Uuden Musiikin Kilpailu kisataan lauantaina 8.2. Kappaleet julkaistaan aina tammikuussa kappale kerrallaan, arkipäivisin klo 00.00. Eilen julkaistiin viimeinenkin kappale, ja koko UMK-setti on kasassa. Viisupaikkakilpailijoita on seitsemän, kuusi laulajaa ja yksi bändi: Neea River, Nelli Matula, costee, Viivi, Goldielocks ja Erika Vikman.
Kaikki biisit ovat vähintään "ihan ok", muutama sellainen, jotka jäävät mieleen. Kappaleita olen pohdiskellut niiden julkaisujärjestyksessä. Jos pitäisi luetella tykkäämisjärjestyksessä, olisi se (tänään ainakin, huomisesta ei tiedä: Goldielocks, Nelli Matula, Erika Vikman, Neea River, VIIVI, costee.
Arvio: Ihan ok +. Taitavasti tehty, laadukas, kiva biitti, mutta toisaalta ei jäänyt paljon mitään mieleen tästä biisin loputtua. Muutamia kertoja olen kuunnellut ja on ihan kiva. Tällaista on paljon viisuissa, joten jäisi ehkä siihen massaan, vaikka hyvin tehty onkin.
Neea River oli itselleni uusi artisti, musiikkimaailmassa kuitenkin ollut jo jonkin aikaa, myös kansainvälisesti. Sen kuulee tästä kappaleesta, laadukas ja varmasti tämän musiikin ystäville mieleen. Itse asiassa oli noussut julkaisun jälkeen Yhdysvalloissa Spotifyssä korkealle uuden tanssimusiikin soittolistalla. Tällaiseen kappale on erittäin toimiva.
Entä viisuihin? Tätä on tarjolla viisuissa paljon, ja on oltava parempi kuin muut - tai tietyistä viisumaista. Ehkä vähän kyynisenä ajattelen, että erään naapurimaan edustajana tämä menestyisi hyvin, sillä maa menestyy tätä kehnommillakin poppiksilla loistavasti vaan ihan siksi, kun on se maa. Sitten jos joku toinen maa laittaa tätä tyyliä, olkoonkin tasokkaampi ja kiinnostavampi, voi menestyä paljon tasoaan huonommin.
Tämä on yksi niistä, minkä livevetoa odotan kaikista eniten UMK-finaalissa. Jos siinä jyrisee näin hyvin, niin huhhahhei!
Nelli Matula - Hitaammin hautaan
Söpöyttä ja sanomaa. Biisi kokonaisuutena myös tätä ihan ok -kategoriaa. Erityisesti pidin sanoista ja sanomasta. Videolla tykkään pehmeän ja suloisen sekä kovan ja harmaan kiven yhdistelmästä. Kaikkien tämän vuoden biisien sanoituksista tästä biisistä löytyy yksi lempikohdista: "Juoskaa te, jotka juoksette, saatte mitalit kaulaan. Mul ei oo enää kiire eikä mua haittaa se jos mä pääsen hitaammin hautaan."
Sanoituksista: Tätä nostaa aivan valtavasti kieli, aina plussaa on oma kieli, maassa kuin maassa. Nelli Matulan ääni on miellyttävä ja hän ääntää suomea todella kauniisti ja selkeästi. Sekin sopii tähän lauluun, heleä laulu ja kappaleen sanoituksen teemat, kovaa ja pehmeää.
En mennyt tästä heti sekaisin, sain otteen vasta muutaman kuuntelun jälkeen. Ei jysähtänyt heti, että mikäs se tämä on, niin mietin miten viisuissa toimisi. Tämä on yksi tämän vuoden kappaleista, josta odotan radiohittiä.
Kappale on kyllä omassa lajissaan mainio. Tämä kuitenkin on varmaan se, miksi kappale on minulle sellainen ihan ok ja jää hieman laimeaksi. Kertosäe on parasta, sitten välillä kuuntelen, että mitäs tässä sanotaan ja mielenkiintoni lipsahtelee.
Näin wanhana ja eräiden asioiden kohdalla nipottajana on kyllä mainittava myö suurin yksittäinen ärtymyksen aihe kappaleessa (kukkahattutäti tässä, päivää): Minusta on epämiellyttävää toitottaa olevansa sekaisin monista aineista. Ihanaa, kun sanat ovat suomeksi ja sanoituksessa on asioita, joiden kohdalla nyökkäilen, että niinpä. Tuo vaan aina kuunnellessä räsähtää ikävästi korvaan.
Kaunista eteerisyyttä, ja tässä on ihana video. Tästä mietin, että voin vasta livevedon jälkeen hahmottamaan tämän täysin. Sitten tietää, onko tässä sellaista syvyyttä ja potkua, mitä balladeissa kaipaan. Olen balladien kannalta hankala, ne eivät helposti kolise minulle. Tämä studioversio tuntuu sievältä ja jollain tavalta kiltiltä.
