Itävalta.
Mietin tästä kommentoitavaa, mutta en oikein itsekään tiedä mitä sanoa. Viisu on hieno, kuin Bond-leffasta, mutta jotenkin tilanne on hämmentävä. On hyvä, että parrakas miesnainen voi menestyä, osoittaa, että sukupuolella ei ole väliä, ihminen on ihminen oli hän mies, nainen tai vaikket tietäisi kumpi. Mutta jotenkin taas tuntuu, että onko voitto kappaleen voitto - vai ilmiön. Ja sitten istun ja mietin, mitä kirjoittaisin, enkä kirjoita mitään. Se mitä sanoisin, voitaisiin lukea kritiikkinä, tai jotain vastaavaa, joten jatkan asian miettimistä vielä itsekseni. Ehkä hyvä, että tilanne herättää paljon ajatuksia, sellaisia, joita ei itsellä ajatellut olevankaan. Olen ajatellut olevani ennakkoluuloton ihminen, ja huomaan kuitenkin ajattelevani suppeasti omasta näkökulmastani. Ilman tätä tilannetta en pohtisi omia asenteitani ja arvomaailmaani, joten ehkä ristiriitainen tunnelma on hyväkin?
Tämä ristiriitainen olo ei liity kappaleeseen tai esitykseen, kappale oli hieno ja mahtipontinen, siinä oli kaikua wanhojen aikojen viisuista, niistä kun vielä oli orkesteri joka säesti esiintyjää ja kappaleet olivat SUURIA. Tämä liittyy lähinnä siihen, että mietin onko viisut sirkus, joka on tiettyjen tahojen asiaa tukemassa, sosiaalis-poliittinen vaikutuskanava, eikä sitä huoletonta harmitonta viihdettä, jota se mulle lapsena oli. Viisut olivat iloinen telkkariohjelma, ja jännittävää pisteidenlaskua, esitysten, asujen ja kappaleiden arviointia, eikä joidenkin tahojen vaikutuskanava. Ehkä ikävöin sitä viatonta harmitonta hauskuutta, mitä koin lapsena viisujen olevan, nyt kun olen "iso" ja viisujen iloisen hurman sijaan ne ovat paikka, jossa buuataan sellaiselle jota ei hyväksytä, ja taas tahdotaan sellaisten, jotka hyväksytään, kannattavan omaa asiaa, mutta sille tietysti ei saa buuata. Pääsen tässä mutkaisessa ajatusten sekamelskassa myös sellaiseen ajatukseen, että EHKÄ mua vaivaa se, että viisuissa pitäisi avoimesti kannattaa mieleisiään - ja muitakin. En halua, että mennään siihen, että joillain tahoilla on valta valita mille hurrataan ja mille buuataan - buuaaminen on ain typerää.
Tämä teksti sitten kirjoitettu umpiväsyneenä viisujen jälkeen yöllä, olin viime yön yövuorossa ja olen nukkunut päivällä vain pari tuntia. Että. Ajatusten virtaa, enkä saa nyt tässä tilassa perattua ajatuksia siistiksi paketiksi.
Tai hei, nyt kun tämän vuoden pitkään odotetut viisut ovat ohi, ehkä mulla tää ristiriitainen olo on vain VIISUKRAPULA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Juries, may I have your votes, please...