Onnea, Ukraina!

 

Ukraina voitti Euroviisut ylivoimaisella äänimäärällä! Juryäänissä ei ollut voittaja, mutta valtava yleisöäänimäärä nosti Kalush Orchestran selkeään voittoon. Ukraina sai itseasiassa likimain täydet yleisöäänipisteet, 439 pistettä, kun täydet oli tänä vuonna 468 (39 maata x 12 pistettä). ONNEA! 

Mutta eihän tästä selvitty ilman somen salaliittoteorioita ja kiukuttelua. Joten avaudun tästä vähän, ja avaudun hyvinkin suorasukaisesti. Pyydän ohittamaan tekstin, jos Ukrainan voitto on tätä lukevalle erittäin vakava ärtymyksen aihe. Tai itse asiassa: jos olet asiasta ärtynyt, lue vain seuraava ytimekäs asia:

Jos nämä Ukrainan pisteet harmittavat, istu hetki ja mieti. Mieti ihan sen harmisi ulkopuolelle, mieti mitä Euroviisut edustavat, rauhaa, rakkautta, yhtenäisyyttä. Katso tämän vuoden viisuedustajien videoita, kannustusta, jota hekin antavat Ukrainalle. Ja sitten mieti haluaisitko ne äänet jollekin muulle viisulle - jos mukana tulee se koko taakka, jonka vuoksi kokemasi "säälipisteet" annettiin. Yhtä viisujen väliaikaohjelmien parhaimpia lainaten:

Love Love Peace Peace ❤️❤️☮️☮️

Sitten vähän - tai aika paljon - pidemmin asiasta:

Olen ihmetellyt näitä uutisten kommenttikentissä ja viisutapahtumien videoiden kitkeriä kommentoija: eivätkö he tunne Euroviisujen henkeä lainkaan? Viisut perustettiin yhdistämään Eurooppaa, luomaan ohjelmaa, joka kiinnostaisi kaikkia Euroopan yleisradiounioinin EBU:n jäsenmaita. Nyt kun viisut tekivät sen todella, yhdistivät niin, että nähtiin lähes täydellinen yksimielisyys yleisöäänissä, alkoi meteli väärin voittamisesta. Yhteensä 28 maasta, mukaanlukien Suomi, Ukraina sai täydet 12 pistettä. Tämä ei ollut mikään salaisen äänestyksen tulos tai kepulikonstiäänestys: nämä äänet ovat ihan meidän tavallisten eurooppalaisten (ja australialaisten) oman puhelinlaskunsa piikkiin äänestysviestejä lähettäneiden valinta. Itse asiassa juryäänillä Ukraina ei ollut voittamassa, mutta kun lisättiin yleisöäänet, asia oli täysin selvä. Euroviisut toteutti sitä, mitä se on aina ollut: yhdistävä, jopa naiivilla tavalla rauhaa ja rakkautta julistava ilmiö. Ihanaa! 

Kilpailuhenkeä jos etsii, kannattaa vaihtaa lajia. Olen kerran ollut viisuissa paikan päällä, eikä siellä ollut kilpailufiilistä eri maiden faneilla, päinvastoin kun kuultiin mistä joku toinen on, saattoi tulla kehuja, että se teidän viisu on lempparini tänä vuonna! Viisuissa on aina ollut mukana mieltymykset, kuten musiikissa onkin. Jos ajattelisi viisuja urheiluna, se olisi kahjoa, viisut ja esitykset niin erilaisia, voisi urheilussa puhua eri sarjoista. Vähän kuin kisaan osallistuisi samassa erässä, täsmälleen samalla kentällä, pari keihäänheittäjää, pikajuoksija, seiväshyppääjä, curling-joukkue, laskuvarjohyppääjä ja taitoluistelija. Vertaa siinä sitten lopputuloksia. Joten vedonlyönti tästä on surkea idea, se ois vähän kuin lyötäisiin vetoa millä joukkueella on hienoin peliasu tai mistä taitoluisteluesityksen fiiliksestä tykkää eniten, ilman tekniikkapisteitä. 