Livevetoa odotan siksi, että haluan nähdä löytyykö tästä sellaista balladin perustaa, kunnon kivisokkelia, jolle draaman kaari rakentuu. Balladit vaativat sen perustan, pohjavärin, joka voi olla syvä tunne, intohimo, kaipaus, sydäntä pakahduttava rakkaus, viiltävä tuska, menetyksen tunne - tai vaikka "se jokin", mikä saa pohtimaan, että tämähän voisi olla Bond-leffan tunnari.
Oi, ihana musatyyli ja ääni ja video. Ekalla kuulemalla pääsi mun satojen biisien Spotify-listaan Viisut ja wannabe-viisut, johon tallennan kaikki mainiot viisut ja myös mieleiset kansallisten karsintojen biisit. Kävi kisassa miten kävi, tämä jää mulla kuunteluun ja artisti seurantaan. Kiitos, Uuden Musiikin Kilpailu ja Euroviisut, niin monta kiinnostavaa artistia ja bändiä olen kilpailuista löytänyt. Tästä puuttui enää se, että olisi ollut suomeksi. Artisti kuitenkin esiintyy muutenkin englanniksi, niin tällä mennään.
Video on hieno, hyvin omaperäinen ja artisti sai näyttää tunteitaan sen sijaan, että olisi tasapaksun pirtsakka. Ja sanoinko jo, että oi, mikä ääni! UMK-finaalissa saattaa jäädä räjähtävän ryskyttävien ja biittiä tykittävien biisien jalkoihin, tämä on hieman huolenani. Mutta juuri tästä kappaleen tyylistä pidän valtavasti, muutenkin kuuntelen paljon tämän tyyppistä.
Jännittää, millainen lavashow tähän tulee. Olen jo sen verran penkonut Goldielocksin muuta tuotantoa, myös live-esiintymisiä, että luotto laulun sujumiseen minulla on korkealla. Ei yhtään harmittaisi, jos Baselissa tämä edustaisi Suomea.
Erika Vikmanista sanotaan, että hän ja kappaleensa Cicciolina vuoden 2020 Uuden Musiikin Kilpailussa räjäytti UMK:n tosissaan kansainväliseen tietoisuuteen. Nythän viisuekspertit, viisutubettajat sun muut arvostavat UMK:ta yhtenä laadukkaimmista ja kiinnostavimmista kansallisista karsinnoista. Kuulin jopa eilen tämän kappaleen reaktiovideoita katsellessani kommentin, jonka mukaan UMK on yksi suurista, samassa porukassa Melodifestivalenin ja jopa San Remon kanssa. Kappaleita ei ole niin paljon ja yksi finaali pitkän semifinaalivaiheen sijaan, mutta "quality over quantity". Oho!
Mutta sitten tähän kappaleeseen. Mietin tuleeko Erika Vikmanilta jotain pikkutuhmaa vihjailevaa, mutta sitten ajattelin kyseessä olevan viisut joten tulee jotain todella suorasukaista päin naamaa. Kappaleen tekijöinä on mm. Chisu ja puolisonsa Jori, mietin onko kappaleessa jotain Chisu-vivahteita. Mietintöjen vastaukset sain eilen, kyllä. Kappale menee jossain omissa sfääreissään, videolla kieritään hunajassa ja kiehnätään ja ryömitään niin, ettei jää epäselväksi mistä kyse. Jos visuaalisesti ei hoksaa, niin sanoissa kyllä kerrotaan, mihin kappaleen nimi Ich Komme viittaa.
Ekan kuuntelun tein videota katsoen ja aattelin, että ai jestas, niin paljon ei. Mutta sitten kuuntelin kappaleen ilman videota ja poimin siitä mielenkiintoisia asioita. Huomaa, että Erika Vikman on kruunattu tangokuningattareksi, jos laulu toimii näin hyvin livenäkin UMK:ssa, niin vau. Matalat kohdat ovat lumoavia ja kertosäkeen laulu on kirkasta ja tuo mieleeni Kikan. Kohta, jossa julistetaan "mä oon Erika..." ovat kappaleen parhaita kohtia, ja siinä kohdalla kuuluva riffi on ihan silkkaa Chisua. Loppua kohden kiihtyvä vauhti oli kappaleessa toimiva ja sitten yhtäkkiä kappale loppui kuin seinään. Jää jokaisen pääteltäväksi miksi... Muuttuko kappaleen verbimuoto futuurista ja aktiivisesta tekemisestä menneeseen aikamuotoon?
Viisumielessä tämä voi toimia, jos liveveto toimii eikä ole luotu väärällä tavalla suorasukaiseksi. Vahva nainen, joka kantaa itsensä lujalla itseluottamuksella ja on kappaleen kuvaamassa toiminnassa aktiivinen tekijä, se toimisi. Jos taas tullaan (pun intented) siitä näkökulmasta, että Erika Vikman on hottis ja himojen kohde, se olisi ällöttävää ja aiheuttaisi myötähäpeää. Aktiivinen tekijä, joka määrää tahdin vai itseään tarjoava kohde, siinä on vissi ero. Uskon kyllä, tai ainakin painavasti toivon videon ja sanoituksen perusteella, että lavalla nähdään niin monien kansainvälisten viisufanien Queen Erika.