Se on nyt sitten tässä, blogiyritelmä!

Viime vuonna viisureissua suunnitellessa ja viisuhuumassa touhotin viisuista jonkin verran Facebookissa... Jonkin verran = holtittomasti, tauotta ja sekopäisesti.

Silloin kaverit ehdottelivat mulle viisublogin aloittamista. En tiedä olisiko se heistä hyvä idea vain siksi, että Facebook pysyisi hieman viisuvapaampana alueena vai miksi... Asia unohtui sittemmin - tähän päivään asti.

Tänään fb-kaverini kysyi minulta:
"Tuleeko tänä keväänä Päivin viisublogia?"

Johon vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi (joo, sarkasmi on todellakin sallittua tässä blogissa...):
"Ehkä hieman hiljaisempaa sillä alalla... mutta sen sanon, että Suomen viisu on ihan soma, muttei ainakaan nykymuodossa esityksenä pottia räjäyttävä, Sveitsi ei onnistu lähettämään toistamiseen hienoa viisua ja Ukraina... No, tick tock ja olen ihan sanaton. Enkä ihastuksesta. Kadehdin avoimesti ruotsalaisia - heillä on Melodifestivalen, heillä viisukarsinnat ovat isompaa viihdettä kuin itse Euroviisut. Heja Sverige!
Viime vuoden jälkipelien jälkeisen ketutuksen hiukan nyt hälvettyä toivon, että tänä vuonna finaaliin pääsisivät hyvät kappaleet. Eivät hyvä-veli-entisen-Neuvostoliiton-alueella-viisut. Mutta. Lopussa kärkisijoilla ovat Ukraina, Azerbaidzan, Georgia, Armenia, ja vielä kerran Azerbaidzan. Ja nähdään varmasti upeiden viisujen putoamisia sen vuoksi. Jotkut maat pelaavat tuota peliä rehellisemmin kuin muut ja jotkut... no, epärehellisyys on sitä luokkaa, että koko viisuorganisaation velttous sen kitkemiseen ketuttaa mua. Tuo itäviisu-mafia on kuin viisuilun doping, ja urheilussa sentään on anti-doping-toimintaa.
Mut joo seurannassa on moni maa ja tuloksia alkaa jo pikkuhiljaa tulla, monessa maassa itse asiassa helmikuussa karsinnat, kuten Eesti Laul, mun eniten seuraama viisukarsinta. Siellä sentään paikasta kisaavat maassa jo tunnetut artistit, joilla on esiintymiskokemusta ja karismaa. Ei sillä etteikö näillä UMK:n esiintyjillä olisi, mutta jotenkin pöhköä kun suurin osa muista maista valitsee suosituista esiintyjistä viisuedustajan, meillä taas... ei.
Heh, tässä tuli tämmöinen viisupoliittinen ja organisaatiokriittinen analyysi."

Tämän kirjoitettuani tajusin, että ehkäpä, vain ehkäpä fb-kaverini ansaitsevat tämän blogin. Ihan vaan siksi, etteivät Euroviisut pamahda heille päin naamaa heti kun avaavat Facebookin. Paitsi tietysti innokkaasti Facebookiin laittamani blogi-kirjoitusten linkit hypähtävät somasti heti näkösälle, mutta no. Kaikkea ei voi saada, ei edes täysin viisumaininnoista vapaata helmi-toukokuuta, jos on vahingossa sattunut minuun tutustumaan. 

Olen pahoillani.

Tai jotain...