Ukrainan kappaleesta ja esityksestä pidin paljon, aivan mahtava! Kalush Orchestra oli Ukrainan karsinnassa suosikkini Alina Pashin kanssa, siis jo ennen Venäjän yksipuolista hyökkäystä ja sotaa. Moni viisufani innostui kappaleesta jo silloin. Ukrainan menestysmahdollisuutta on kyseenalaistettu näissä valitusviesteissä, pärjäisikö maa ollenkaan ilman sotaa. Khrhm... Ukraina on vahva viisumaa, ollut mukana vuodesta 2003 ja on joka vuosi päässyt finaaliin. Ukraina on ollut usein kärkikahinoissa, viime vuonna viides ja nyt siis voittanut kolme kertaa: vuonna 2004 Ruslana viisulla Wild Dances, vuonna 2016 Jamala viisulla 1944 ja nyt vuonna 2022 Kalush Orchestra viisulla Stefania. Ukraina on itse asiassa ainoa maa, joka on 2000-luvulla voittanut kolmesti. Eli mitenkään puskista menestys ei tullut, vaan Ukraina on aina ollut vahva osallistuja. Jos tämä pääsi yllättämään, voisi viisufaktojen kertaus olla kohdallaan. Voi aloittaa vaikka ukrainalaisesta viisulegenda Verka Serduchkasta, joka sijoittui Helsingin viisuissa vuonna 2007 toiseksi riemastuttavalla Lasha Tumbailla. 

Eli Ukrainalla oli valtavan hyvä viisuesitys tänäkin vuonna. Maalla on vahva tausta viisumenestyjänä. Ja sitten Ukraina meni ja voitti, jolloin ilmeisesti viisu menetti joidenkin mielestä merkityksensä, ja maa voitti koska säälipisteet ja sota ja vaikka mitä. ENTÄ SITTEN???? 

On melkoisen tekopyhää valittaa mistään vaikuttimista... Sillä voiko kukaan kirkkain silmin väittää, että viisut ovat aina olleet vailla poliittisia ja geopoliittisia vaikuttimia? Aina voittaja ollut paras musiikillinen tuotos? Nyt viisu ja sen esitys oli mahtava ja voitto tuli. Myötätuntoääniä tuli varmasti, mutta ENTÄ SITTEN??? Ukraina aivan varmasti olisi valmis antamaan voittonsa ja väitetyt säälipisteet pois, jos sen sijaan saisi rauhan maahansa, ettei sotaa olisi, ettei maahan olisi hyökätty, ettei ukrainalaisia, siviilejä myöten, murhattaisi järjettömässä sodassa. En olisi uskonut kenenkään kykenevän kadehtimaan tällaista.

Mikä tässä niin ottaa ihmisiä pannuun? Ukrainan viisuesitys oli mainio, ansaitsi kyllä voiton. Unity. Sitä tuo oli myös. Itse itkin ilosta kun Ukraina voitti. En arvostele muita kappaleita tässä, mutta kärkikahinoissa oli joitain sellaisia, jotka eivät olisi ansainneet voittoa - ja se taas on minun makuni mukainen mielipide. Viisuvoittaja valitaan äänestäjien mielipiteillä, voittaja on enemmistön mielipide. Enemmistön mielestä se oli tänä vuonna Ukraina. 

Ja jos siinä jollain risahtelee se, että Ukraina voitti, kun siellä on sota, niin en tiedä, en osaa edes sitä ajatusta päässäni analysoida, kun ainoa ajatukseni on tosiaan ENTÄ SITTEN? Itse olen hörhöilevä maailmanparantaja, tai ainakin kuvittelen, että jokainen voi vaikuttaa maailmaan ja tehdä siitä paremman paikan... ja tämä oli mielestäni sellaista toimintaa. Joten tämmöinen idealistihörhö vaan ei osaa nyt käsitellä tuota negatiivisuutta, tai ehkä se on kun oon niin (covid)positiivinen. En edes osaa oikein kirjoittaa analyyttisesti vaan tulee aikamoinen tunteenpurkauspläjäys, kun sinnittelen aivoista jotain tuotosta ja yritän jaksaa kirjoitella, vaikka on vähän töttörötöö-olo ja sattuu vähän kaikkialle tuo himpskutin korona. Mutta piti saada tämä ajatus päästä pyörimästä tekstiksi, että saan sen jäsenneltyä itsellenikin jotenkin. Eli sen ENTÄ SITTEN?

Ukrainan Kalush Orchestra hoiti homman tyylikkäästi, eivät kyllä viisujen aikana vetäneet mitään säälikortteja esiin vaan kisailivat rehdisti, musiikilla ja esiintymisellä. Tänään, finaalin jälkeen, julkaisivat tämän videon, joka sai mun sydämen sanomaan riks ja raks ja saatoin kuumepäissäni jonnii verran itkeäkin... Tämäkin oli tyylikäs veto: julkaisivat videon nyt, eivät ennen finaalia, jolloin olisi voinut vaikuttaa äänestyskäytökseen. Kiitos Ukraina!