Tänä vuonna ei ole viisupuntarointia eikä tulevista viisuista intoilua. Viisut ovat minulle nyt rikki.
Viisuilu on sekä elämäntapani että keino selvitä itselleni vaikeimmista kuukausista, tammi- ja helmikuusta, kun tuntuu ettei talvi lopu koskaan. Seurailen kansallisia karsintoja ja poimin musiikkihelmiä kun törmään sellaisiin. Tutustun uuteen musiikkiin ja usean maan karsintoihin osallistuvien perusteella myös vanhojen tuttujen uusiin kappaleisiin. Nautin siis musiikista, ällistelen erikoisuuksia, ihastelen hurmaavia juttuja ja kuljen kohti kevättä.
Tämä kaikki on nyt minulle rikki.
Viisutiimin viisubileet tänä vuonna ovat alkuillan viihteen sijaan ihan koko illan viisudisko, jossa juhlimme lemppariviisujemme tahdissa. Risat kisat selvitköön ilman meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti