppuna, palmusunnuntaina politiikassa mukana oleva henkilö kirjoitti Facebook-päivityksessään ivallisia kommentteja virpovista muslimilapsista. Hän pohti: "Onko tämä kotiutumista kun muslimipenskat kiertää virpomassa?" Ei siinä mitä, mutta jutut lähtivät siitä eteenpäin tuossa keskustelussa hyvinkin rumiksi, niin keskustelun aloittajalla kuin vastaajilla. Luin tämän jälkeen tehdyn haastattelun, jossa keskustelun aloittaja ihmettelee miten tästä nousi kohu, hänhän vain pohti kotiutumista, eihän siinä mitään pahaa ollut. Jepjep. Tosin tarkoitti varmaan täsmällisemmin kotoutumista, mutta no. Ehkä termistön valinta ei tuossa ole olennaista kun asennesisältö kaipaisi hieman säätöä... Suhtautuminen asiattomiin heittoihin kaipaisi säätöä myös. Pelkkä "se oli vitsi" tai "minut ymmärrettiin väärin" ei pitäisi olla riittävä vastaus herjaaviin kirjoituksiin, ja sitten asian maton alle lakaisu. En mitään julkista lynkkausta peräänkuuluta, vaan keskustelua, ja tarvittaessa asian mittasuhteisiin sopivia seuraamuksia, esimerkiksi huomautus puolueelta tai työnantajalta, ja julkinen anteeksipyyntö. Eikö se olisi kohtuullista? 

... we got to get together on this 

cross this problem off our list...

Eikä sosiaalinen media, internet, lehtien mielipidepalstat sun muut paikat ole ainoa, jossa nämä henkisesti ummettuneet ihmiset riekkuvat. Netissä on helppoa huikkailla, kun ei ole kasvotusten muiden kanssa. Joillain kuitenkin on pokkaa käyttäytyä törkeästi ihan tuolla ihmisten ilmoilla, suoraan toisia ihmisiä kohtaan. Kyllä, sitä tapahtuu ihan tavallisille ihmisille ihan tavallisessa arkipäivässä. Järkyttävää, että joku ihminen kokee hänellä olevan oikeus arvostella muita ja suorastaan hyökätä toisten kimppuun. Surullista, melkein lohdutonta, että on olemassa ihmisiä, joille vaikkapa toisen ihonväri on asia, jonka vuoksi voi unohtaa kaikki käytössäännöt ja käyttäytyä kuin öykkäri. Sain luvan lainata erästä ystävääni, joka rasisminvastaisen viikon alkaessa kirjoitti kokemuksistaan isossa kaupungissa, Suomessa, tavallisena perheenä - jossa lapsilla on tumma iho. Voisi kuvitella ihmisten elävän ihan tottuneesti ja rauhassa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hänen kokemustensa perusteella kuitenkin näitä henkisesti ummettuneita, sydämeltään sivistymättömiä ihmisiä riittää: 

"Saatanan mutakuono!" ja sen jälkeen täti tuli nyrkit ojossa 3-vuotiasta kohti

"Sä oot kakka, näytät kakalta ja haisetkin kakalta." lasten suusta kuultua

"Hyi miten musta tyttö." kaupan vihannestiskillä keski-ikäiseltä naiselta 4-vuotiaalle 

"Kato mikä neekeri" ja naurua päälle, leikkipuistossa mukavan päivän päätteeksi 

Tässä muutamia esimerkkejä rasismista Suomessa, ainoa syy haukkuihin on lasten tumma ihonväri. Äitinä tottakai puutun näihin samantien, mutta miten käy silloin kun äiti ei ole paikalla? 

Entä silloin, kun äiti ei ole paikalla? Silloin mielestäni voi kuka tahansa asiattoman käytöksen tai kiusaamisen huomannut ihminen puuttua heti. Sanoa, että hei, tuo ei ole asiallista käytöstä. Osoittaa, ettei ole vain hiljaa ja anna asian tapahtua. Sanoa, että ei, lopeta heti.

... I may stutter when I speak 

but you don’t need to call me freak... 

Nyt on vuosi 2016. Maailma on varsin pitkälle kehittynyt teknologiassa sun muussa. Ihmiset Suomessakin oppivat paljon asioita koulussa, kohtaavat elämässään monenlaisia asioita, näkevät tuttua, uutta, vanhaa, vierasta, maailmaa monelta kantilta. En vaan tajua, miten voi olla olemassa niin syvää henkistä ummetusta, niin pienisieluisia ihmisiä, että näkevät vain ihmisen värin, taustan, uskonnon, elämänkatsomuksen, minkä tahansa minkä kokevat tekevän jostain ihmisestä heidän mielestään alempiarvoisen. Hei, miettikää, kauhea poru on syntynyt siitä, että Felix-mainoksessa on suomalaisnainen, joka kertoo omasta intohimostaan, kalastuksesta, ja mainoksessa kerrotaan, että Felix tietää suomalaisten maun. Kiva mainos, samaa linjaa Felixin aiempien mainosten mukaan, joissa esitellään yksittäinen suomalainen ihminen, pariskunta, perhe, ja kerrotaan, että Felix tuntee suomalaisten maun. MUTTA! Tämän mainoksen nainen on väärän värinen! "Mustaihoinen! Suomalainen! Mitvit! Boikotoidaan Felixiä!" Ei jestas. Ihminen on ihminen, ei ihmisen väri, pituus, paino, uskonto, elämänkatsomus, seksuaalisuus, ikä, varallisuus, ulkonäkö, tai mikään sellainen millä järjettömästi ihmisiä arvotetaan. Ihminen on ihminen, ja yhdenvertainen toisen ihmisen kanssa. Niin yksinkertaista se on, ja sen pitäisi olla.

... it’s not trigonometry 

inside we’re the same"

Performer: Pollapönk

Song title: No Prejudice

Music by: Heidar Orn Kristjansson

Lyrics by: Heidar Orn Kristjansson, Haraldur Freyr Gislason, John Grant

Pollapönk - Facebook

Pollapönk - Twitter
(kappaleen käyttöön kysytty lupa Pollapönkiltä -
Pollapönk has given permit to use the song in blog entry)