sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Finland zero points

Olen tässä seurannut somekeskustelua Suomen viisuedustuksesta, ja on kovin hajaannuttavaa. Siinä missä viisufanit riemuitsevat ja vedonlyöntiyhtiöiden lukemat ovat mukavan näköisiä, sosiaalisessa mediassa kotimaisten uutisten kommenttikentät täyttyvät ivaamisella ja "Finland zero points" -ilkkumisella. Käytän tuota zero points -ilmausta, vaikka toki tässä tilanteessa täytyy hiukan valittajia tökkiäkseen huomauttaa, että nul points on legendaarisempi ilmaus asialle... Mutta siis: milloin viimeksi Suomella ollut zero points? No tämähän tietysti, ja täysin arvattavasti, innosti minua penkomaan asiaa (joo, mulla on hämäräperäinen Neiti Etsivä -kirjojen aikakausi lapsuudessa, rakastin niitä). 

Lähdetäänkö ihan alusta, viisujen aamunkoitosta? No minä ainakin lähden:

Ensimmäiset Euroviisut kisattiin vuonna 1956. Okei, pikakelaan muutaman vuoden, eli vuoteen 1961, jolloin Suomi osallistui ensimmäisen kerran, olkoon se meidän viisujemme aamunkoitto. Ensimmäisenä vuonna Laila Kinnusen esittämällä viisulla Valoa ikkunassa pisteitä kyllä tuli, kuusi pistettä ja sijoitus 10., osallistujamaita 16. 

Se eka zero points tuli vuonna 1963 viisulla Muistojeni laulu esittäjänä Laila Halme. Tuo vuosi olikin oikea nollavuosi: kuudestatoista osallistujamaasta neljä jäi nollille, Suomen lisäksi Alankomaat, Norja ja Ruotsi vetäisivät nollat. 


Seuraava railakas nollavuosi oli 1965, taas neljä kuudestatoista nollilla: Belgia, Espanja, Saksa ja Suomi. Noihin aikoihin oli useampikin vuosi kun nollat sai monta maata yhdessä. 

Usein "somessa" zero points on synonyymi surkealla viisulle, esittäjälle, ja/tai viisun tekijöille. Sitä asennetta voi miettiä kun ajattelee vuoden tätä nollatulosta: Viktor Klimenkon esittämän Suomen edustusviisun Aurinko laskee länteen, säveltäjä on Toivo Kärki ja sanoittaja Reino Helismaa. Sanoitus oli Helismaan viimeinen, hän kuoli tammikuussa 1965 eikä nähnyt Klimenkon viisuesitystä. No niin, ilkiötyypit, antakaa tulla sitä tuuttausta "miten p**kat tyypit tämmöistä sontaa ovat olleet tekemässä". Jään odottamaan ensimmäisiä Kärjen ja Helismaan lyttääjiä. Ehkä odotan sitä pidempään kuin odotin Suomen Euroviisuvoittoa.


Tuon jälkeen nollatulos vältteli Suomea, mikä on varmaan harmi näille joiden mielestä zero points on relevantti tapa kuitata oman maan edustus viisuissa surkeaksi. Harmittanee heitäkin, joiden tavoite ilmeisesti on tuo tulos, kun sitä hokevat. Sittenhän pläjähti kunnon pommi, kun Jim Pembroken säveltämä, Juice Leskisen sanoittama ja Kojon esittämä Nuku pommiin sai pyöreän nollan pistetulokseksi. Mutta hei, mitä voi sanoa sanoituksesta....

"Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta tänne Eurooppaamme

Niin mitä haastat, kun kaikki saastat sieltä kasvoillemme saamme"

 


Siinäpä ne nollaviisut olivatkin, vuonna 1961 alkaneen viisuilun aikana kolme. Norjallakin on enemmän nollaviisuja, neljä. Toki myöhempinä vuosina semifinaalin ja myöhemmin semifinaalien tultua kuvioihin on käynyt niin, ettei Suomi ole päässyt semifinaalista finaaliin. Kuitenkin joka kerta finaaliin päästyämme olemme pisteitä saaneet, välillä vähän heikommin, välillä vähän paremmin. Semifinaalien kuviot ja menestys niissä onkin sitten kiinnostava aihe ihan omalle tekstilleen.

Ihan turhaa loputon zero points -jauhaminen, hajaantukaa, täällä ei ole enempiä nul pointseja nähtävänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juries, may I have your votes, please...